maanantai 24. toukokuuta 2010

Rosenia


Eräs tuttavani käy täällä muutaman kerran vuodessa sisarensa luona ja käy aina samalla reissulla antamassa Rosen-hoitoja. Ainakin minulle, en ole edes kysynyt, onko hänellä ehkä muitakin asiakkaita täälläpäin. Mukana hänellä on  kannettava hoitopöytä ja siinä käsittely kestää puolitoista tuntia.

Rosen on ihmeellistä: turvallisessa ja luottamuksellisessa ympäristössä ja ilmapiirissä kevyesti lihaksia painellessa tai puristaessa mieleen alkaa nousta oudon tuttuja tuntemuksia ja mielikuvia. Niistä voi samalla kertoa, jos haluaa, niin epämääräisiä kuin ne ovatkin. Rosen-terapeutti itse taas tuntee ja näkee kehon reagoinnin ja kertoo siitä. Hän rohkaisee samalla tuntemaan tunteen kokonaan ja antaa tukea ja myötätuntoa.


Omat tunteeni nousevat aina samalta ikäkaudelta ennen kouluikää. Monet mielikuvat pystyn paikantamaan parin vuoden ikään. Jotain tiettyä kohtaa vaikka lapaluun alla voimakkaasti painamalla voi saada nousemaan mieleen todella epämiellyttävän tunteen ja vähitellen siitä alkaa kuoriutua selvempi ajatus, esimerkiksi että on ajettu yksin lapsuuskodin eteiseen ja tuntee itsensä täysin hylätyksi ja petetyksi.


Toinen minun selvä paikkani on takaraivo ja niskapunoksen alue. Sieltä lämpimällä ja voimakkaalla kädellä painamalla alkaa nousta suuttumus ja tosi kova ärtymys. Sinne on padottuna vaikka kuinka paljon ilmaisematonta raivoa, jonka olisi pitänyt purkautua spontaanisti omana aikanaan eikä joutua sivistyneesti nielaistuksi. Se kun ei oikeasti häviä.

 Olen niin perkeleen kiltti!



Kuvat on otettu milanolaisista taidegallerioista Breran alueelta.

15 kommenttia:

  1. No tuo terapiahan sopis mullekin! Liiasta kiltteydestä olen ikäni kärsinyt.

    Kuvat upeita, hersyviä, vangitsevia.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoiselta kuulostaa Rosen-terapia. Pitäisi käydä, jos patoutumat purkautuisivat.

    Hienoa antia gallerioista.

    VastaaPoista
  3. Ihmisen kokonaisuus on ihmeellinen! Rosenia olen minäkin joskus ajatellut, vaan en vielä tehnyt mitään sen eteen. Kiitos kun kirjoitit tästä!

    VastaaPoista
  4. Rosen on hieno tapa purkaa kehosta tunnemuistoja. Minäkään en ole sitä vielä kokeillut vaikka olen toisia lähettänyt Roseniin. Paitsi Eikka on antanut vähän näytettä.
    Jos se tuttava ottaa lisää
    asiakkaita niin minäkin olisin siihen halukas.
    Meri

    VastaaPoista
  5. Sooloilija, Rosen sopii kenelle tahansa, joka haluaa kokeilla sitä. Tämä tuttavani pitää vastaanottoa Tuirassa;)

    Arleena, hoidoissa palaa yhä uudelleen ja uudelleen samoihin omiin kipupisteisiinsä. Mutta edes psykoterapiassa en ole päässyt tällä tavalla nopeasti käsiksi joihinkin lihasmuistin tallentuneisiin lapsuudentilanteisiin.

    Rva Pioni, ihminen kuulemma kehittää lihaksia jännittämällä itselleen suojaa jossakin uhkaavassa tilanteessa, myös lapsena. Tällaiset asiat jäävät lihasmuistiin. Ne eivät tule esille tavallisessa hieronnassa, vaan Rosen-kosketus on erilaista.

    Meri, kunpa muistaisin ehdottaa sullekin ensi kerralla. Kyse on Eikan ystävästä, ihana ihminen!

    VastaaPoista
  6. Lihasten jännittäminen on käsittämätön asia. Viimeksi juttelin siitä optikkoni kanssa, kun hän referoi kasvolihasteni jännitystiloja. Eipä muuten ihme, että keho tarvitsee lepoa ja lepoa ja vielä vaan... Kiintoisaa. Kerron kun olen kokeillut.

    VastaaPoista
  7. Onpas mielenkiintoista. Pitäisi ehkä joskus kokeilla.

    VastaaPoista
  8. En uskaltaisi mennä tuollaiseen terapiaan. Mitä kaikkea sisältäni löytyisikään.. Varmaan säikähtäisi terapeuttikin. Minä tosin en ole kauhean kiltti ja puran paineeni aika hyvin niiden tielle osuessa, mutta luulen silti, että jotain kauheuksia saattaisi tulla muistoistakin esille. Hui. Kivalta silti tavallaan kuulostaa.

    VastaaPoista
  9. Rva Pioni, näitä normaaleja lihasjännityksiään ei ihminen itse edes huomaa, niihinhän on tottunut koko ikänsä. Vasta kun tulee tietoiseksi jostakin, voi yrittää vaikuttaa siihen. Onneksi joku sanoi sulle tuosta;)

    Niina, minä kyllä rinnastaisin näin käyttäjänä Rosenin ja modernin vyöhyketerapian (ainakin sen viisaan naisen antamana, jossa olen käynyt) psykoterapiaan.
    Jälkimmäinen on tietysti ihan toisenlaista ja eri tavalla tavoitteellista ja vaativaa, mutta asiakkaalle yhtä tärkeää ja hyvää tekevää. Ruumis ja henki ovat yhtä.

    Missy E, ei sulta mitään tuntemattomia kauheuksia löytyisi, sen enempää kuin muiltakaan! Ihmisen mieli ja ruumis tuottavat vain sen verran kuin on halukas ja valmis ottamaan vastaan. Kaikelle on aikansa, mutta sitten kun joskus haluat, kannattaa kokeilla jotakin. Se tekee hyvää!

    VastaaPoista
  10. Tulee taas ikävä rosenia. Vaan nyt on toisenlaisen hoidon aika mulla, joskus taas tuota.

    Hyvä kun olet löytänyt padottuja tunteita. Vapautumisen aika on siis alkanut!

    eikka

    VastaaPoista
  11. Kuullostaa mielenkiintoiselta. Itse olen saanut migreeniin apua vyöhyketerapiasta, mutta kiltteyteen siitä ei ole apua. Olen ollut myös kiltti; aikaisemmin yritin elää normien mukaan, mutta avioeron jälkeen revin itseni palasiksi ja rupesin kokoamaan palasista uutta minää. Kiltteys on vaan jotain josta on tosi vaikea päästä eroon. Ja sitten kun et ole kiltti, saat kuulla olevasi hankala.

    VastaaPoista
  12. Jossain muuallakin puhuttiin kiltin tytön syndroomasta... harmi kun en muista missä. Rosen terapiasta joku mielikuva, pitääkin tutkia tarkemmin. Reikihoidossa olen käynyt ja oppinut huomaamaan, että iltaisin kasvoni ovat täysin pingottuneet ja kireällä ja joudun oikein tietoisesti rentouttamaan.
    Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  13. Eikka, tahtoo olla tiukkaan tumpattuna meikäläisen tunteet, ei irtoa kuin rosenissa;)

    Aikku, lastenkasvatus ja varsinkin murrosikä kasvattivat pinnaa niin paljon, että se tuntuu olevan välillä ihan loputon. Omat tunteenpurkaukset jäivät silloin vähiin, kun antoi tilaa muille, Se jäi minulle jotenkin päälle. Nyt pitäisi opetella takaisin sitä oman nuoruuden spontaania tunteenilmaisua.

    Heljä, tuosta se alkaa, että tunnistaa jonkun jännityksen. Minäkin huomasin tänään bussissa seisovani huonossa asennossa jossa oli ikävä olo. Se parani heti, kun suoristin selän ja hengitin vapautuneesti syvään: olin taas läsnä tässä hetkessä.

    VastaaPoista
  14. Kuulostaa aika kiinostavalta, en ole tästä hoitomuodosta kuullutkaan. Olen ihan samaa mieltä, että ruumiiseemme on tallentunut ihan yhtä paljon kuin mieleemme. Moni fyysinen kipupiste
    saa alkunsa jostakin aivan muualta, kipu on kasautunut sisällemme ja sitten muuttunut konkreettiseksi. Kipu- tai tulehduslääkitys on siinä todella vajavainen hoitomuoto.
    Sikäli kun tiedän, esimerkiksi traumaterapiahan käyttää paljon myös erilaisia lihasmuistin "avaamiseen" liittyviä konkreettisia harjoituksia. Kaikki ei avaudu mielestä käsin.

    Itse olen huomannut, että minulla välitön ympäristö vaikuttaa valtavasti olooni.
    Asun kaupungissa, ja olen ihan vakuuttuut että se ei ole minulle hyvä tila. Eräs toistuva esimerkki on, kun menen käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa: heti kun astun pois kadulta ja sisään portista, koko fyysinenkin oloni muuttuu. Sama toki toistuu, kun menen vaikkapa metsään, mutta tuossa puutarhan portilla huomaan tilanvaihdoksen voimakkaammin koska ympäristö muuttuu niin leikaten alfatoidusta kadusta vihreäksi metsämäiseksi puistoksi.

    VastaaPoista
  15. Uuvana, Marion Rosen on Yhdysvalloissa asuva, alunperin saksalainen fysioterapeutti, joka hoiti kipupotilaita. Hän kehitti vähitellen menetelmän, jolla päästään käsiksi näihin lihasmuistiin tallentuneisiin tapahtumiin ja tunteisiin.
    Rosen on aivan samalla tavalla fyysistä kuin nämä koputtelumenetelmät ja muut, joita lääketiede on alkanut vasta nyt hyväksyä käyttöön.

    Mielenkiintoinen tuo muutos sinussa vihreään luontoon päästessäsi. Samalla tavalla rakennettukin ympäristö vaikuttaa minusta ihmiseen, se voi tehdä hyvää tai pahaa. Hyväätekevässä sisustuksessa sielu lepää, huomasin tämän, kun kävin kerran asuntomessuilla feng shui -opeilla sisustetussa kodissa. Olisin halunnut jäädä sinne.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...