maanantai 8. maaliskuuta 2010

Lomaltapaluumietteitä

 
Tämä meidän äidin perhosorkidea kukkii Oulussa jo kolmantena hiihtolomana peräkkäin keittiön ikkunalla. Tänä vuonna vaan ei näkynyt aurinkoa kuvaamista varten, kun tuli lisää lunta  joka päivä. Ulkoilukin jäi tällä kertaa pienten koiralenkkien varaan. Sen sijaan ehdin seurustella vanhempien kanssa enemmän kuin tavallisesti. Kivaa oli ja tuntui ihan mahdottomalta ajatus, että kohta heitä ei enää ole. Kymmenen vuoden sisällä se on väistämättä odotettavissa. 

Keskiviikkona vaihdettiin vuoroa siskon kanssa.

  

Monestakin syystä palasin töihin väsyneenä. Olin hankkinut kyllä melatoniinia nukahtamislääkkeeksi, mutta en muistanut kertaakaan ottaa sitä! Valvoin siis joka ilta  lomalla myöhään ja aina joku herätti liian  aikaisin. Usein koira, tänä aamuna herätyskello.

Onneksi edessä oli rauhallinen päivä ja ehdin rauhassa lukea viikon aikana kertynyttä sähköpostiakin. Tunsin silti itseni umpiväsyneeksi, haukottelin ja räpsyttelin silmiä, että näkisin ruudulle paremmin. Laitoin välillä kostutustippoja enkä sitten nähnyt vähään aikaan senkään vertaa. Hoitelin muutaman asiakkaan, join vettä ja haukottelin lisää. 

 

















Ruokatauolla kun vilkuilin ammattilehteä, tunsin inhotuksen aallon kulkevan läpi. Se vähän pysäytti. Toipuminen on vielä pahasti kesken. Kerran tai pari olen puolen vuoden sisällä ollut hetkellisesti innostunut työstäni, mutta se tunne on mennyt nopeasti ohi. 

Sain tänään pyynnön kertoa ulkomaalaisille opiskelijoille työstäni, kuten olen usein takavuosina tehnyt, ja totesin sen heti mahdottomaksi tehtäväksi. En ole enää innostunut enkä nuori, vaan kyyninen ja kulunut, enkä jaksa edes ajatella asiaa.


En muuten tänäänkään muistanut ottaa sitä melatoniinia enkä mennä nukkumaan ajoissa. Toivottavasti teillä muilla onnistuu paremmin. Sänkyyn mars!


11 kommenttia:

  1. Joo joo... mä katon vielä nää myöhäisuutiset ja kirjotan pari kommenttia, sitten meen heti nukkumaan ;)
    Toivottavasti jaksat töissä, ehkä kevät tuo intoa lisää?

    VastaaPoista
  2. Kuvat ovat taas aivan ihmeelliset. En edes kysy millä linsseillä tai objektiiveilla tuollaisia saa, kai se on ottajasta enemmän kiinni.

    Itsekin palasin töihin väsyneenä, aamulla ajattelin etten jaksa antaa kenellekään mitään. Hyvin se kuitenkin meni, illalla vaan käsityökoulussa ei syntynyt enää yhtään mitään.
    Meri

    VastaaPoista
  3. Kuvasi ovat todella ihmeellisen kauniita!

    Itse olen lomalla parastaikaa ja tuo aurinko auttaa omalla kohdallani jaksamiseen suoraan. Toivottavasti saat voimia sinäkin!

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia sinulla väsyneiden mietteiden keskellä...

    Toivottvasti saat voimia kevätauringosta - sitä minäkin täällä odottelen, on niin väsynyt ja saamaton olo :(

    Tsemppiä roppakaupalla!

    VastaaPoista
  5. Minä menen sänkyyn joka ilta heti yhdeksän jälkeen ja yleensä kymmeneen mennessä olen unessa. Silti joka päivä väsyttää töissä, etenkin maanantaisin. Tuntuu kyllä vähän hullulta mennä näin "nuorena" noin aikaisin nukkumaan, mutta kai sitä saa olla tyytyväinen että unta riittää. Toivottavasti sielläkin unet paranee.

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti kevät ja aurinko tuovat himpun verran intoa, että jaksat töissä paremmin. On kuitenkin hienoa kun ei tarvitse sanoa "kyllä" joka asiaan kun tiedostaa, ettei jaksa.
    Itse olen vanhempiani miettinyt viime päivinä myös usein. Ovat kahdeksankymppisiä, mutta toistaiseksi kaksistaan pärjäävät harrastuksineen melko mukavasti. Nyt ovat siskoni mukaan into piukassa hankkimassa ensimmäistä tietokonettaan, kumpikaan ei ole koskaan käyttänyt.
    Kevätauringon syleilyä toivottelen sinulle!

    VastaaPoista
  7. Mottoni on: Nukkuminen on ihanaa!
    Mutta väkisinkin sitä valvoo, joskus ihan pakon sanelemana joskus vaan huvikseen. Ja joka aamu aikainen herätys.
    Mutta kun älyän oikeasti mennä ajoissa nukkumaan, koko seuraava päivä on pelastettu, migreeni ei uhkaa ja mieliala ok!
    Kunpa saisin usein tuon älynväläyksen...

    Tsemppiä!!!

    VastaaPoista
  8. Minäkin yhdyn tuohon kuviesi kehujaporukkaan. Ne ovat niin upeita väreiltään, samoin asetuksiltaan (enkä tarkoita kameran asetteluja), taideteoksia kertakaikkiaan!

    Eivätkä edelleenkään yhtään vastaa sinun postauksiesi tekstejä!!Ne ovat niin rehevän kauniita eläviä etten millään jaksa uskoa niiden kuvaajan olevan millään lailla kyyninen...Vai onko se sitä vastapainoa...Kun minä laitan postauksiin valkeita tulppaaneita ja rauhallisia maisemia kun elämä on hulinaa ja huisketta täynnä.

    Oli miten oli! Silmänruokaa ja elämäniloa kukistasi saa!Kiitos niistä elämyksistä!

    VastaaPoista
  9. Tuuluska, toivottavasti onnistuit saattamaan itsesi ajoissa nukkumaan!

    Meri, lohduttaa kuulla, että sullakin verotti voimia tuo lomaviikko. Mulla tuntui vielä sekin, että mies oli kipeänä viikonlopun ja hommat jäi koiran ulkoilutusta myöten aika paljon mun niskoille. Oli vielä nuoriso kylässä, vaikka panin nekin sitten töihin.

    Elisa, ihanaa lomaviikkoa sinulle! Sää taitaa suosia ja aurinko paistaa.

    Hanna, vähän lepoa ja aurinkoa lisää, niin johan kelpaa.

    Missy E, teet hyvää itsellesi, kun menet nukkumaan ajoissa. Saisinpa edes JOSKUS veivattua itseni sänkyyn samaan aikaan, niin seuraava päivä olisi varmasti ihan erilainen. Niin ja se ulkoilu, joka päivä, senkin kun vielä saisi ohjelmaan mahdutettua.

    Heljä, on ihanaa osata sanoa Ei. Ennen kaikkea on ihana osata kuunnella itseään vähän paremmin kuin ennen, en olisi uskonutkaan sen olevan niin vaikeaa.

    Taru, kaikista kummallisinta onkin, että kaikki on itsestä kiinni. Kyllä minäkin varmaan saisin unta, jos kävisin illalla kunnolla ulkona, menisin kahdeksalta suihkuun ja yhdeksältä nukkumaan. En ole vielä koskaan kokeillut...

    Maaretta, kiitos kehuista! Työ ei vaan jaksa kiinnostaa, muu maailma kyllä. Olen ajautunut aikoinaan intohimoisesti työstä innostuneesta ihan toiseen laitaan uupumuksen myötä. Tämäkin on varmaan tarpeen ja toivon sen vähän helpottavan ajan kanssa.

    VastaaPoista
  10. Ikävää tuollainen väsymys ja unettomuudesta kärsiminen. Itselleni hyvin harvinaista.

    Kyyninen ja kulunut? Vaikea uskoa tai sitten olet kyllä myös hyvin korrekti ja hienotunteinen muita kohtaan, koska et meitä kyynisyydellä rasita.

    Totta tuo, mitä rehellisesti toteat työvuosien innostuksen lopahtamisesta. Mutta eikö sitä jo saakkin, aikansa kutakin jne. Meidät suomalaiset velvollisuuden tuntoiset naiset on saatu uskomaan ja sitoutumaan nykyisenlaiseen työelämään. Kyseenalaismista tarvitaan.

    Nämä kuvat ovat taas niin ihania, aivan kuin muutkin ovat niistä todenneet!

    VastaaPoista
  11. Rita, sinä onnekas nukkuja!
    Ihmisten kanssa työskennellessä minusta pitäisi pystyä aina parhaimpaansa tai ainakin hyvää palveluun. Siksi harmittaa olla niin lopahtanut, että tekee vain välttämättöman. Asiakkaalle käynti on aina tärkeä ja ehkä ainutkertainenkin tilanne.

    Sitoutuminen ja palava innostus työhön on juuri se, mikä minut on tähän tilanteeseen ajanutkin. Työn imu on kova nuorelle, kehittymismahdollisuudet suuret ja haasteita ihmisten kanssa riittää.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...