torstai 7. tammikuuta 2010

Toppakankaan kahinaa




 

Kun toppakangas alkaa kahista, vilistää Vilma jonnekin karkuun. Tuolin taakse, nurkan taakse tai sohvalle ja pistää pään tyynyn alle.Kovin tehokasta se ei ole ja puku sujahtaa  aina ennen  pitkää päälle parinkymmenen asteen pakkaseen lähtiessä.

 

Piiloutuminen on vielä varmempaa pukemisen jälkeen, pää pensaaseen vaan! Voi pikku ressukkaa, mitä mahtaa päässä liikkua? Ulkoilu kuitenkin maittaa ja koira nauttii lumesta.

 

Paikallinen hiihtokeskus on kovassa käytössä, sijaitseehan se vain kolmen kilometrin päässä keskustasta ja kivenheiton päässä meiltä. Täällä vietin itsekin talveni vielä lukioikäisenä ja lapset samoin koko kouluikänsä. Mutta sitten se lopahti.



Eilen käytiin katsomassa paikkaa, johon on uusimpien suunnitelmien mukaan tulossa kesäinen vesipuisto, täältä kun on sellainen vetonaula puuttunut. Että tuohon...vesipuisto... Ei riitä minkäänlainen mielikuvitus siihen, mutta siksipä minusta ei yrittäjäksi olisikaan. En uskoisi minkään menestyvän.

Ei tuossa silti ole menestynyt leirintäaluekaan, ja senkin olisin voinut kertoa jo suunnitteluvaiheessa. Kuka haluaa edes asuntovaunulla leiriytyä autiolle parkkipaikalle?



13 kommenttia:

  1. Voi noita koirulien päähänpistoksia ja mitähän niiden päässä oikeasti kulloinkin liikkuu?
    Onhan sulla siellä mäet! Täälläpäin, missä kaikki on jyrällä tasaiseksi jyrätty, ei tuollaisista uskalla edes uneksia. Kaikkea ne hassut suunnittelijat saavatkin päähänsä, toivon kummiskin hankkeelle onnea ja menestystä : )

    VastaaPoista
  2. Aika liikuttavaa tuo pään pensaaseen laittaminen. Vähän sama ilmiö kun ottaa itse rillit pois ja luulee että nyt kukaan muukaan ei näe minua. Muistaakseni olen kuullut sen alunperin sinun suustasi...ehkä Vilma ei putoa kauas puusta?

    Meidänkin nuoriso kävi tässä yhtenä päivänä tuossa meidän vanhassa kotirinteessä. Toissa talvena taisin itse käydä viimeksi, nyt ei houkuttele tippaakaan. Hiihtäminen kyllä voisi olla kivaa!

    VastaaPoista
  3. Vietin pari talvea isän rakentamassa rintamamiestalossa 50-luvun puolivälissä Laajavuoren kupeessa. Se oli silloin täyttä erämaata, huikea hiihtolatu kierteli mäen rinteitä. Laskemaan lähtiessä piti huutaa varoitus sinne alas, kun latu mutkitteli komeiden puiden välitse.
    Vähän pelottikin, mutta alas piti mennä niin, että vedet silmistä sirisivät!
    Sitten eivät isän rahkeet kestäneet, vaan talo piti myydä. Lienee talo purettukin heti siitä hotellin alapuolelta.

    Iisi

    VastaaPoista
  4. Voi jehna! Olen lukenut blogiasi jokusen tovin, ja vasta nyt älysin, että asut mun vanhassa syntymä- ja kotikaupungissa! Ilmankos tuo "paikallinen hiihtokeskus" näyttikin niin kovin tutulta...

    Liikkis tuo koirulainen, ehkä häntä hävettää ulkosalla tuo toppavaatetus, siksi yrittää piilottaa itseänsä muilta lajitovereilta :)

    Mukavaa talven jatkoa sinne keskiseen Suomeen, ja kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
  5. Voi Vilmaa! Ehkä hän olisi halunnut itse valita toisen värisen ;o)
    Ylimmäisessä kuvassa aivan ihana neitseellinen lumi.
    Perjantaiterveisin
    Heljä

    VastaaPoista
  6. Vesipuistosta samaa mieltä. Eikö siellä ole jo järviä valmiina, sinne vain vempaleita lapsia ajatellen. Aikuisethan osaavat uida eikä siihen tarvita sen kummempaa. Siis uimarantoja kehittelemään ei uppoa rahaakaan niin paljon.

    Kun nyt vauhtiin pääsin, niin miksei tuota aavaa tyhjää aluetta voisi metsittää metsäpuistoksi tuon viereisen metsän tyyliin. Siellä saisivat halukkaat kuljeskella retkellä kesät talvet.

    Linnut, oravat ja pupujussit ottaisivat puiston mielellään vastaan.

    Kaikenmaailman hökötykset vaan pilaavat maisemia ja jäävät hoitamattomina lopulta rumentamaan tienoot.

    Palkattaisiin oikein metsänvartija huolehtimaan metsäpuistosta.

    VastaaPoista
  7. Jospa Vilma ei vaan pidä tuosta kahisevasta äänestä. Meillä ainakin kissa pelkää sadeasujen ääntä ja kolmella meistä neljästä ihmiseläjästä on oikein kunnon Haltin sadeasu, joka pitää merkillistä kahinaa.

    VastaaPoista
  8. Ymmärrän Vilmaa. Kävisikö hänelle paremmin se kutomasi villapaita? Ehkä se ei kahise ja ehkä se istuukin paremmin kuin kaupasta ostettu standardikutale.

    VastaaPoista
  9. Tahtoo Suomeen, kuului kuorossa selan takaa.

    Vesipuisto on ihan tyhma ajatus, niita kaupungin uimarantoja voisivat kehittaa kuten Arleena sanoikin, niin eipa muuta tarvitsisi. Nyt eivat paljon veda puoleensa.

    VastaaPoista
  10. Järvi-Suomessa vesipuisto kuulostaa kyllä jotenkin hullulta ajatukselta. Vieressä kun on vielä kylpyläkin.

    Ehkä tuo toppapuku on vähän sama kuin ihmisillä pyöräilykypärä. Se päällä kuvittelee olevansa tyhmännäköinen. Ja tavallaan onkin, mutta omaksi parhaaksihan se on.

    VastaaPoista
  11. Minäkin symppaan Vilmaa, voe ressua. Varmaan kuuluukin koiran luonteeseen hannata vastaan tuossa asiassa, kissahan loukkaantuisi sydänjuuriaan ja hännänkarvojaan myöten moisesta!
    Ja ensimmäinen kuva on todella kaunis ;)

    VastaaPoista
  12. Pää pensaaseen, silloin on ainakin puoliksi turvassa. Hieno on kyllä haalari.

    Vähän ihmetyttää tämä meininki, kuinkahan paljon tuohon kaupungin rahaa laitetaan? Ja leirintäalue...?! ei kait ne nyt puuntaimet ja pensaat niin paljon voi maksaa? Kuitenkin ihan hyvän kokoiken kylä, kyllä yöpyjiä riittäisi.

    Mutta mitäs noista. Vietetään kiva viikonloppu ^_^

    VastaaPoista
  13. Taru, täällä liikkuessa on mäkiä enemmän tai vähemmän joka suuntaan koko kaupungissa. Ihmettelee vain, miksi hengästyttää eikä huomaakaan kävelleensä taas ylämäkeen.

    Meri, silloin seitkytluvulla oli kodikasta olla arki-iltana rinteessä pikkupakkasessa. Viimeisen kerran laskin varmaan joskus -78 Rukalla ja sen jälkeen en edes nähnyt suksiani enää. Eikä ole ollut ikävä. Mutta sulla on jatkunut harrastus poikien kanssa aika pitkään.

    Iisi, silloin mahtoi olla aika harvaanasuttua vielä täällä Laajavuoressa, kun isäsi talon tänne rakensi. Kohta lähtevät viimeisetkin vanhat talot täältä.

    Inez, hauska tutustua! Tämä entinen kotikaupunkisi ei ole ollenkaan hassumpi, toivottavasti käyt täällä aina joskus.

    Heljä, voihan koirua hävettää emännän valitsema vaate, on vielä murrosiässäkin;)

    Arleena, tuossa vieressä on kesäteatteri ja sen takana rinteessä lasten seikkailupuisto. Se on todella kiva, mutta päästetty rapistumaan. Sitä minustakin voitaisiin kehittää. Mutta ehkä ulkoilmavesipuisto vetää myös lapsiperheitä, ainahan järvivesi ei ole kovin lämmintä.

    Moninainen, oikeasti luulen itsekin äänen olevan yksi pelottava. Kun mieheni vetää toppahousut jalkaansa, koira juoksee karkuun.

    Ina, se villapaita hinautuu hassustu kohti takapäätä kävellessä. Johtuu varmaan lyhyestä karvasta, joka työntää sitä taaksepäin. Pitkäkarvaisella koiralla se pysyy hyvin päällä.

    Pikkujutut, rannathan on jätetty nykyisin ihan oman onnensa nojaan, kun valvontaakaan ei enää ole. Elintason noustessa ei enää ole varaa hoitaa nurmikoita eikä rantoja:(

    Missy E, oikeastaan pitäisi olla pyöräilykypärä koirallekin, ja istuinkori ohjaustangossa tai takana, että voisi ottaa mukaan retkelle. Miksi kukaan ei ole keksinyt?

    Elisa, kissan sielunelämä on minulle ihan vierasta, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta;)

    Tuuluska, eihän tuohon vesipuistoon kaupunginrahaa ole menossa, vaan se on yksityinen hanke. Leirintäalue olisi minusta pitänyt alusta asti tehdä vihreäksi ja istuttaa sinne isoja lehtipuita. Tarpeen se kyllä on.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...