keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Hihnan toisessa päässä




Nyt haistoin kevään ensimmäistä kertaa minäkin! Vilma-rontti pakotti lähtemään ulos melkein kesken iltapäiväunien. Olin kotona jo neljältä ja nukahdin lähes saman tien. Tunnin unien jälkeen koira heräsi ja alkoi ynistä  niin äänekkäästi, ettei sitä kuunnellut kukaan. 

Kyllä sitten kelpasi hyppelehtiä iloisena hangessa muitten terveisiä haistelemassa, ainakin koiran, minä etenin huomattavasti hillitymmin. Nautin valoisasta illasta ja hyvästä tuoksusta, jotka veivät ajatukset nuoruusvuosiin, jolloin kevään haistelu sai heräämään eloon. Huomasin kuitenkin, että olisi ehkä aiheellista vaihtaa takkia kevyempään.

Jokohan löytäisi päälleen muutakin kuin mustaa ja harmaata?


11 kommenttia:

  1. Vilma tiesi mitä sinä tarvitset ;) Kevään tuoksua.. Meillä on tapana sanoa kun koira 'tuoksuttelee' omia tuoksujaan, että se lukee sähköpostejaan ;) Kai siellä omat viestinsä on heille!
    Sinä kyllä taidat tuon tulppaanin kuvaamisen, jälleen kerran laadukasta työtä ♥

    VastaaPoista
  2. Vilman kanssa oli ihana olla ulkona sunnuntaina kun näki miten se nautti, kun sai juosta välillä vapaana. Me ei viety häntä, vaan hän meitä. Meidän ei edes tarvinnut etsiä oikeita polkuja, kun likka näytti edellä tutut reitit.

    VastaaPoista
  3. Elisa, oikeassa olet, minut pitää tosiaan jonkun vetää illalla ulos väkisin! Ja koirat lukee sähköpostejaan, niinpä juuri:D

    Missy E, kiva oli, että pääsitte silloin ulos Vilman kanssa! Teki varmasti hyvää kaikille. Sen menoa seuratessa tulee itsekin hyvälle tuulelle ja saman tekee tietysti liikunta.

    VastaaPoista
  4. Minustakin kevään tuoksu vie ajatukset kauas taakse nuoruuteen, mikähän sen tekee. Onhan tuoksu aina samanlainen keväisin.

    VastaaPoista
  5. Arleena, silloin joskus tuoksu ja valo lupasivat jotain jännittävää. Piti vaihtaa tennarit ihan tunnustelumielessä jalkaan, vaikka pihalla oli vielä lunta, kavereitten kanssa ulkona hengaillessa oli vielä valoisaa, vaikka oli jo ilta. Levottomuutta se oli ja lupaavaa sellaista;)

    VastaaPoista
  6. "Kevään lupaava levottomuus" kuulostaa kivalta, sen vähän kyllä aistii omasta nuorisosta. Sun blogissa on nyt raikas ilme kun tausta on valkoinen. Itsekin oon kokeillut sitä monta kertaa, mutta en oo vaihtanut kuitenkaan. Tulppaanikuvat on kivoista kulmista otettuja ^^.

    VastaaPoista
  7. Meillä neiti-viisi-vee ajaa Vilman tehtävää välillä "äiti, nyt ulos" käskyllä ja sitten mennään. Valoisat illat ovat huippua täälläkin.

    VastaaPoista
  8. Tuuluska, se on vähän kuin vaatteiden vaihtoa tämän värityksen vaihtaminen. Tai nahan luomista; käy vain helpommin kuin oman nahan kanssa.

    Heljä, onneksi on neiti, joka vie ja äiti saa vain vikistä;) Ja onneksi on äiti kotona, jota saa houkutella kaikenlaiseen kivaan.

    VastaaPoista
  9. Nuo tulppaanit näyttävät joltakin syötävältä, paksulta ja mehukkaalta.
    Yritin tänään haistella kevättä: en haistanut mitään! Ehkä se johtui pakkasesta.

    VastaaPoista
  10. Täällon niin keväisiä värejä, että on pakko jo uskoa kevään alkaneen.

    Pakkaset ja lumisade kertovat täällä kyllä toista..

    eikka

    VastaaPoista
  11. Kitos, siskot! Tuota alkuillan valoa voi ihmetellä, kun se tulee uudenlaisesta suunnasta, sieltä, mistä koko talvena ei ole aurinko paistanut. Sekin on kevättä.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...