torstai 20. toukokuuta 2010

Linnassa herttuan


Sforzan linna, Castello Sforzesco, on valtavan suuri ja synkeännäköinen rakennuskompleksi Milanon vanhan keskustan laidalla. Alkuperäinen on joskus hävitetty, ja tämännäköiseksi linna on rakennettu 1400-luvulla, mikä on kyllä riittävän vanha minulle. Kuulemma Leonardo da Vincikin on ollut mukana suunnittelussa ja hänen kädenjälkeään on mm. linnan viemäröinti! On hän maalannut sinne freskojakin, mutta niitä ei silmäni huomannut. Leonardohan oli Ludovico Sforzan suojatti nuorempana, sen muistan hyvin kahdesta vanhasta tv-sarjasta. Niille toivon hartaasti uusintoja!


Kaikkeen turtuu, jos sitä on liikaa. Tykkään hirveästi kierrellä vanhoja kohteita, mutta joskus  kyllästyttää uskonnollisten aiheiden jatkuva tulva. Kidutettu Jeesus ristillä edestä ja takaa. Kärsiviä ihmisiä, Madonna ja lapsi. Muita kuin kirkollisia aiheita ei juuri ilmeisesti saanut tai kannattanut kuvata ennen 1500-lukua. Vai onko kyse tilaajista? Vai tarjosiko tuttu aihe ihmisille lohtua ja samastumiskohteen?

Jotkut kuvista silti puhuttelevat pelkällä kauneudellaan ja onneksi niitäkin on paljon.

Viehättävä ja viileä pieni sisäpiha jossakin.

Käsintehdyt vanhat kirjansivut ovat ihmeellisiä, ainutlaatuisia ja kauniita.


Joku toinen pieni sisäpiha. Tässä silmä lepää.

Ulkomuuri on massiivinen ja korkea, suorastaan luotaantyöntävä, kuten lie tarkoituskin!

Mahtava pääportti.

Otin museoissa paljon kuvia, niistä postaan ehkä myöhemmin lisää.

***
Ihan outoa olla kesälomalla itsekseen. Olen tähän asti viettänyt aina lomaa miehen kanssa yhtä aikaa, koska hänellä opettajana on koko kesä vapaata. En keksi yksin mitään erityistä tekemistä enkä halua oikeastaan lähteä mihinkään. Ilman autoa en pääse edes puutarhamyymälään ostamaan puuttuvia kukkia kahteen penkkiin. Ulkona on turhan kuumaa sekä Vilmalle että minulle. 

Kaikesta voi näköjään valittaa. En ole kesäihmisiä, mutta nyt sentään siedän lämpöä jo paremmin.


10 kommenttia:

  1. Historia henkii kuvista, vaikuttava paikka tuo linna.

    Oiskohan vielä matkan jälkeistä kulttuurishokkia tuo ettei osaa tehdä mitään, arki palaa raiteilleen?

    Musta on ollut ihana vaan istua pihalla lukemassa tai nuokkumassa tai kahvittelemassa. Taktikoin aurinkoihottuman kanssa, että jos nyt sietää nuo näppylöitä, niin niitä ei tule sitten enää myöhemmin.

    Taidanpa nyt kilauttaa sulle.

    VastaaPoista
  2. Siellä sinä olet kaiken keskellä ollut. Tarkoitan siis, että kun Da Vincikin on siellä kulmilla hiippaillut, ja nyt sinäkin. Eikö ole oikeastaan aika ihmeellistä?

    *

    Kuuma, hellettä! Mutta kyllä se tästä laantuu ;D En ole siis helleihmisiä minäkään, hiki ahdistaa.

    VastaaPoista
  3. Ihana, historiallinen paikka! Ilmeisesti matka oli kaiken arvoinen..

    VastaaPoista
  4. Tuon paksun tornin muistankin kävelyretkiltäni. Sait kuvillasi lisäämään "tänne(kin) haluan uudestaan" matkakohteeksi.

    VastaaPoista
  5. Noeijoo, oli kiva kun kilautit!
    Osaan nykyisin hyvin olla vaan tekemättä mitään pyykinpesua tähdelllisempää. Viihdyn loistavasti kotona, sisällä:)

    Sooloilija, kuvittelen jatkuvasti, miltä jossakin on näyttänyt 1400-luvulla, miltä haissut, miten ihmiset ovat käyttäytyneet -ja kuinka vaarallista elämä on ollut. Tuossakin linnassa olisin halunnut nähdä, missä on tehty ruokaa, missä miehistö on nukkunut ja missä eläimiä on pidetty. Vain Turun linnassa olen päässyt näkemään keittiötiloja.

    Elisa, vanhoja paikkoja on aina antoisaa nähdä, mitä vanhempi, sen parempi. Tällainen omatoimimatka Rynärillä oli edullinenkin.

    Heljä, tuollainen uudelleen-lista on mullakin, mutta vielä on niin paljon paikkoja, joissa en ole käynyt, että ei raski mennä uudelleen kuin lähikohteisiin. Mutta voisin lentää saman Tampere-Bergamo -reitin ja jäädäkin muutamaksi päiväksi Bergamoon. Se kuulostaa mielenkiintoiselta kohteelta.

    VastaaPoista
  6. Viileät sisäpihat miellyttävät tänään silmää eniten. Bergamoon minäkin lähtisin tai Milanoon tai ties minne... mutta kotiäidin ilona on nyt nämä kuvat ja kotipihan helle.

    VastaaPoista
  7. Kyllä tuo kaikki vanha viehättää täkälaistä kun täällä on vanhaa jo sellainenkin mikä on 1920-luvulta.

    Kirkkotaiteesta voi saada tosiaan yliannostuksen niin ettei kestä ristiä edes korttipelissä. Koin saman Firenzessä, kun välillä tuntui että oksennan seuraavasta madonna ja lapsi -kuvasta, varsinkin kun ne oli kaikki niin pitkänaamaisia ja teennäisen näköisiä.

    Parastahan lomalla onkin se kun ei tarvitse tehdä mitään, varsinkin kun reissu on jo heitetty ja saa vain sulatella elämyksiä.

    Meri

    VastaaPoista
  8. Kauniita nuo vanhat linnat. Kädenjälki näkyy inhimmillisenä. Sopusuhtaista.

    VastaaPoista
  9. Rva Pioni, kun lapset ovat omillaan, jää äidillekin rahaa vaikka spontaaniin matkusteluun. On myös kiva lähteä välillä ystävien tai siskojen kanssa liikkeelle, niin pääsee muulloinkin kuin koulujen loma-aikoina.

    Meri, kiva kuulla, että sullakin on tullut välillä mitta täyteen kirkkotaidetta. Minä meinasin oksentaa Prahassa, kun kaikki oli sitä yhtä ja samaa.
    Joskus tehdään vielä siskomatka Firenzeen, saat olla oppaana! Mutta jätetään ne pitkänaamat väliin.

    VastaaPoista
  10. Arleena, kaikki on tosiaan käsintehtyä ja kädenjälki näkyy. Sehän niistä tekeekin niin inhimillisiä, sinäpä sen sanoit!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...