sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Pekoni sen tekee


Ruokajutuistani voisi päätellä, että meillä syödään aina jauhelihaa. Oikeasti teen enimmäkseen ruokaa kanasta ja kalasta, mutta nytkin on takataskussa silti lihamurekeresepti. Ja ihan oikeasti ajattelen, että pääasiassa syödään kasvikunnan tuotteita. -Saa sitä ajatella. Viime viikonloppuna tehtiin nimittäin hirveä, patana ja keittona, sitä Tupasen emännän miehen kaatamaa. Ja hyvää oli!

Ja kun tavoitteena on ollut jo pitempään löysätä pipon kiristystä, se on merkinnyt myös vähemmän tiukkaa ruokapolitiikkaa. Miehen onneksi meillä käytetään joskus jopa voita ja pekoniakin. Mutta jos vielä kuohukermallekin annan periksi, saan toivottaa teltantekijän vaatettajakseni samantien!

En ymmärrä, miksi ruokalajit nimetään aina proteiinilähteen mukaan. Jos nimeän tämän ohjeen siideriomenoiksi, nimi johtaa kuitenkin harhaan. Miten olisi Sieni-pekonimureke? Alkuperäinen ohje on lokakuun Gloriasta ja nimeltään Lammasmureke ja siideriomenat.


Lammasta tai karitsan jauhelihaa ei yhtäkkiä löytynytkään marketistamme, joten  käytin tähän vähärasvaista nauta-sikajauhelihaa ja paketillisen savunmakuisia pekonikuutioita. Samaan syssyyn heitin pienen pussillisen käsiteltyjä suppilovahveroita pakastimesta.

Ja tässä vaiheessa meillä alkoi kaikilla valua kuola suusta koiraa myöten! Se parkeerasikin söpön takamuksensa jalkoihini leikkuulaudan ja lieden tuntumaan eikä hievahtanut mihinkään  tuoksujen lumoissa.


Pekoni-sienimureke ja siideriomenoita ainakin 6:lle

700 g jauhelihaa (alkuperäisessä ohjeessa siis lammasta+ 300 g nautaa)
paketillinen savunmakuista pekonia, valmista silppua
pari dl käsiteltyjä suppilovahveroita tai muita sieniä
5 valkosipulinkynttä
2 pientä sipulia
1 rkl voita
1 dl korppujauhoja
1 dl kuivaa omenasiideriä
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 kananmunaa
Lisäksi:
4-6 punaista omenaa koon ja astian mukaan
2 rkl voita
½ tl suolaa
ripaus mustapippuria
½ dl kuivaa omenasiideriä

Kuumenna paistinpannulla voita ja öljyä ja heitä joukkoon pekonit paistumaan. Lisää hetken kuluttua silputut sipulit ja valkosipulit kuullottumaan kevyesti, ja sen jälkeen vielä sienet.

Kaada kulhoon korppujauhot, siideri, mausteet ja munat ja sekoita kunnolla. Lisää jauheliha sekä pannulla paistetut, hieman jäähtyneet muut ainekset. Upota sitten kätesi ihanaan massaan ja rouhi sormilla sekaisin ja tasaiseksi.

Muotoile isoksi murekkeeksi sopivaan astiaan. Jätä reunoille tilaa vielä omenoille.

Omenoita ei kannata kuoria, ovat sillä tavalla nätimpiä ja pysyvät kasassa, mutta pestä kyllä voi. Paistele lohkottuja omenoita voissa pannulla pari minuuttia.  Mausta sitten kevyesti suolalla ja pippurilla, lado murekkeen viereen ja kaada hiukan siideriä päälle.

200-asteisessa uunissa paistoaika oli reilusti 45 minuuttia, olisiko ollut melkein tuntikin.
 
Tässä ruoassa on ainakin laakeassa padassa valmistetuna aika paljon nestettä, joka seistessään alkaa imeytyä takaisin ruokaan. Omenoistahan sitä tulee. Älä siis huolestu, vaikka koko ruoka uunista otettaessa tuntuu lilluvan siiderissä. Minäkin säikähdin, että voisin vaikka vannoa kaataneeni omenoille vain sen puoli desiä enkä koko pullollista!

Mutta ei, loput siideristä sain juoda aterialla. Perunoitten ja kaaliraasteen kanssa tämä ruoka oli todella hyvää. Määräkin oli niin iso, että siitä riitti kolmeksi päiväksi meille kahdelle.  Harvinainen viikonloppu, kun nuorisoa ei ole syömässä. Silti koiralle raskittiin antaa vain rääppeitä.


Nythän on talvi, ja voi ruveta miettimään pororuokiakin. Hmm...

7 kommenttia:

  1. mmmmmm... tätä voisin kokeilla, lampaanjauhelihaa täällä helposti saatavilla, kuivempi siideri hankalampi tapaus (tuppaavat olemaan makeahkoja kaikki paikalliset).
    Oli mukava myös lukea edellisestä että haavat hyvin paranemassa.
    Irlannin illasta
    Heljä

    VastaaPoista
  2. Ei saa tuollaisia julkaista! Tuli niin hinku saada suolukkaa, mutta pekonia ei meiltä löydy. Jännä idea nuo omenat ja varmasti maistuu.

    Onhan se niin, että pekoni, voi ja kerma se ruuan tekee. Todistin sen taas kerran kevytlasagnella, että kuiva ja tylsä ruuasta tulee, kun ei rasvaa ole tarpeeksi.

    VastaaPoista
  3. Heljä, lammas on kuulemma loppumassa jopa Uudesta Seelannista, kun siirtyvät sielläkin viljelemään jotakin muuta. Teillä siis vielä riittää. Suomalainen lammas on ollut usein hakusassa, mutta jos saa tuoreena tiskiltä, ostaahan sitä.
    Kyllä tuohon ruokaan käy makeakin siideri, mikä ettei. Kannattaa valita sitten hakokkaita omenoita.

    Tupasen turisija, suolukkaa! Siinä kans sana, jota ei täälä kuule. Maaretta kun kirjoitti tänään lappapuurosta.
    Minähän olen ollut tarkka arkiruoan terveellisyydestä ja meillä on ehkä siksi pysynyt kolesterolit matalana. Mutta hyvä lopputulos vaatii yksinkertaisesti rasvaa, rasvaa ja lisää rasvaa! Kuten Julia Child sanoi, että voita ei voi koskaan olla liikaa.

    VastaaPoista
  4. Tuota siideriähän bvoisikin kokeilla murekkeeseen jossain vaiheessa. Broileriin se sopii kuin nenä päähän, mutta niin vain jauhelihaankin.

    VastaaPoista
  5. Oijoi, kuulostaapa hyvältä ruoat. Ei mikään ihme, että koiran tarkkaan nokkaan käy tuoksut, kun ne voi haistaa melkein linjoja pitkin.

    VastaaPoista
  6. Arleena, en ole laittanut vielä siideriä broileriin, mutta sehän pitää kokeilla ensi tilassa. Käyn katsomassa sinulta vinkkiä.

    E, pekoninhaju on ollut täällä niin harvinaista ennen, mutta aina ei jaksa hyvää vastustaa. Tuoksu on niin täynnä lupausta!

    VastaaPoista
  7. Hmm, nam nam miten ihanan kuuloinen resepti. Mahtaa tosiaan olla tuoksut ja makukin kohdallaan.. Täytyy kokeilla!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...