perjantai 21. toukokuuta 2010

Muutama kuva


Eikö ole sympaattisen näköinen mies? Tätä kuvaa katsellessa alkaa hymyilyttää, koska malli itsekin tuntuu hymyilevän. Hänen ilmeensä henkii tasapainoa, läsnäoloa ja hyvää mieltä. Iho ja hiukset hohtavat terveinä ja jopa haarniska näyttää kauniilta, uudelta ja kiiltävältä. Miksi vanhahko mies on kuvattu haarniskassa, jään miettimään. Vaikka ei kai silloin ennen eläkkeelle jääty, vaikka satuttiinkin pysymään hengissä muita pitempään.



Tämä pulleahko nuori nainen näyttää ihanalta vaatteissaan ja kehyksissään. Yksinkertaisuus puhuttelee tässä, kaunis ja harmoninen kokonaisuus niukkoine väreineen. -Ei ne kaikki olleet näköjään ennenkään laihoja, vaikkei cocacolaa ja sipsejä vielä ollutkaan. Mikä lie ollut 1500-luvun naisihanne?

Kuvan rukoilevan naisen on maalannut Giovanni Busi.



Tässäkin nuoren miehen tai pojan  kuvassa on minusta harvinaisen voimakas läsnäolon tunne, poika tulee taulusta ulos. Maalari on Lorenzo Lotto, nimi jäi hauskana mieleen, ja hänen hienoja töitään 1500-luvun alusta oli Sforzan linnan museossa paljon. Pieni taulu on lisäksi kaunis kuin koru.



Suloinen pieni tyttö. Vakava, voisi olla melkein itkuun puhkemassa. Tykkään tällaisista muotokuvista, jotka puhuttelevat vielä vuosisatojen takaa ja paljastavat jotakin inhimillistä ja oleellista kuvattavastaan.

En tiedä mitään taiteentutkimuksesta tai tulkinnasta, katson näitä kuvia vaan ihan  omalta kantiltani. Olisi kyllä kiva tietää asiasta hieman enemmän. Nuorena en halunnut mistään hinnasta opiskella taiteentutkimusta tai kirjallisuutta, vaikka sekä kuvat että kirjat olivat minulle tärkeitä. En edes osannut analysoida kaunokirjallisuutta, opin sitä vasta paljon myöhemmin. Halusin vain nauttia.

6 kommenttia:

  1. Inhimillisyys pysyy puhuttelevana vuosisadat. Naisihanne kosketti, taisi tulla lähelle?! Minusta on kiintoisaa pitkässä elämässä juuri taaksepäin katsominen. Voi tarkastella vaikka sitä, mitä on pystynyt oppimaan tai miten on muuttunut pienestä vastustuksesta ja ennakkoluulosta huolimatta. Elämä kun opettaa, ei aina pelkkä siperia.

    VastaaPoista
  2. Rva Pioni, mielenkiintoista on sekin, miten joku pystyy ilmentämään tätä kaikkea kuvassa. Miten joku kuva voi vangita katsojan äärelleen.

    Elämä on minusta ollut siitä jännittävää, että se muuttuu koko ajan. Aina on jotakin uutta edessä, itse muuttuu pikkuhiljaa, asenteet muuttuvat ja maailma ympärillä nyt muuttuu ilman muuta. Tulee mieleen kieppuva lankakerä, mutta se ei pienene, vaan lankaa kertyy koko ajan lisää.

    VastaaPoista
  3. Puhuttelevia tauluja ja tosiaan, kasvot kertovat paljon, tekisi mieli kysyä "miten olet sinne joutunut, mitä haluat sanoa?"

    eikka

    VastaaPoista
  4. Tulipahan käytyä Milanossa - siis minulla =)Eli kiitos tauluista ja muista kuvatuliaisista. Kunnon tauluja on aina kiva katsella.
    Jospa se ekan kuvan haarniskamies on säilynyt niin hyvänä, kun on osannut suojautua hyvin ;) Haarniskan kantaminen pitää varmaan kuntoakin niin hyvin yllä, ettei muuta liikuntaa tarvitsekaan. (Siinä muuten oiva laihdutusvinkkikin; hanki tiukka haarniska, niin ei voi päästää itseään lihomaan, jos aikoo mahtua rautapukuunsa...)

    VastaaPoista
  5. Tuli vaan mieleen muotokuvia katsoessani, että eivät tämänpäivän muotokuvia enää toteuteta tuolla tavalla. Nämä ovat eläviä ja persoonaa hyvin esiintuovia.
    Tämänpäivän muotokuvista ei aina voi sanoa samaa.

    Taitavia maalauksia.

    VastaaPoista
  6. Eikka, onneksi aina joskus innostuu jostakin taulusta. Kävin muuten tänäänkin yhdessä näyttelyssä, josta Meri oli ostanut taulun:)

    Ruska, näitä vanhoja ainakin voi surutta näyttää, se tuskin pahoittaa kenenkään mieltä.
    Joo, entisaikaan ei käyty hankkimassa haarniskakaupasta uutta pukua, jos entinen kiristi.

    Arleena, tulee mieleen vaikka Tarja Halosen muotokuva, joka herättää minussa ainakin lähinnä ristiriitaisia ajatuksia.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...