sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Urakalla elokuvia


Sooloilija toimii hyvänä tiennäyttäjän elokuvavalinnoissa. Vein äitini Oulussa katsomaan Julie & Julia -elokuvaa, josta blogissa oli mainio juttu. Tykkäsimme elokuvasta molemmat, se oli hauska ja viihdyttävä, varsinkin kun tarina oli tosi. Ruoanlaittaminen kiinnosti kovasti ja ranskalainen keittiö varsinkin.

Rupesi myös kummasti kiinnostamaan Julia Childin kirja, Ranskalaisen keittiön salaisuudet, mutta voin käyttöä ei meikäläisen passaa juurikaan lisätä, tai sitten annoskoon on oltava aivan pienenpieni. Kuuri linnunannoksia tekisi muutenkin kyllä hyvää, kun talven tullessa kaikki housut kiristävät. Voi on kyllä hyvää, sitä ei käy kieltäminen.


Kaikista kehuista ja hyvistä arvosteluista huolimatta en keksi yhtään syytä, miksi haluaisin ostaa tämän elokuvan itselleni. Meryl Streepiä ihmettelimme äitini kanssa kovasti, hän ylinäytteli meidän mielestämme. Mutta sitten katsoin kotona Youtubesta näytteitä vanhoista Julia Childin TV-jaksoista -ja siellä hän oli, juuri samanlaisena! Ja samalla ilmiselvä Susan Boyle! Tässä vielä Meryl.

Eilen katsoimme miehen kanssa yhdessä Minä ja Marley -elokuvan, mikä on aika harvinaista nykyään. Mutta koira-aihe on se, mikä meitä vuorenvarmasti tänä päivänä yhdistää. Heti alkuun on sanottava, että kirja on tietysti parempi, kuten aina.

Päähenkilöinä Owen Wilson ja Jennifer Aniston onnistuivat ihan hyvin. He esittävät  elämänmakuista tositarinaa ja tavallisia ihmisiä. Opin pitämään Owen Wilsonista  vasta katsottuani Wes Andersonin The Darjeeling Limited -kohelluksen, jossa hän oli hyvin symppis, toisin kuin veljensä. Tässä hän on myös mukavan tavallinen, tosin komea. Ja sekä kirjan että elokuvan lopussa oli pakko itkeä.

Ja nyt kun elokuvien makuun taas pääsin, tarjosin itselleni lauantai-illan alkajaisiksi Herttuatar-nautinnon. Kruunasin sen vielä Carte D'Orin jäätelöllä. Pidin molemmista, elokuvan nautin kokonaan ja jäätelöstä puolet.


Herttuatar kolahti samalla tavalla ihmisenä kuin Sofia Coppolan Marie Antoinette: ei siirappisena pintakiiltokuvauksena vaan aitona ihmisenä. En yritäkään väittää, että kummassakaan olisi kovin syvällistä sanomaa. Mutta niissä pystyi aistimaan nuoren naisen tuntoja juuri sen elämän käänteissä, joihin he olivat sattuneet syntymään ja joutumaan. Tosi tätäkään en ostaisi.

Keira Knightley osasi näytellä hyvin älykästä ja nokkelaa Georgianaa, joka oli aikansa suuria julkkiksia. Hän muistutti myös Jane Austenin naishahmoja. Elokuvassa ei kuitenkaan ollut austenmaista kepeyttä eikä satiiria. Ralf Fiennesin esittämä herttua ei ollut mikään pahis, vaan aikansa mies, keski-ikäinen aristokraatti, joka ei kovin hyvin ymmärtänyt nuorta vaimoaan.

Ja kun alkuun pääsin, odottamassa on vielä Australia. Lounaan jälkeen, katsotaan saanko houkuteltua miehen ja pojan katseluseuraksi. Jos ei vaikka olisikaan tarpeen tänään katsoa Top Gearia.



8 kommenttia:

  1. Leffoja on kyllä mukava katsoa (varsinkin jos on jäätelöä kyytipoikana). Liian harvoin leffoja joutuu kuitenkin katsomaan yksinään, vaikka meillä on Ryökäleen kanssa melko samanlainen maku (lukuun ottamatta tiettyjä leffoja, jotka ovat vain joko hänen tai minun makuuni).

    Minä sain yllätyksekseni eilen Ryökäleen seuraksi katsomaan Kumman kaa -dvd:tä kanssani. Vaikka sarja onkin akkojen kohellusta, niin näyttää se uppoavan hyvin mieheenkin.

    VastaaPoista
  2. No minäkin samaa alussa ihmettelin, että miksi Meryl ylinäyttelee, mutta eriskummallinen Julia Child kyllä vaikutti olevan kun katsoi oikeita klippejä hänestä..

    Mielsin Julie&Julia-elokuvan vähän kuin koko perheen elokuvaksi, samoin kuin eilen lauantaina katsomani Marlely & Me-elokuvan. Molemmat aika heppoisia, mutta kuitenkin viihdyttäviä.

    En pidä Owen Wilsonista vieläkään, enkä muuntaumiskyvyttömästä Rachelista - eikun Jennifer Anistonista. Mutta Marley-koira oli mainio, tai siis kaikki ne koirat, jotka häntä näyttelivät.
    En ostaisi tätäkään elokuvaa itselleni.
    Mutta pitää sanoa, että itkin lopussa kyllä aika paljon!

    Herttuatar vielä näkemättä. Kirjastossa varauksessa.

    Australiassakin on kaikki muu hyvää, paitsi Nicole Kidmanin ylinäytteleminen, mutta siihenkin ehtii pitkän elokuvan aikana tottua.

    VastaaPoista
  3. Missy E, komedia on meillä laji, jota voi katsoa molemmat. Niin ja sotaelokuvat. Kumman kaa ei jostakin syystä uponnut minuun, ainakaan silloin telkkarista.

    Sooloilija, nyt taisi olla väärä vaihde päällä, kun Austalia oli minusta ihan omituinen heti alusta lähtien. En tykännyt ollenkaan. Ehkä siinä oli liikaa bazluhrmanlaista kohellusta ja satumeininkiä. Ja Nicole Kidman on minusta yksi jäänainen. Loppujen lopuksi kuittasin elokuvan kaksinkertaisella nopeudella ja jätin kesken, kun mies lähti palauttamaan elokuvia.

    Mutta näitä viihdyttäviä elokuvia tarvitaan!

    VastaaPoista
  4. Kiinnostava juttu, sillä minusta Australia oli ihan loisto elokuva, tunteisiin vetoava ja kaunis. Ja pääosan esittäjät oikein vetoavat.

    Siitä Ylpeydestä ja ennakkoluulosta täytyy taas sanoa, että Keira on siinä niin teennäinen pollyanna-tyyppi, että pilaa koko elokuvan, mutta tästä taas uskon monien olevan eri mieltä.

    Loppuloman taidan katsella kotimaisia.

    VastaaPoista
  5. Kiitos elokuva-arvosteluista :) Vähempi elokuvissa käyn, mutta tuota Julie & Juliaa olin ajatellu mennä katsomaan. Jotain hauskaa ja viihdyttävää just tällä hetkellä kaipaan.

    VastaaPoista
  6. Kun Oulussa olette, niin käykäähän katsomassa myös Väärät juuret. Leffan interiöörit on kuvattu lumisessa Oulussa - ja voi pojat, että Oulu näyttää hyvältä!

    Leffa oli muutenkin koskettava ja hauska.

    VastaaPoista
  7. Tämä blogimaailma on tosi hyvä, kun saa hyviä kulttuuri yms vinkkejä, niin kuin nyt tuo elokuvakin.

    Ihanaa mennä yhdessä äidin kanssa elokuviin! Pitääpä seurata paikallista tarjontaa ja tehdä sama oman äiti-kultansa kanssa. Teatterissa 1-2 kertaa kyllä tulee käytyä.

    VastaaPoista
  8. Tupanen, jokainen siis hakee itseään ja mielentilaansa vastaavia elokuvia ja kirjoja. Toinen ei välttämättä ymmärrä yhtään, kuten minä sitä Australiaa. Taas Y&E pystyn katsomaan vaikka joka ilta ja elämään täysillä mukana.

    Ruska, veikkaan että viihdyt yhtä hyvin kuin mekin Julien ja Julian kanssa. Hyvin katsottava elokuva.

    Pihlajatar, vähän jo meinattiin mennä, mutta en ollut tiennytkään tuosta Oulu-osuudesta. Toivottavasti ehdin sen jossakin vaiheessa täällä kotona näkemään.

    Rita, me käydään yleensä äidin kanssa teatterissa tai elokuvissa, kun olen Oulussa. Isän kanssa he käyvät konserteissa ja taidenäyttelyissä, lukevat kirjoja ja kirjoittavat kaikenlaista itsekin. Toivoisin olevani vanhana edes puoleksi niin aktiivinen kuin he.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...