Lumisade taitaa olla vähän lamaavaa, ihan kuin vesisade kesällä. Toisaalta on kivaa, kun sataa lisää pehmeää lunta, eihän sitä minun tarvitse kolata. Mutta ilta on mennyt kummasti haikaillessa eikä mikään oikein ole kiinnostanut. Varsinkaan iso pino puhtaita lakanoita, jotka onneksi kärsivällisesti jaksavat edelleenkin odottaa.
Päätin pelastaa iltani jollakin oikein hyvää tekevällä elokuvalla. Käsi otti tietysti Ylpeys ja ennakkoluulon, sen Joe Wrightin version, josta nykyisin pidän paljon enemmän kuin vanhemmasta. Katsoin ja nautin! Sain hetkeni irti todellisuudesta ja nautin hyvästä näyttelijäntyöstä, oivaltavasta ohjauksesta, ihanasta ympäristöstä ja huikeasta kuvauksesta.
Tulppaaneja tulvillaan, taisi kirjoittaa tänään Arleenakin blogissaan. Siitä tulikin mieleen pyydellä anteeksi kommentoimattomuuttani. Jotenkin vain välillä tökkii tämä blogihomma, ja kuitenkin tulen yhä uudelleen ja uudelleen avaamaan koneen kantta. Lienee tuttua jokaiselle tähän joskus retkahtaneelle?
Tulpaaneja pitää nyt ostaa usein, ne ovat kevättalven iso ilo. Joka viikko uudet ja erinäköiset! Vanhat violetit, jotka kuvissa ovat jo pikkuhiljaa hiutumassa, ovat nyt kuivuneet houkutteleviksi. Uusi kimppu kerrottuja kellanvalkoisia puksuttaa terhakkana vaasissa.