lauantai 17. lokakuuta 2009

Puhdas mieli

Ensimmäistä kertaa lojun sängyssä kirjoittamassa tällä uudella kannettavallani. Pikkuisen säätämistä tämä vaatii, ja paljon tyynyjä. Koneeni on nimittäin aika iso, kun halusin kookkaan näytön eikä tätä toisaalta tarvitse varsinaisesti kantaa missään mukana.

Tänäänkään ei erityisemmin haluta nousta ylös, on ollut niin ihanaa nukkua omassa pehmeässä sängyssä. Koirakin on vedellyt hirsiä jopa kahdeksaan asti. Eilen torkuin kahdet päiväunet, en pessyt naamaa ja hampaita enkä laittanut tukkaa ennen kuin illalla. Villasukat jalassa hiihtelin sisällä.


Tämä alkaa tuntua jo aidolta lomalta. Minulle on iso askel ja iso helpotus toisaalta antaa itselleni lupa resuta kotona räjähtäneen näköisenä. Tätä olen opetellut vasta uupumisen myötä. Joka puolella kotona näkyy kohentelun tarvetta, ikkunoitten pesua ja muuta, mutta ei yhtään kiinnosta. Olen oikein harvinaisen laiskalla tuulella. Jos saisin edes pykkivuoren silitetyä ennen töitten alkua?

Kohta vien Vilman lenkille sumuiseen aam...keskipäivään, että mies saa rauhassa imuroida ja pyyhkiä lattiat ilman ympärillä touhuavaa koiraa. Sitten teen kauppalistan ja lähden kaupunkiin etsimään kävelyyn sopivia jokasään talvikenkiä, Eccoja kai. Ruoanlaittokaan ei nappaa yhtään, taidan ehdottaa taas lauantaiseen tapaan ulkona syömistä.


Löysin Oulusta ihanan käyttötakin talveksi. Äiti vei minut pieneen vaatekauppaan (Kahelin), jota en ollut koskaan ennen huomannutkaan. Taitava myyjä toi useita takkeja sovitettavaksi. Olin hakemassa pitkää villakangasulsteria ja melkein jo ostin yhden grafiitinharmaan takin, hinta 406e.

Mutta iskin sitten silmäni toisentyyliseen grafiitinharmaaseen, moderniin  tyköistuvaan polven yläpuolelle ulottuvaan toppatakkiin, ja se oli juuri sitä, mitä tarvitsin eniten. Sitä paitsi se irtosi parilla sadalla. Lyijynharmaa on naamalleni ja tukalleni erityisen imarteleva väri ja siihen saa yhdisteltyä muita värejä aivan herkullisesti. Vanha musta ulsteri saa kelvata vielä yhden talven.

Lomaviikko tuntuu piiitkältä ja ihanalta, ja se jatkuu vielä huomisenkin. Pää on ihanan tyhjä. Don't worry, be happy!


11 kommenttia:

  1. Ihanaisen leppoisaa ja vielä ihananmpaa että osaat nauttia siitä! Villasukissa hiihtely kotona puoliräjähtäneenä on yksi parhaista leppoistamisen olomuodoista.

    Jatketaan ;)

    VastaaPoista
  2. On terveellistä antaa kehonsa päättää joskus asioita puolestaan. =)

    Onnellista viikonloppua.

    VastaaPoista
  3. Onnea uudesta takistakin. Tuossa mainitsemassasi liikkeessä en ole koskaan käynyt, aihan pyörällä vain ohi mennyt. (Kaupan nimi on vähän höhlä, näin 2000-luvulla).

    Jatkahan samaan laiskaan malliin!

    VastaaPoista
  4. Lepis, olen pelännyt tosissani päätyväni räjähtäneeksi ja hoitamattoman, kun olen katselut äitiäni. Ensisijainen tavoitteeni on ollut olla erilainen kuin hän; ei ehkä kovin rakentavaa, mutta kertoo jotakin traumoistani;) Ennen laitoin tukan ja naaman kuntoon ennen sunnuntain aamulenkkiäkin, nyt lorvin sängyssä puoleen päivään ja osaan mennä jo kauppaan ilman meikkiä.

    Una, tähän ikään on jo aika paljon tehnyt asioita, koska ne pitää tehdä. Nyt voi usein valita -ja olla tekemättä.

    Sooloilija, kaheli nimi tosiaan. Ja koko kauppa on syrjässä ja tarkoitettu aikuisen naisen makuun. Niitä kauppoja tarvitaan kipeästi, ja yllättäen huomasin kuuluvani kohderyhmään. Vaatteet ei vain miellytä silmää niissä kaupoissa, ne on tarkoitettu vielä vanhemmille, mutta takit kyllä. Kävin tietysti vakiopaikoissani Stokkalla ja Vimassa, joista yleensä olen löytänyt takit.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa mukavan rennolta meiningiltä! Hyvää viikonoloppua Katriina...

    VastaaPoista
  6. Jee, noot vappautunu!!

    Ei susta tule koskaan kettään muuta ku oma ittes ja hyvä niin. Mullehan tuo resuilu on luontunut liiankin hyvin aina..

    Mutta minä puolestani olen tyytyväinen, kun loman aluksi otan koko löhöpäivän itselleni (katsoin juuri Ylpeyden ja ennakkoluulon, sen jossa Kiera pääosassa), syön ja makoilen. Sitten jaksan huushollata lopun lomaa, hoitaa kaikki asiat, ulkoilla ja opiskella. Ihanaa, kun taas jaksaa ja on kaikkeen aikaa!

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa oikein lepolomalta.
    Syksy on nyt niin kaunista, kuten kuvasikin kertoo.

    VastaaPoista
  8. Yelian, hämmastelen, kuinka rennoksi tässä vielä ehtiikään. Toivottavasti ei ihan veteläksi, että edes jonkinlainen ryhti säilyy.

    Tupanen, muistatko sen Ryysyranta-kuvan mökiltä? Sen jossa sinä pyörität hula-vannetta nelivuotiaana? Sitä kuvaa olen pelännyt koko ikäni: Renttahelekkujen kesälomaa;)
    Odotan oikein tuota jaksamisvaihetta, ihan vielä ei onnistu multa.

    Arleena, nyt on ollut taas hyvä syksy. Säät ovat suosineet ja pakkanen tullut ajoissa. Pienet järvet ja lammet ovat täällä edelleen jäässä.

    VastaaPoista
  9. Omenapuu rulettaa!
    Tupanen sanoi taannoin sinulle viisaat sanat Lapin reissulla: siinä pysyy kiinni, mitä vastustaa. Siis lakkaa vastustamasta niin olet oma vastustamaton itsesi!
    Sitäpaitsi: renttahelekkuna nauttii elämästä enemmän!

    VastaaPoista
  10. "Läheltä liippaa" eli tuttu tunne. Tällaisia "löhöloma" aikoja aina joskus tarvitsee ja pitäisi rohkeasti myös suoda itselleen. Olen pannut merkille kuinka niistä saa semmosta voimaa ja sitten kuin yks kaks saakin helposti ne likaiset ikkunat pestyksi.



    Rähjäinen habitus ei tietenkään ole kivaa, niin itsellä tai läheisellä. Joskus jaksaa paremmin itsestään huolehtia, joskus ei. Onko kysymys myöskin itsensä rakastamisesta ja arvostamisesta - laittaako muut asiat/ihmiset aina edelle omia tarpeitaan, joka syö ? siten voimia.

    Tuo takkilöytö oli kiva juttu!

    VastaaPoista
  11. Mulle tuo renttahelekku-kuva oli ihan päinvastainen, siinähän oli suursiivous päällä! Ja minä sain pukeutua nuken mekkoon ja syödä korppua kun muut heiluivat luutien kanssa.. pieneksi tekeytymällä pääsee pälkähästä ;)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...