maanantai 15. maaliskuuta 2010

Jäätelö reseptillä apteekkiin, kiitos!

 
Räyh! Tahtoo vyötärön takaisin. Kuka on  istuttanut tämän uimarenkaan tähän? 

Sovitin lyhyttä takkia, jonka ostin vasta viime keväänä. Syksyllä oli jo merkkejä ahtaudesta, mutta nyt se suorastaan soi, kun napit on kiinni. Vieläkö voi paeta totuutta?

  
Jotenkin olen täällä kotona ollut vaan ja toipunut monen viikon rasituksista. Harmittaa kirjoittaa aina samasta aiheesta, mutta tästä nyt on tullut tällainen monivuotisesta uupumuskierteestä irtipyristelevän toipumiskertomus. 

Olen ymmärtänyt, että kysymys on muuttumisesta ja sehän on kaikkea muuta kuin helppoa. Se on helkutin hidasta. Kaikkein hitainta on varmasti pystyä muuttamaan asenteitaan ja näkemään asioita eri valossa.

  
Tänään me Vilman kanssa päätimme lähteä ulos heti aamupäiväunien jälkeen. Siis koira inisi ja oli lähdettävä! Aurinkoisessa pikkupakkasessa vierähti helposti toista tuntia. Sen jälkeen saattoikin valmistaa nopean lounaan ja mennä päiväunille. 

Pieni huonekuuseni olohuoneen ikkunalla ei ole ollut viime aikoina kovin elinvoimaisen näköinen, joten kävin iltapäivällä hakemassa Plantagenista uuden ja komeamman. Samalla ostin piristykseksi oranssin tulilatvan keittiöön.

Olen vähitellen vähentänyt viherkasveja, varsinkin isoja. En jaksa hoitaa niitä. Isoa peikonlehteä jaksoin hoivata kolmekymmentä vuotta ja palmuja kasvatin kattoon asti monia. Se riitti. Nyt on saattohoidossa vielä iso palmuvehka.

Ennen piti hoitaa lapset ja koti ja työ ja pitää vielä itsensäkin kuosissa. Nyt ei ole enää niin montaa pakkoa jäljellä. Mitä nyt  töissä käydään, mutta sielläkin löysemmällä otteella kuin ennen. Intohimo ja innostus työhön on mennyttä.

Jää jäljelle vielä tämä itsensä hoitaminen, jossa tärkeänä osana kohdallani olisi liikunta. Juuri se, josta olen eniten laistanut viime vuosina. Ystävä soitti tänä aamuna kuntosalille, mutta en ehtinyt ihan siihen kyytiin mukaan.

Turhamaisuudesta ei kuitenkaan tingitä. Tein uudet vaalennusraidat päähän ja värjäsin kulmakarvat. Silläkin pötkitään jo pitkälle!



14 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Itsensä hoitaminen onkin tärkeää,ja kun lapset ovat jo maailmalla ja muutenkin vähemmän tarvitsijoita,onkin aika panostaa itseensä,jos vain voi.

    VastaaPoista
  2. Nuo hiusraidat ja kulmakarvat ovat hyvä alku itsestä huolehtimiseen! Minä oon joskus hävittänyt itsestäni 15 ylimääräistä kiloa, siihen meni vajaa puoli vuotta ja sen jälkeen en ole antanut niitten enää tulla takaisin! Tuntuu että sai itsensä takaisin eikä vaatteitten kanssa enää tarvitse ahdistua.

    VastaaPoista
  3. Oikein mietin tuota uupumisjuttua, miten rankkaa se oikeasti onkaan? Ei sitä voi kuin yrittää kuvitella...!
    Ja koskaan ei voi olla varma, onko itse samanlaisessa tilanteessa. Mistäs sitä elämää tietää?
    Ei mikään pikkujuttu.
    Itselläni talvella aina kertyy typerä joku vyötärölle, joka vie järjen päästä, eikä meinaa häipyä ei sitten millään.

    Ja taas sitä yritetään kadottaa, taistelu on alkanut =]

    VastaaPoista
  4. Voih! Sama täällä. Kupu on kasvanut ja leuan-alle pesinyt löllö! Ääh! Pistin säpin leipäläpeen ja heitin avaimet jorpakkoon. Kuvittelenolevani pupu ja popsin salaattia ja porkkanaa :-0..revin itseni lenkille ja katselen välillä vaikkapa Sinun todella kauniita kukkatutkielmia.

    Väriterapia virkistää ja hiusten värjäys, sekä kulmien terästys, ovat askeleita iloisempaan oloon!

    VastaaPoista
  5. Ei kaiken tarvitse tapahtua heti, mutta päätös jonkin pienen asian muuttamisesta helpottaa aina. Mekin päätettiin nyt vähän taas vähentää sokeria ja jauhoja pois ruokavaliosta. Kevättä kohti!

    VastaaPoista
  6. Voi, että näitä sinun kukkakuvia, aah.

    Raidoista ja kulmakarvoista se lähtee ja välillisesti takkia voi pitää auki, jos säät sen sallivat, eikö? Armoa itselle.

    Voin tulla sinulle lenkkikaveriksi kesällä.:)

    VastaaPoista
  7. Täällä on niin ihanan keväisen näköistä, nyt kun tuo yläbannerikin on hennon oranssia tulppaania.

    Minäkin tässä juuri laskeskelin, että kesään ei ole enää kovin paljon aikaa ja uimarengasta pitäisi saada pienennettyä. Mutta ehdottomasti ei vain kesäksi vaan yleensäkin. Mutta on se vaikeaa.

    t. vapaapäivää viettävä, jolla uunissa paisuu pannari ja pakasteessa odottaa siihen sopiva vaniljajäätelö ;D

    VastaaPoista
  8. Minusta sinä et todellakaan kirjoita aina samasta asiasta. Ja vaikka kirjoittaisitkin, niin tärkeähän tuo asia on. Minä tunnen olevani melkein samassa tilanteessa, niin vatsan kuin työnkin suhteen, ja minä olen vajaa kolmekymppinen ja työuran alussa. Se, jos mikä on minusta hyvin huolestuttavaa. Kropalle vielä jotain pystyy tekemään, mutta työlle ei sitten mitään tällä hetkellä.
    Mutta tsemppiä ja mukavaa lomaviikkoa! Ainakin blogisi näyttää pirteältä ja keväiseltä.

    VastaaPoista
  9. Selvästi on kevättä blogin väreissä ja ihanissa kuvissasi - sekä hiuksissasi ja kulmissasi myös ♥
    Eikö ole jännä miten sitä jaksaa vaikka mitä, kun on 'pakko'. Joskus taas pienikin asia on ylivoimainen.. Mulla myös kuntoprojekti alkamassa, onnea omallesi!

    VastaaPoista
  10. Leiskuva väri tulppaanikuvissa, tulee oikein energinen olo.
    Uupumus kestääkin pitkään siitä toipuminen ottaa sen oman aikansa.

    Raitis ilma ja liikunta ovat keväällä ihana toteuttaa, syviä happi-imaisuja, niin tuntuu kuin vatsakin täyttyisi.

    VastaaPoista
  11. Yelian, enpä olisi osannut odottaa tällaista elämänvaihetta viisitoista vuotta sitten. Silloin toivoi, että kun saisi olla joskus rauhassa.

    Tuuluska, olen ikuisesti kateellinen ihmisille, jotka pystyvät karistamaan ylikilonsa ja pitämään ne poissa. Mulla se ei ole onnistunut, vaan aina olen saanut syötyä kaikki takaisin, ja lisääkin. Ehkä sitten, jos vedettäisiin se Sweet Tooth pois...

    Taru, en osannut minäkään kuvitella etukäteen, millaista uupumus ja masennus voi olla, mutta voihan tämänkin ottaa mielenkiintoisena kokemuksena. Elämä opettaa.

    Anna, reipas nainen! Yritän ottaa mallia. Anoppini laihdutti sanomalla, ettei hänen tarvitse kaikkea maailman ruokaa syödä. Naureskelin silloin, mutta alan vähitellen ymmrätää, mitä hän tarkoitti.

    Nelle, se kuulostaa niin helpolta: sokeri ja valkoiset jauhot pois. Sehän tarkoittaa juuri kaikkea sitä turhaa, mikä lihottaa. Toimii mullekin!

    Pikkujutut, ihana huomautus, että takkia voi tosiaan pitää keväällä aukikin! Ostin tänään mm. vaaleansinisen ohuen neuletakin, joka ei edes mahdu kiinni, mutta eihän se mahdu muillekaan, on vaan sivuilla topin päällä auki.

    Soolis, pannari on ihanaa. Ennen tein yhden neljälle, nykyisin syömme miehen kanssa puoliksi. Ei sitten mitenkään voi tulla mieleen puolittaa ohjetta pienempään vuokaan...

    Missy E, samojen mörköjen kanssa kamppaillaan. Työpuoli alkaa kai selvitä vasta, kun omalta tuntuva ala löytyy. Minä taas yritän sinnitellä tässä entisessä unelma-ammatissani loppuun asti. Mutta minäkin löysin tämän vasta kolmekymppisenä!

    Elisa, ihmettelen nykyisin kauheasti, miten nuoret äidit jaksavat sauhuta joka suunnalla. En edes muista, että sitähän me kaikki ollaan joskus tehty. Onneksi se oli silloin nuorena.

    Arleena, kirkkaalla säällä tuntuu ihan toiselta mennä ulos kuin talvipimeillä. Ja vauhtiakin tulee kuin itsestään, onneksi.

    VastaaPoista
  12. Ainakin muutos näkyy kuvissasi, ovat niin ihania katsoa, uusia näkökulmia ja muotoja.

    Ja sinulla on huumoria ja rempseyttä, joka pelastaa paljolta.

    Lempeyttä itseä kohtaan, lempeyttä!

    Hain tänää palkattomia virkavapaita, että saa lomailla nyt keväällä, nyt on pakko. Muuten edessä olisi pahempi uupuminen enkä sitä tahdo.

    eikka

    VastaaPoista
  13. Sinulla tuntuu olevan kuitenkin hyvä kevätmieli, vaikka uupumusjutut mietityttää tai vaikkapa uimarengas hankaloittaa oloa. Se on ainaista taistelua tämä elämä, mutta välillä on hyvä hellittää. Ja yksi iso hienoimmista jutuista on se, kun uskaltaa realistisesti katsoa itseään ja hyväksyä sen, minkä näkee. Jotenkin näen kirjoituksessasi juuri tuollaista lempeää ymmärrystä. Siitä on hyvä jatkaa itsensä hoitamista ja kevätmenoa vauhtiraitojen kera :)

    VastaaPoista
  14. Eikka, kamera on hyvä leikkiväline, nyt kun tulen sen kanssa paremmin toimeen. Leikin ja kokeilen tätä uutta linssiä.
    Sitä lempeyttä tässä opettelen, ettei olisi niin kauhea akka naputtamassa takaraivossa. Voi vielä onnistuakin, onhan se onnistunut sullakin.
    Hyvä että saat vapaata! Se on tosiaan tarpeen.

    Ruska, hellittää on hyvä sana. Sitä käytettiin takavuosina joogassa ja se tuntui siellä jotenkin niin lupaavalta ja lempeältä, että uupunutta ihan itketti. Hellitä tarkoittaa melkein, että löysää panta pois päästäsi;)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...