maanantai 21. joulukuuta 2009

Valmiissa maailmassa


Lunta sataa hiljalleen, ja näyttää siltä, että sataa koko päivän. Ihan tulee tarpeeseen, kun entinen parisenttinen kerros alkaa olla vähissä.

On kiva, kun miehenkin loma alkoi. Ja siitä otettiin ilo irti nukkumalla pitkään ja lähtemällä  sitten kaupoille, kuinkas muuten. Olin saanut päähäni, että uuteen pöytään pitää saada uusi joululiina ja sen on oltava valkoinen ja kulta/hopea. Marimekossa vaihtoehtoja oli jäljellä vielä paljonkin. Ihastuin Maija Isolan nostalgiseen Fandangoon,  sen kulta kun on hopeaisen sävyistä. Tai voisihan se olla hopeaa, joka vivahtaa kultaan.

Yleensä käännän liinojen reunat vasta toisena tai kolmantena vuonna. Katsotaan, viitsinkö raijata sitä vanhaa koneenrotjaketta kaapista nytkään. Olen oikaissut muissakin asioissa: ostin nyt jopa joulusilakat ja mätihyytelön valmiina uudesta kalaliikkeestä. 

Tähän uuteen liinaan voi nyt soinnuttaa tummanpunaiset tai kullanväriset kynttilät ja servetit. Laatikossa on juuri sopivaa joulunauhaa sitomaa lautoasliinoja...Miesvoittoinen perheeni tuskin edes huomaa niitä, mutta miniä varmasti.

Näitä syntyjä syviä mietin yöllä valvoskellessani. Onneksi ei tarvitsekaan miettiä sen suurempia. kuin että jos  saisin vielä valot kuuseen.

8 kommenttia:

  1. Tuo kuusikuva on upea - onko se hopeakuusi vai onko oksilla vain huurretta?
    Se Marimekon kangas on ihana ♥ hyvä valinta!

    VastaaPoista
  2. Minäkin ihailen kuusikuvaa ja valoa siinä.

    Joulukattaus tekee ison osan joulusta, onhan se vuoden pääateria!

    Taatelikakku on muuten jo melkein syöty, on niin hyvää, pitää tehdä toinen joulun ajaksi..

    eikka

    VastaaPoista
  3. Minä pengon vanhat liinat esiin. Kaapit pursuaa eikä mitään enää mahdu sinne. Mies aina muistuttaa, kun hipelöin jotain, että meillä on jo ja mihin mahtuu. Palaan maan pinnalle yleensä heti.

    Hieno kuva, tarkka ja täydellinen.

    VastaaPoista
  4. Elisa, kuva on parin vuoden takaa, mutta joku jalokuusi se on. Oksat ovat myös reippaassa pakkashuurteessa ja maassa on vähän lunta, juuri peitoksia asti.

    Eikka, Martat muistutti juuri jossakin lehdessä, että kattaus on iso osa maustakin, kun osa syödään silmillä. Taatelikakku taas ei kummoiselta näytä, mutta 3/4 meidänkin kakusta on jo syöty. Ostin juuri uudet taatelit.

    Arleena, uusi pöytäni on lähes parimetrinen, joten vanhat liinat ovat turhan niukkalinjaisia sille. Voin kuitenkin käyttää useimpia vanhoja liinojani keittiössä.

    VastaaPoista
  5. Monta kauniskuvaista joulupostausta luin taas kerralla, kun monta päivää jäänyt tässä välistä.
    Yllättävää kuulla että sinullakin saattavat liinojen päät odottaa ompelua muutaman vuoden. Meidän makuuhuoneen verhojen helmat ovat vieläkin ompelematta...
    Meri

    VastaaPoista
  6. Meri, opin sen Anneli Airikka-Lammilta siitä kirjasta. Ei kukaan huomaa verhojen tai liinan kanttauksia. Ja inhoan todella ompelukonetta, vien kaikki vaatteetkin ompelijalle korjattavaksi. No en farkkujenlyhennystä, mutta muut.

    VastaaPoista
  7. Mukavalta kuulostaa ja näyttää sinunkin joulusi! Eikö ole ihana että on sellaisia miniöitä jotka jakavat ilon kaunnista kattauksista!Minullakin on kaksi sellaista miniää, jotka huomaavat kyllä ja yksi bonustytär joka jopa huolehtii nykyisin niistä kattauksista!

    VastaaPoista
  8. Maaretta, on tosiaan ihana, että voi saada miniän tai miniöitä, joitten kanssa jakaa niitä asioita, jotka eivät miesväkeä jaksa kiinnostaa. Kyllähän hekin tunnelmasta nauttivat, mutta eivät sen rakentamisen yksityiskohdista.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...