keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Me osataan



Mittasin tässä kerran Vilman nukkuessa: nenänpäästä perään 88 cm. Aika isolta se näyttääkin. Viimeksi punnittaessa painoa oli yli kahdeksan kiloa ja nyt on varmasti vähän enemmän. Ja tämä kaikki kahdeksan kuukauden ikäisenä. Ja ruokaahan meillä menisi myös vaikka se kahdeksan kertaa päivässä, vaikka kaksi saa riittää.

Olemme molemmat oppineet paljon syksyn koirakoulussa. Niinpä onkin  ollut nyt mukava opettaa sille uusia asioita. Menossa on maltin opetteleminen ruokaa annettaessa. Vilma osaa jo odottaa niin, että ehdin laskea ruokakupin hitaasti lattialle asti, ennen kuin annan luvan syödä. Onnistuu jo melkein: viiden sentin korkeudella koiraa ei pidättele enää mikään.

Samoin Lunan ollessa meillä ja syödessä,  koiraa ei enää tarvitse pidätellä kiinni kaksin käsin, riittää kun pitää kättä stop-merkkinä nenän edessä (ja istuu siis lattialla vieressä). Jos Luna lähtee yhtään kauemmaksi, syöksyy Vilma salamana imuroimaan loput.

Kadun reunassa Vilma osaa odottaa, kun käsketään, ja lähtee yli vasta merkin saatuaan.  Tämäkin onnistui täysin vasta eilen. Seuraavaksi aletaan opetella olohuoneessa istumista, kun ovikello soi. Sen opettelemiseen saattaa mennä vähän aikaa, veikkaan vuotta tai kahta.

Ulkoillessa saatetaan heittää vaikka kuudet lirkut, mutta kotona osataan olla jo sisäsiistejä, enimmäkseen. 


Pikku Pomperipossa, joka tänä aamuna ensimmäisen kerran nappasi pöydältä toisen isäntänsä aamuvoileivistä.


12 kommenttia:

  1. Teillähän on jo paljon opittu! Teiltä ehkä oppii sitten kun tavataan.

    Tuo vieraiden tulo on meilläkin vaikea kohta, joskus toimii, useimmiten ei, että koira odottaa lupaa liikkua. No, mikään ei hetkessä tapahdu.

    Teikäläisestähän on kehittynyt oikia koiramamma!

    eikka

    VastaaPoista
  2. Mäyräkoira on iso koira, jolla on lyhyet jalat. Iso myös egoltaan. En tiedä onko kahdeksan kiloa mäyrikselle paljon, mutta ainakin viimekertaisen postauksesi kuvassa Vilma on tyylikkään hoikka. Ei siis mitään huolta liikakiloista - ainakaan vielä. (Lapsuuteni mäyris oli armoton herkkusuu: kova syömään, mutta erittäin valikoiva, ja vanhemmiten myös ylipainoinen.)
    Vilmalla on myös upea turkki. Ja viisas katse!
    Näistä kuvistasi tulen aina yhtä hyvälle tuulelle.

    VastaaPoista
  3. Hienosti on Vilma oppinut tavoille:-) Ja valokuvauksellinen,kuten aina...

    VastaaPoista
  4. Meidan koirarotu on nyt paatetty, jos lapsilta sita kysyy..nain sanoivat kuvat nahtyaan.

    VastaaPoista
  5. Hienoa, Vilmahan edistyy niin että pääsee kohta lukioon.
    Ihania kuvia taas ollut täällä, edellisessä postaksessakin aivan hurmaavat kuurakuvat.
    Meri

    VastaaPoista
  6. Blogissani olisi pieni yllätys sinulle. :)

    VastaaPoista
  7. Voi kun mulla on ikävä Vilmaa! En tiedä kyllä miten kestän sen, jos se ei joku päivä enää ryntääkään ovelle haukkuen vastaan, kun tullaan kylään, kun osaa käyttäytyä liian hyvin. Mutta hyvä, että oppii tapoja. Ja hiljaa hyvä tulee! Kaunis koira ja juuri sopivan kokoinen.

    VastaaPoista
  8. Eikka, koirakoulussa ei opi vain temppuja, vaan siellä on hyvänharjoitella. Jotenkin vaann koirakin tajuaa sen ja on jyvällä koko ajan, toisin kuin kotona.

    Ina, vai iso koira, jolla on lyhyet jalat:))

    Yelian, kiitos, ehkä turkki vielä nuorena kiiltää.

    Pikkujutut, mäykkärit onkin hauskoja koiria, ja nättejä minustakin.

    Meri, koiralukioon voisikin olla mahiksia eli jatkokurssille joskus. Jäljestystä olen ajatellut.

    Suvi, kiitos mukavasta yllätyksestä!

    Missy E, ei ole pelkoa, etteikö Vilma menisi hepuliin, kun te tulette. On varmasti kimpussasi yötä päivää!

    VastaaPoista
  9. Nuo tytöt ne on mainioita, VAIN kuudet lirkut.
    Meillä poika tekee normaalilla päivälenkillään ( alle tunnin) noin viisikymmentä kertaa jalan nostoa (joskus ihan piti laskea)ja siihen lisänä neljät kakat. Tuo jalan nosto näytti kyllä alussa ihan hassulta, nousee niin ylös joskus. Loppumatkasta ei kyllä saata tulla enempää kuin kaksi pisaraa nostoa kohti.

    VastaaPoista
  10. Hän on kyllä uskomattoman kaunis neiti! Koirankoulutus taitaa vaatia malttia, mutta se palkitaan, aivan niinkuin nytkin teillä. On ihanaa, miten koira vastaanottaa tulijat - toisin kuin kissat ;)

    VastaaPoista
  11. Vilmalle valmaan jäljestys sopisi oikein hyvin kun tekin olette niin jäljestyksen ihmisiä.

    Sanoo Melilosvo

    VastaaPoista
  12. Olivia, ei ihme, että Vilma kulkee nenä maassa lenkillä, kun siellä jo joka askeleelle jätetty houkuttelevia merkintöjä. Meillä sentään tavallisesti tehdään vain kahdet pissit.

    Elisa, koira on kyllä sellainen lähikaveri, ainakin tämä rotu. Tykkää olla lähellä ja kyhnyteltävänä, nukkuukin miehen kyljessä.

    Melilosvo, heheh! Kohta on jälki jäässä.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...