sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Päreen valossa




Lumisade taitaa olla vähän lamaavaa, ihan kuin vesisade kesällä. Toisaalta on kivaa, kun sataa lisää pehmeää lunta, eihän sitä minun tarvitse kolata. Mutta ilta on mennyt kummasti haikaillessa eikä mikään oikein ole kiinnostanut. Varsinkaan iso pino puhtaita lakanoita, jotka onneksi kärsivällisesti jaksavat edelleenkin odottaa.
  



Päätin pelastaa iltani jollakin oikein hyvää tekevällä elokuvalla. Käsi otti tietysti Ylpeys ja ennakkoluulon, sen Joe Wrightin version, josta nykyisin pidän paljon enemmän kuin vanhemmasta. Katsoin ja nautin! Sain hetkeni irti todellisuudesta ja nautin hyvästä näyttelijäntyöstä, oivaltavasta ohjauksesta, ihanasta ympäristöstä ja huikeasta kuvauksesta.

  

Tulppaaneja tulvillaan, taisi kirjoittaa tänään Arleenakin blogissaan. Siitä tulikin mieleen pyydellä anteeksi kommentoimattomuuttani. Jotenkin vain välillä tökkii tämä blogihomma, ja kuitenkin tulen yhä uudelleen ja uudelleen avaamaan koneen kantta. Lienee tuttua jokaiselle tähän joskus retkahtaneelle?


  


Tulpaaneja pitää nyt ostaa usein, ne ovat kevättalven iso ilo. Joka viikko uudet ja erinäköiset!  Vanhat violetit, jotka kuvissa  ovat jo pikkuhiljaa hiutumassa, ovat nyt kuivuneet houkutteleviksi. Uusi kimppu kerrottuja kellanvalkoisia puksuttaa terhakkana vaasissa.


Opettelua

 
Tässä kuvassa on salamankäyttö onnistunutta, minusta. Kokeilin kuvata hämärässä päivänvalossa kameran automaattiohjelmalla ja ulkoisella salamalla. Salama oli TTL-tilassa, eli antoi valoa automaattisesti vallitsevaan valoon sopeuttaen. Periaatteessa.

Kurssilla on opeteltu salaman käsisäätöä eli erilaisten valotehojen käyttämistä. Samoin on opeteltu salaman käyttämistä irrallisena orjasalamana, mikä mahdollistaa valon tulon eri suunnasta kuin kuvaaja. Näitä en tosin kotioloissa ole vielä ehtinyt kokeilla.

  

Tässä kuvassa salamapää on suoraan eteenpäin eikä Lunakaan näytä yhtään sen innostuneemmalta. Valo on aivan liian kovaa ja saa kankaan kiiltelemään omituisesti.

 
Näissä seuraavissa käänsin salamapään kohti kattoa. Valo on pehmeämpää ja silmät näyttävät luonnollisilta, mutta Luna ei valotu erityisen hyvin. Se on silti  oma söötti itsensä.
  
Lunaan pitäisi tässä saada lisää valoa. Se onnistuisi ehkä himmentämällä salaman tehoa ja laittamalla jotain valoa pehmentävää salama eteen ja osoittamalla valo sitten suoraan eteenpäin.

Alimmassa kuvassa Vilma näyttää tuimalta vilkaistessaan taakse. Ehkä tähänkin tarvittaisiin vähän enemmän valoa.


Sunnuntaiaamu on nukuttu lähes kymmeneen ja käyty taas  jäällä kävelyllä. Pehmeässä, vastasataneessa lumessa sai tarpoa ihan kunnolla. Otin onneksi sauvat mukaan, sillä niitä tarvittiin kapeilla ja lumisilla poluilla. Lumikengät olisi ollut nyt kova sana!


lauantai 30. tammikuuta 2010

Ylös ja ulos

 

Tänään jaksoimme taas lähteä kunnolla ulkoilemaan lauantaiseen tapaan. Koska Nuorempi Poika teki tiskijukkakeikkaa illalla, oli meillä taas Luna hoidossa. Kahden koiran kanssa oli kiva kävellä lumisilla teillä ja poluilla.


Jäällä neidit saivat olla vapaana. Kumpikin oli kuoriutunut sukkapuvustaan jo alkumatkasta, oli vauhtia sen verran. Sinne jäi jalkoihin! Viidentoista asteen pakkanen ei onneksi kumpaakaan enää säikäyttänyt.

 
Vilma viipottaa aina edellä, vilkaisee vain, että muut seuraavat perässä. 

  
Luna pysyttelee mielellään ihmisten seurassa ja pitää huolta, ettei kukaan jää jälkeen. Tulee  aina hakemaan hidastelijan. Mutta sopivalla aukiolla kumpikin vetävät kilpajuoksua, minkä kintuistaan pääsevät.

  

Joskus on ollut kiva hiihtää korkeitten heinien  keskellä. Rautpohjanlahden kapeimmalle kohdalle olisi ihan helppoa rakentaa vaikka puusilta, jota pitkin pääsisi Haukanniemeen kävelemään kesälläkin. Nyt pitää käyttää kiertotietä. Tai siis nyt talvellahan sinne pääsee jäätä pitkin.

Myöhäiselle lounaalle ostin kalakauppiaalta savulohta, tein sille suppilovahverokastikkeen ja kasvislisäkkeen parsakaalista, sipulista, paprikasta ja tomaatista. Hehkutin miehelle, että nyt on taas niin terveellistä kuin vain olla voi.

Jälkiruokakahville mies oli ostanut itselleen suklaamunkin.  Minähän en sellaisiin lankea, se on nimittäin niitä ainoita, joihin ei niin kauheaa himoa ole. Tuhosin oman lounaani edullisen vaikutuksen kaivamalla pakastimesta esille suklaajäätelön. 

Tiedättehän noita houkuttelevan suloisia pyöreitä pahvirasioita, jotka ovat niiiin amerikkalaisen näköisiä. Niiiin hyviä, että itsehillintäni pettää niiden kohdalla varsinkin K-kaupoissa. Siis Pirkan tummaa suklaata...Näin käy aina, kun väsyn tarpeeksi. Ja jälkikäteen harmittaa.

Siihen auttaa vain parin tunnin päiväunet.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Yön ainoa valopilkku

 
 
 

 Jos olisin yhtään nuorempi, avaisin tänään viinipullon ja vetäisin pään täyteen. Ei kannata säikähtää, kaikki on hyvin, mutta olen vain niin väsynyt viikon töistä. Tai siis kahden viikon töistä, mikä tuntuu olevan minulle aivan liikaa. Vielä ensi viikko pitäisi jaksaa ennen lomaa.

Tämä ilta on sujunut tuttuun tapaan sohvannurkassa. Mielenvirkistykseksi sai riittää iltapäivän käynti Citymarketin ruokaosastolla. Tarvitseeko kertoakaan, miten ihania tomaatti-ciabattasämpylöitä ja rapeita bageleita sieltä löytyi. Ensimmäisen mussutin jo autossa kotimatkalla.
 
Illan siideri on nyt juotu. Jokohan kohta helpottaa..? Ainakaan en mistään hinnasta katso illalla Sofien valintaa, muistan sen vieläkin menneen niin syvälle ihon alle silloin nuorena. Tietysti silloin piti lukea kirjakin. Huomasin vielä yllättäen Googlesta, että olen itsekin maininnut sen pari vuotta sitten keskitysleirijuttuni yhteydessä.

Meryl Streep ja Kevin Kline


torstai 28. tammikuuta 2010

Harmaa haiku








Talvisen harmaat kuvat valikoituivat tähän siksi, että niiden emäntä ei säkenöi yhtään sen enempää eikä tahdo saada väsymykseltään enää sanaa suustaan.  Tarvittaisiin taas pitempiä yöunia.

Valaisukurssi oli eilen hyvin innostava ja tunsin oppivani paljon uutta. Homma pyöri päässä vielä pitkälle yöhön ja heti ensimmäisenä aamulla, joten voin toivoa asian painuneen myös pitkäaikaismuistiin. Harjoittelemaan en kyllä ehdi vielä, vaikka pöydällä nuokkuisi houkuttelevasti kuivahtaneita violetteja tulppaaneja.

Nyt pyykit kuivumaan ja sen jälkeen suihkun kautta nukkumaan. Uusi Anna voi tulla mukaan unilukemistoksi ja Vilma kainaloon. Piikkimatto alle ja purentakisko suuhun. Voi arvata, että mies pysyy kaukana.



keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Kylmää ja kiirettä



Kohta, ehkä jo huomenna on täysikuu. Nämä kuvat on siis otettu jo aikaisemmin, muistaakseni lauantaina. Ihmeesti tämä yli kahdenkymmenen asteen kylmä kausi jatkuu edelleen, nyt vaan vielä kylmempänä tuon hyytävän kaakosta tulevan viiman takia. Poskipääni olivat umpijäässä käveltyäni tänään sata metriä  vastatuulessa kirjastolle!




Tämä pulkkamäki on Tosi Jyrkkä ja Vaarallinen oikeasti! Näyttää ihan mamolta, mutta jos olet neljävuotias ja innokas ja äiti vetää sinut ylös ja tulet itse Stigalla alas, se on hurja mäki ja siitä pääsee kauas, melkein autojen alle.




Ehkä emme ole Alpeilla, mutta tämä on sentään vain ihan alaosa. On kiva asua mäkisessä  maastossa, paitsi ehkä silloin, kun ajaa pyörällä, ja silloin kun on liukasta.




Jaa MÄÄ saan olla yksin päivät pitkät, kun kaikki muut luuhaavat milloin missäkin. Pääsen vain pienille lenkeille iltaisin eikä kukaan leikikään mun kaa.



tiistai 26. tammikuuta 2010

Puita ja lunta ja töitä


Pari kertaa viikossa kävelen osan työmatkastani aamulla. Ihailen lumen peittämiä puita ja olen kiitollinen kunnollisesta talvesta. Muistan taas, miten tykkäsin talvesta jo lapsena. Silloin osasi ottaa ilon irti ihan kaikesta.

Eilen aamulla satoi lunta.

 
Työhuoneeni on sen verran katutasoa ylempänä, että voin pitää aina  kaihdinta auki.  Ikkunasta avautuu metsäinen näkymä, lähimpänä pari koivua. On mukavaa katsella ulos ja antaa silmien ja mielen levätä välillä.

 
Lähdin tänään töistä hyvissä ajoin odottamaan bussia. Mr Miehen auto rupesi yskimään sen verran, että se jouduttiin viemään huoltoon ja minä sain luvan  kulkea pari päivää onnikkakyydillä. Hyvät puolensa siinäkin: voi poiketa kotimatkalla kaupungilla. Eilen tarttui mukaan alennuksesta tummaa suklaata (kolme levyä, olen idiootti!). Tänään jatkui rillikierros.



Pakkohan näitä puita on yrittää saada tallennettua bussia odotellessa, kun tämä valo on niin ihmeellistä. Tulee ihan kevät mieleen, se kevään valo.

Kohta on jo helmikuu, kylmä ja aurinkoinen kuukausi. Aurinkolasit, hiihtäminen, sukset..?



maanantai 25. tammikuuta 2010

Neljäs kuva



Neljännen digitaalisen valokuvakansioni neljäs kuva sattui olemaan niin hauska, että päätin julkaista sen. Kuten on ehkä huomattu, olen väistellyt pitkään kaikkia haasteita, myös tämän, kun kerran aikaisemmin sain sen joltakin. Älkää ottako henkilökohtaisesti, en vain ole jaksanut innostua haasteista enkä enää edes valokuvatorstaista.

Kansioni alkavat vuodesta 2002, joten neljäs kansio on vuodelta 2005. Siellä neljäs kuva on  veikeästä hääkutsusta. Serkkuni meni naimisiin ja kutsuun painettiin hänen pienen tyttärensä piirtämä kuva.

Vuoden 2003 ja 2004 kuvat ovat CD-levyille talletettuja kinofilmikuvia, jotka olen siirtänyt tietokoneelle. Digiaika alkoi perheessämme 2004, kun mies osti halvalla HP-merkkisen pokkarin. Se vaihdettiin  pian uuteen samanlaiseen  mentyään  heti kättelyssä rikki. Uusi kesti tasan takuuajan ja söi pattereita yhdet päivässä. Oikea digiaika alkoi meillä siis uuden ja kunnollisen kameran myötä vasta 2005 ja sen jälkeen  onkin pitänyt vaihtaa kameraa parempaan nopeaan tahtiin.




sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Reipasta lenkkiseuraa -aina valmiina!



Lauantaina oli ihana auringonpaiste ja reipas yli parinkymmenen asteen pakkanen. Koirille puettiin villapuserot päälle ja lähdettiin miehen kanssa lenkille. Kovin kauas ei viitsinyt niin kylmässä pikkukoiria viedä, varsinkaan kun Lunan tassuihin kertyi helposti jäätä ja soraa.
 
 

Luna on siro kaunotar ja lempeä sylikoira paljon kovempaan Vilmaan verrattuna.









Siinä se on, mun pikkuinen kaikessa komeudessaan: 10 kk ja 11 kg tiukkaa lihasta, itsenäistä luonnetta ja iloista menoa.  Vilmasta puhuttaessa ei voi olla mainitsematta myös mahtavaa ruokahalua, se on voinut periytyä emä(nnä)ltä.




Lisään vielä yhden kuvan. Otin lauantaina auton ikkunasta kuvan pikkukameralla lämpövoimalan savusta, kun aurinko paistoi niin jännittävästi sen takaa. Kuvassa  taivas ei näytä kylläkään yhtä houkuttelevalta, mutta sattumoisin Tuuluska oli kaivanut kameransa samoissa liikennevaloissa suunnilleen samoihin aikoihin,  tässä.


lauantai 23. tammikuuta 2010

Valoa pimeään



On pitänyt kiirettä. Olen pari kertaa saanut kalenterista tarkistaa, että tämä on vasta ensimmäinen työviikkoni loman jälkeen. Olisin sanonut, että ainakin kaksi viikkoa on mennyt töissä yhteen putkeen. Niin paljolta se tuntuu.

 

Perjantain koulutuspäivä kuitenkin kruunasi viikkoni ja antoi taas kunnon  potkua persuksiin. Kummasti sitä saa uutta intoa työhön kuullessaan vähän uutta ja muiden kertomaa asiaa. Samalla on kiva nähdä kollegoita muualtakin.

 

Salaman kanssa harjoittelin vähän kotona yksi ilta. Ei tämä ihan yksinkertaista ole aloittelijalle. En saanut laitetta toimimaan kädessä kameran omalla salamalla laukaisemalla enkä jaksanut kaivaa ohjekirjaa esille. Nämä tulpaanit olen kokeillut vaan erilaisilla valotuksilla ja salamankäännöillä ja ylimmäistä säätänyt lisäksi Picasassa.

Ei tullut hyviä, mutta tuli ihan erilaisia kuvia kuin kameran omalla pikkusalamalla.

 
 Käännettävällä salamalla voi saada koirasta näköjään sellaisen kuvan, jossa silmät näkyvät oikeanlaisina.


Pikkukoirat on ulkoilutettu ja nyt lähden valmistautumaan kaupungille lähtöön. Saimme etelännuoret kylään ja ajattelimme viedä  nuorison ulos syömään. Saa mamma vapaapäivän kokkauksesta.



tiistai 19. tammikuuta 2010

Terveisiä orrelta


Jo kaksi iltaa olen vain nukkunut.  Eilen laittauduin oikeasti yöpuulle jo seitsemältä, heräsin välillä vähän bloggaamaan ja jatkoin sitten taas unia aamuun asti. Tänään taas oli niin kinkkisiä asiakkaita töissä iltapäivällä, että Miss Marplen jälkeen yksinkertaisesti simahdin kaikkeni antaneena sohvalle. Ruokakin oli pitänyt hakea tullessa Länsiväylästä, lämmin grillattu kana ja valmista salaattia. 


 

Tätä se nyt taas on. Huomenna sentään jatkuu valaisukurssi. Jos tunsin itseni vähän uunoksi luontokuvauksessa, tunnen nyt vielä uunommaksi kovin miesvaltaisessa kuvaajaporukassa.

Samalla olen itsestäni kauhean ylpeä. Että olen uskaltanut lähteä hakemaan lisäoppia, vaikka en paljon mitään kameran tekniikasta ymmärräkään enkä osaa laskea jotain aukon ja valotusajan suhdetta. Eikö sitä muka katsota siitä yhdestä etsimen asteikosta?

















Pää on kovin tyhjä ja ankea näin illalla. Ehkä tähän työssäkäyntiin taas tottuu, tai sitten ei. Toivottavasti puolipäiväanomukseni menee läpi.

Perjantai on koulutuspäivä, oikein vuoden kohokohta. Ja sitten tulee vieraita viikonlopuksi.

Sitä odotellessa: hyvää yötä!

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Maanantai mielessä



Se on taas työviikko edessä. Silloin ei käydä päivänvalolla kävelyllä eikä ehkä illan pimettyäkään. Nämä kuvat ovat tältä lomaviikolta, sillä tänään ei auringosta näkynyt vilaustakaan pilvien takaa. Mutta luntahan on tullut vaan koko ajan lisää.



Kaivoin tänään kävelysauvat esille ensimmäistä kertaa koko talvena. Kun on tuo pikkukoira aina mukana ulkona,  niin olen ajatellut, että se sotkeutuu sauvoihin. Mutta mies talutti  nyt Vilmaa, eikä siinä käynyt kuinkaan, onnistui hyvin. Ja tuntui hemmetin hyvältä.



Yhtenä päivänä kävelin Vuorilammelle ja kuvasin sen korkealta rannalta Matti Nykäsen mäen. Itse lammen pinta oli laskenut aivan järkyttävän paljon,  1½-2 metriä. Ilmiötä ei saanut millään ikuistettua niin, että se näkyisi kuvassa, vaikka pitkä laiturikin oli rikkoutunut jään painuessa.

 

Avantouimarit siellä edelleen käyvät. Ei tästä syvästä, lähteitä täynnä olevasta lammesta heti vesi lopu, vaikka sitä pumpataankin alkutalvesta latujen ja rinteiden lumetukseen. Mutta näin matalalla se ei ole ennen ollut.



Ruoka oli taas helpommasta päästä: Laitoin karjalanpaistilihat uuniin ulkoilun ajaksi. Toki mukaan heitettiin juureksia, mausteita ja tomaattipyrettä makua antamaan. Lihan seuraksi tarjosin perunoita ja vihreää salaattia.

Jälkiruoaksi vaahdotin Créme Vanillaa rahkan joukkoon, lisäsin purkillisen mehuun säilöttyä päärynää ja pakastemansikoita ja -mustikoita. Kahville ehdin vielä paistaa nopeat suklaamuffinssit.

Illalla tulee Ota kiinni jos saat -elokuva. Olen kuullut, että se on hauska, mutta sitä ei löydy enää tarjouslaareista. Toivottavasti tallennus onnistuu!

Sitten silittämään vaatteitä töihin...




lauantai 16. tammikuuta 2010

Väriä naamatauluun


Loman kunniaksi ostin alkuviikosta kauan kaipaamaani tummantummaa kynsilakkaa. Väri on musta luumu. Tuntuu itsestä kivalta ja on pysynyt hämmästyttävän hyvin. Kynnetkin katkesivat sopivan lyhyiksi tälle lakalle.

Olen tässä parina päivänä tälläytynyt kaupungille katselemaan uusia silmälaseja. Valikoimaa on ollut hämmästyttävän vähän tällaisista pyöreähköistä malleista, jollaiset nyt haluaisin. Isommat, mutta ei vielä mitkään salorat. Nämä kahdet ovat kyllä aika hyvät, mutta eivät nekään vielä oikeat.

 

Nyt myydään alennusmyynneissä vanhoja pois ja kevään mallit ovat vasta tulossa, sanovat. Malttaminen ja odottaminen eivät ole parhaita puoliani, vaan mieluummin nyt-heti-kaikki-mulle (on sitä vanhemmissakin ikäluokassa).  No, eipä tuonne kyllä työviikoilla ehtisikään.

Sain  huijattua miehenkin sovittelemaan ja löytyi heti parit hyvät, joissa oli sopivaa potkua. Nyt vielä pieni vääntö, ja kohta hänelläkin on uudet pokat. Nykyiset ovatkin olleet jo viisi vuotta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...