keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Hissun kissun







Hiljainen päivä töissä ja hiljainen ilta kotona. Mies oli poikkeuksellisesti pois eli töissä illan. Televisiosta ei tullut mitään kiinnostavaa ja nettiyhteys ei jostakin syystä toiminut.

Eli TOSI hiljaista.

Kudoin siis koiralle villapaitaa. Kyllä pieni koira lämmikettä kohta tarvitseekin. Uusi Sara-lehtikään ei houkutellut yhtä paljon kuin kutominen. Se on jotenkin terapeuttista ja meditatiivista, ja aika kuluu siinä siivillä.

Ja niin on taas ilta ja kello kymmenen ja pitäisi olla jo sängyssä. Äkkiä suihkuun ja nukkumaan!


Kuvat on otettu viime kesänä, kun käytiin isolla kirkolla.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Hei me wörkitään!


Työt alkoivat ja elämään tuli taas tiukka rytmi. Vilmuska jäi yksin kotiin pitkiksi päiviksi. Ruokatunnilla viimeistään olisi tehnyt mieli soittaa sille, miten menee. Jos kotona olisi nettikamera, seuraisin sitä varmasti on-line koko ajan töissä, vaikka koirahan luultavasti nukkuu.

Töissä on ihan kivaa, kun tietää, miten sen ottaa. Nuorempana olin aikamoinen kuumakalle monissa sellaisissa asioissa, joille nyt kohautan olkapäitä ja jätän omaan arvoonsa. Ja niitä asioita on paljon!

Myhäilimme tänään ystäväni Eeviksen kanssa töissä, että on ihanaa olla vanha. On kanttia sanoa, että tämä on hölmöä, ei toimi, tätä on jo kokeiltu ja tätä en ainakaan aio tehdä, ja ollaan yleensä vielä oikeassa. Eli kaikki vanhojen naisten kliseet ovat totta! Kaikki viisaus on kentällä, on joku fiksu johtaja joskus sanonut.

Mutta on ihanaa osata ja saada käyttää taitojaan. Siis niitä muitakin kuin hanttiinpanoa.

 

Kuvien työt eivät ole tekemiäni, vaikka niissä virheellisesti on nimeni nurkassa. Se on tullut siihen automaattisesti kuvia Picasalta siirtäessäni. Yläkuvan poppanatyön on tehnyt tätini ja alakuvan maalauksen enoni.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Pieni hiki



 
Yhtä matalalentoa ollut tämä loman loppu! Perjantaina oli kiire kaupunkiin lääkäriin, ja sitten  kiire kotiin valmistelemaan vieraitten  tuloa. Illaksi menin taas valokuvauskurssille.

Sitä ennen vielä mies ja poika kävivät hakemassa uuden ruokapöydän olohuoneeseen: iso ja leveä tammipöytä. Kieltämättä ihan vähän näytti, että  se on ehkä iso...hko? Vaan se on myöhäistä nyt, ja sitä paitsi silmä on jo tottunut.

Olisi pitänyt teettää, että olisi saanut mittojen mukaisen. Kun muistan, miten keittiön pöytää tehtiin uudestaan ja uudestaan, kunnes kolmas oli hyvä, tyydyin nyt mielelläni valmiina löytyviin. Harmi vaan, kun isoja huonekaluja ei voi sovittaa kotona!

Koko viikonloppu on mennyt sitten sillä samaisella valokuvauskurssilla. Ja minä olen lopultakin  oppinut käsisäädön alkeet, ja olen oppinut jokaisen namiskan ja säädön tarkoituksen, kun ohjekirja on käytännössä käyty läpi. Ja se mitä en ymmärtänyt, sitä ei tarvita!


Kuvat taas tätini luota, alimmassa 1700-luvulta peräisin oleva vierastalo.





torstai 24. syyskuuta 2009

Katkolla


Taloyhtiössämme aloitettiin eilen putkiremontti, joka polkaistiin käyntiin perinteiseen tapaan katkaisemalla ensimmäisenä kaivinkoneella netti- ja tv-kaapelit. Homma tuntui siis lähtevän hyvin käyntiin.

Piti siis keksiä jotakin muuta tekemistä. Kaivoin illalla hyllystä vaihteeksi P.S. I Love You -elokuvan, jonka olen katsonut vain kerran, uutena. Ja katso, siellähän oli tämä ihana Gerard Butler, jota hehkutettiin viime viikon Annassa. Ihastelin häntä nytkin koko rahan edestä. Jeffrey Dean Morgan taas vaikutti nyt turhan imelältä. Hymy oli kyllä lämpöä hehkuva, kuten Greyn anatomiassakin, mutta ainoana ilmeenä alkoi suorastaan kyllästyttää.

Muuten ihan passeli romanttinen elokuva, ja niillehän on aina käyttöä.

Kaapelit saatiin korjattua vasta tänään iltapäivällä. Me kävimme Vilman kanssa  sillä välin pitkällä, lenkillä raittiissa syystuulessa. Otin kameralaukun mukaan ja kokeilin uutta polarisaatiosuodatinta. Kuvailin lintutornissa joutsenia ja leikin olevani oikea luontokuvaaja!

Vuorokaudenkin nettitauko otti koville. Ärsytti, kun ei päässyt sähköpostiin eikä blogeihin, eikä voinut tuhlata aikaansa selailemalla turhia kanavia.   Kaikkeen sitä lomalainen aikaansa tuhlaisikin!


Kuvat taas tätini luota.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Puolivuotias ilopilleri




Vilma-hauvani täytti tänään kokonaista kuusi kuukautta. Sen kunniaksi neiti oppi lopultakin menemään maahan. Siihen tarvittiin aimo kimpale juustoa ja hirveä määrä houkuttelua. Kun ei meinannut millään mennä perille, mitä oli tarkoitus tehdä.

Kaikki muut pentukurssilaiset oppivat sen heti, meillä meni pari viikkoa. Vedin Vilmaa juustopalan perässä matalan jalkarahin ali kerran toisensa jälkeen, ennen kuin pikku päässä syttyi lamppu, että sen voi tehdä ilman rahiakin. Annoin juuston ja sanoin maahan heti kun se meni toivottuun asentoon. Tätä on nyt jatkettu kaksi päivää, ja odotan nyt, milloin Vilma hoksaisi sanan merkityksen.

Kaiken muun Vilma on oppinut melko helposti. Se on ihana koira, helppo ja hyvätapainen. Elämäämme on tullut valtavasti lisää iloa Vilman myötä. Ja ilman koiraa en olisi tutustunut niin moniin uusiin ihmisiin enkä liikkunut niin paljon ulkona joka päivä.

Nyt lähdemme taas Taitaviin tassuihin!





maanantai 21. syyskuuta 2009

Langan lumoissa


Nuorena silloin seitkytluvulla oli kiva kulkea pillifarkuissa ja itsekudotussa jättimäisessä villapaidassa. Tukka oli punertava ja kihara. Paino alkoi vitosella. Tulevaisuus hymyili ja Pink Floyd soi.

Ei passaisi ihastua villalankoihin, kun villapuseroille ei ole lämpimissä tilossa käyttöä. edes talvella. Niin ne kilot lämmittää! Äiti pitää minut villasukissa ja samantien kaikki muutkin. Vanttuita ei käytä kukaan ja pipo kutittaa, joten en keksi mitään muuta kuin kaulaliinojen kutomisen.
 
Voisin kutoa vaikka kilometrin mittaisen huivin näistä Puro-langoista! Vilman yllä oleva huivi on tehty Jäätyneestä karpalosta.
 
Alemman kollaasin kuvissa oleva huivi on tehty Tundrasta. Nyt minulla on jäljellä vielä Kanervikkoa ja Iltanuotiota. Jo lankojen nimet kutkuttavat mielikuvitusta ihanasti. Ainoastaan Revontulet-langan värit eivät houkuttaneet, mutta kaikkia muita olisin taas voinut kahmia kärryn täyteen.
 
En voinut vastustaa kiusausta laittaa monta samanlaista kuvaa, ja vielä yksi olisi kuvablogin puolella, jos kiinnostaa.


sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Syysiltoja tiedossa



Alkaa olla taas tämä aika vuodesta. Illatkin tuntuvat vielä nyt ihanan eksoottisilta pimetessään.

Asumme vanhalla tiiviisti rakennetulla rivitaloalueella (vaikka nykyiseen tiivis-matala- rakentamiseen verrattuna tämä on suorastaan väljä), jossa on kyllä pihavaloja, mutta eivät ne syyspimeillä mihinkään riitä. Musta koira hukkuu jo muutaman metrin päähän puitten ja pensaitten sekaan, varsinkin jos sataa.


Vilma sai tuliaisiksi tällaisen lipun niskaan, tai sinne se ainakin on tarkoitettu. Myöhemmin sitten otetaan huomioliivitkin käyttöön.



Ja parasta tässä on tietysti tämä: yhdessäolo toisten kanssa ja miksei yksinolostakin nauttiminen. Kynttilät ja kodin lämpö. Ja ehkä hyvä ruoka ja viinikin, kun niikseen sattuu.
Kuvan tunnelma on tätini luota.




lauantai 19. syyskuuta 2009

Eevanpuvussa



 

 


Teki mieli laittaa saunakuvia näytille. Kävin nimittäin eilen sairaalassa näyttämässä rintojani ne helmikuussa leikanneelle plastiikkakirurgille. Puoli vuotta pienennysleikkauksen jälkeen olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Rinnat tuntuvat ja näyttävät siltä, kuin ne olisivat alkuperäiset, siis normaalin kokoiset.

Kun pitää kaupassa käsissään puolen kilon kokoista porsaan kinkkupalaa, voi kuvitella, kuinka iso määrä se on rintaliivien täytteenä. Kun sen verran otetaan molemmilta puolilta pois, olkapäät eivät enää itke liivien painosta eikä selkäranka uhkaa painua kumaraan. Ja kuten olen kertonut, liivikoko putoaa 80H:sta 85C-D:hen.

Sovimme lääkärin kanssa vielä parista pienestä paikallispuudutuksessa tehtävästä korjauksesta arpiin.

Sauna on muuten sekin tätini luota, kuten muutkin viimemaikojen kuvani. Vanha savusauna, jossa on mahdottoman hyvä olla. Siellä asuu varmaan hyvä henki. Tai ainakin saunatonttu.





torstai 17. syyskuuta 2009

Kissanelämää



Viime viikonlopun kyläpaikassamme asuu iso, rauhallinen ja valtavan tuuheaturkkinen kissa. Se  viettää kesän kuulemma ulkona ja muuttaa vasta syksyllä takaisin sisälle nukkumaan. Hiukan sain ts. uskalsin silittää tuota pehmeää turkkia. Entinen eläintenpelkääjä siis puhuu.  Ylimmässä kuvassa kissa muuten haukottelee. 

Tämäkin lomapäivä on sujunut nopeasti ja huomaamatta. Sitä kai lomalla saakin joskus olla: eletään vain hetkestä toiseen tekemällä pakolliset kuviot. Kudotaan sohvalla koiran nukkuessa vieressä ja annetaan ajatusten levätä. Tarjotaan itselle kaupungilla lounassalaatti ja saadaan Robert'sin neidiltä vielä kahvit ja bisketit pöytään tarjoiltuna. Tehdään päivälliseksi kukkakaalikeittoa, koska sitä tekee mieli, ja annetaan kaikkien käsilaukkujen vähitellen kasaantua olohuoneen isolle pöydälle.

Jonkun niistä laukuista valitsen taas huomenna käytettäväksi. 

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Maksalaatikkopäivä

Tämä on viimevuotinen kuva, kuten moni muistaa.                             

Päivä kahden kivan koiran kanssa kotona. Ja ulkona. Ja kotona. Pyörällä terapiassa. Ja kotona. Ja koirien kanssa ulkona. Fabulous, eh?
Ja silti en viitsinyt laittaa ruokaa, vaan söimme illalla herkullista valmismaksalaatikkoa puolukkasurvoksen kanssa.


Kuvan salaatti on viikonlopulta tätini luota. Tänään tuorevihannekseksi riitti kuorittu kyssäkaali.



tiistai 15. syyskuuta 2009

Omenoita

Kävin tänään ostamassa kameraan polarisaatiosuodattimen ja langattoman laukaisimen. Kuulostaa aika vaativalta tällaiselle amatöörille, mutta jopa minä ymmärrän niiden tarpeen. Ja kun on se kurssi. Onneksi jalusta on jo valmiina. Kuvailut ovat sen sijaan kokonaan unohtuneet viime viikonloppua lukuunottamatta.

Sienestäminen houkuttelisi jo kovasti, kun puolukatkin kävin ostamassa torilta päivällä  muutamalta ystävällisen näköiseltä maahanmuuttajanaiselta. Ostin samalla pari kevätrullaa lounaaksi. Jospa huomenna pääsisi metsään.

Illalla käytiin vielä koirakoulun hikinen oppitunti, joka sisälsi paljon uutta opeteltavaa. Oikeasti se meni aika hyvin, kuten aina siellä. Kotona on ihan toinen juttu, varsinkin ulkona.

Sooloilijalta löysin kivan ohjeen ja tekaisin iltapäivällä viikonloppuna poimimistani omenoista piirakan. Pohjaan lisäsin puoli desiä sokeria ja muruseoksen tein muscovado-sokerista, ja hyvää tuli!

maanantai 14. syyskuuta 2009

Lomalla

 

Kivan viikonlopun jälkeen on aina eväät vähissä seuraavana päivänä. Tai väärin sanottu, ei tietenkään eväät, vaan panokset. Eväitä kyllä riittää.

Lomalla kun olen, nukuin Vilman kanssa taas kymmeneen, kun oli ensin juotu aamulla aikaisin kahvit miehen lähtiessä töihin. Ja koiran kanssa ulkoilun lisäksi en olekaan saanut mitään muuta aikaiseksi. Pään tyhjennystä enimmäkseen, sudokuja, pankkiasioita ja Ilta-Sanomia.

Ja päätä ei kyläillessä täytetty suinkaan alkoholilla, vaikka viiniäkin juotiin, vaan hyvällä seuralla, ruoalla ja antoisilla keskusteluilla. Ympäristökin oli inspiroiva, joten kuvia on tulossa, kunhan saan aikaiseksi.

Tämä päivä on siis mennyt hiljaisuudessa. Kirjoja olisi odottamassa lukemista, Sovitus-elokuva odottamassa katsomista, lankakorissa kaulaliina kohta valmiina. Mutta eeei, ei kiinnosta.


Valokuvauskurssia varten odottaa kameran manuaali pöydällä lopullista sukeltamista Nikon D80-salaisuuksiin. Eikö sitä tietoa voisi mitenkään siirtää jollakin kaapelilla suoraan päähäni yön aikana?


perjantai 11. syyskuuta 2009

Tikitiki


Kun kulkee vilkkaasti liikkuvan pikkukoiran kanssa ulkona, ei viitsi kyllä enää kameralaukkua kuljettaa mukana. Jos on takki päällä, mahtuu taskuun ehkä pikku-canoni, mutta tuulihousujen taskuihin menee vain kännykkä, avain ja pari koiraherkkua plus se välttämätön kakkapussi.

Siksi kuvat on otettu joskus muulloin kuin tänään. (Talossa muuten asuu Jyväskylän kaupunginjohtaja). Minulla olisi vaikka mitä kivaa kuvattavaa,  kuten lankakerä, mutta kun ei kerkiä. Lomalaisellakin on hommia, kuten pyykkivuoren silitys, lihapullien teko, viikonloppulaukun pakkaaminen ja tukanpesu. 

Kymmeneltä soi tänä aamuna puhelin, kun olin vielä nukkumassa, ja isäni kysyi neuvoa tietokoneen virusvaroitukseen. Isä, joka on vähän pelännytkin nyt heillä kohta vuoden ollutta konetta. Hän lukee sieltä yleensä vain sanomalehtiä, ja ehkä joskus kirjoittaa puhtaaksi artikkeleitaan Wordillä ja tulostaa.  Tai ehkä äiti saa tehdä sen.

Molemmat vanhempani kirjoittavat kaikenlaista pientä mielellään, joten tietokone ja ennenkaikkea tulostin ja sänköposti ovat iso helpotus ja harppaus eteenpäin. Mutta kursseille heitä ei saa kirveelläkään. Äiti on tässä vähitellen oppinut sekä käyttämään Wordiä, että kirjoittelemaan sähköpostia ja käymään Facebookissa, siellä jopa enemmän kuin minä!

Eilen äiti soitti ja kysyi, miten digikamerasta siirretään kuvat muistikortilta koneeseen. Siinä sitten puhelintuella hän teki sen itse. Vuodessa on siis siirrytty valtava askel digiaikaan siinäkin huusollissa.

Huomisaamuna lähdemme Merin kanssa ajamaan kohti lounaista Suomea tapaamaan nuorinta tätiämme ja hänen miestään, jotka ovat vasta kuusikymppisiä ja tosi mukavia ihmisiä. Ihmeen harvoin silti tulee tavattua heitä. Mutta nyt mennään.

Tämä oli nyt ainakin seitsemäs korjaus, kun tällä uudella koneella/tai jollakin muulla uudistuksella ei tahdo saada MILLLÄÄN kappaleitten välejä pysymään. Ne häviävät kokonaan aina kun julkaisen tekstin. Käykö kellekkään muulle näin?


keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Vilman aamutervehdys


Tällä Vistalla kaikki on hiukan erilaista. En osaa kunnolla edes lisätä kuvaa blogiin, kun sekin on muuttunut. Vai onko Bloggeriin tullut uusia ominaisuuksia? Kuten nyt tekstin taustaväri. Pakkohan sitä oli kokeilla. Kiitos ei!

Koira herätti aamulla kahdeksalta haukkumalla hillittömästi. Joku rontti oli kehdannut kävellä makuuhuoneen avoimen ikkunan puolella kulkevaa hiekkatietä pitkin, ihan yleistä kulkureittiä siis. Ja siitäkös me vedettiin niin hirveät herneet nenään, ettei haukkuminen meinannut loppua ollenkaan. Kun sitten toinenkin potentiaalinen rosvo käveli ohi, niin Vilma mitta oli täysi.

Silloin oli emännänkin pakko nousta ylös ja kaivaa ruutapullo esiin. Sainkin suihkutella monta kertaa kuonolle ja vähän muuallekin, ennen kuin huuto lakkasi. -Jeeveli, että tuo haukku osaa soida korvissa! Se on vielä suhteellisen uutta, ja nyt koira ei oikein osaa lopettaa sitä, vaan murahtelee vielä monta minuuttia lopetettuaan varsinaisen messuamisen.

Nyt ollaan sitten hereillä, ja hemmetin huonolla tuulella. Taidan yrittää ilahduttaa itseäni lähtemällä kaupungille katselemaan, mitä kosmetiikkaa voisin tarvita -20% -alennuskupongilla. Aina on tilaa vähintäänkin uudelle huulipunalle, varsinkin kun sesonkin vaihtuu.


P.S. Minusta on tullut kenkku blogikaveri, kun käyn kyllä lukemassa eli poimimassa rusinat pullasta, mutta en kommentoi. Jotenkin haluan relata siinäkin. Älkää vaan tehkö samaa!

maanantai 7. syyskuuta 2009

Lomalla!

Ensimmäistä kerta oli ilmassa syksyn tuoksua, kun suuntasimme lämpimässä auringossa Vilman kanssa aamulenkille. Mielessä häivähti aina välissä, onko tämä varmasti totta, saanko  tosiaan olla  taas rauhassa kotona? Olen niin kovasti kaivannut tätä.

Viime talven pitkä kotonaolo oli parasta, mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan. Tuntuu että sain itseni ja elämäni takaisin. Nyt elämä taas maistuu täydeltä ja aidolta.

Kovin paljon muuta ei yhdessä päivässä ehdikään, paitsi toiset päiväunet. Ja aina on aikaa laittaa uuniin omenapannukakku ilahduttamaan töistä palaavaa miestä! Tämäkin päivä on mennyt vielä tietokoneeseen tutustumisessa ja erilaisia asetuksia säätäessä.  Vista on hiukan erilainen kuin entinen xp, ja uuteen koneeseen on pitänyt siirtää kaikki vakiojutut ja kovalevyltä valokuva- ja musiikkitiedostot.


Kaikkein eniten aikaa on mennyt tällaiselta amatööriltä omaan törttöilyyn. Perustin Gmail-osoitteen, kun Elisan sähköpostiini rupesi tulvimaan roskapostia. Ajattelin siirtää sinne myös Hotmail-käyttönikin ja lopettaa sitten ne kummatkin. 

Tulin kuitenkin valinneeksi huonon nimen, kun oma valintani ei käynyt. Perustin sitten toisen tilin paremmalla nimellä, mutta en kuolemaksenikaan keksinyt, miten Gmail-tilin voi lopettaa. Sivustolla kyllä kerrotaan siitä, mutta sellaista kohtaa ei sitten löydykään, josta voisi painaa POISTA-painiketta. Jos joku tietää, pliis kertokaa!

lauantai 5. syyskuuta 2009

Verkossa

Tapasin tänä aamuna yhden kivan ihmisen. Olimme tehneet treffit kahvilaan, ja oli pieni odotuksen kutkutus rinnassa, kun ajelin keskustaan. Tunsin Vicki Lin heti, vaikka emme ennen olleetkaan nähneet. Aina sitä sen verran saa kuvaa ihmisestä blogin perusteella, eikä Vicki niin kovin anonyyminä ole ollutkaan.

Ja hän oli juuri sellainen kuin olin arvellut: puhelias, rento ja välitön nainen. Olimme heti tuttuja, olimmehan puhuneet jo keväällä puhelimessa rintaleikkausasioista. Näin me keski-ikäisetkin vaan löydämme uusia ihmissuhteita verkon välityksellä. Asia, jolle puolipilkallisesti vielä viitisen vuotta sitten naureskelimme nuorten kohdalla.

Ihan oikeasti olen miettinyt, kuinka suurta osaa verkon tarjoamat kontaktit ja ihmissuhteet merkitsevät nuorille nykyään. Olen ollut huomaavinani, että nuoret aikuiset eivät ole enää yhtä innostuneita erilaisista ryhmistä kuin vielä viime vuosikymmenellä. Heillä on ehkä enemmän kavereita ja mahdollisuuksia käsitellä asioitaan yhdessä kuin ennen oli.

Nykyiset nuoret sukupolvet ovat olleet päivähoidossa viimeistään kuusivuotiaasta lähtien, useimmat aloittaneet jo paljon pienempänä. Heillä on hyvät verkostot ja parempi kontaktinottokyky kuin vanhemmillaan aikanaan nuorena oli.

Ja heillä on paljon paremmat välineet kontakteihin. Molemmat poikani tapasivat vasta nettipelikavereitaan yhteisesti vuokratulla lomamökillä. Porukkaa saapui eri puolilta maata.

Meillä kun ei ollut kuin lankapuhelin ja kirjeposti, jos ei nähty nokakkain. Minun läheisin ystäväni asui Oulussa ja minä Jyväskylässä. Toki löysin muutamia ystäviä täältäkin, mutta en samanlaista hengenheimolaista.

Meissä oli enemmän yksinäisiä susia ja itsekseen viihtyjiä varmaankin enemmän kuin nykynuorissa. Tämä on tietysti puhdasta mutua, kuten kaikki muukin, mitä päästäni lähtee.

Että tämmöistä mietin lauantai-iltana kotona. Mies on työkaverinsa mökillä ja minä koiran kanssa kotona. Melkein koko ilta on mennyt erilaisten ohjelmien lataamiseen ja tiedostojen siirtämiseen uudelle koneelle. Langaton verkko toimii nyt ja lopultakin voin kohta maata sohvalla polkkaamassa kaiket illat!


Ja porot, ne eivät ehkä liity tähän mitenkään, mutta tykkään niin niistä.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Tukka tuulessa

Joka päivä on tullut riennettyä töitten jälkeen johonkin, joten postailu on jäänyt vähiin. Mitä nyt töissä olen joskus lukaissut nopeasti muitten kuulumisia, täysin asiattomasti tietysti, mutta houkutus on ollut aivan liian suuri!

Sattumalta tuli tälle viikolle vähän liikaakin ohjelmaa. Jalkahoito teki hyvää pitkästä aikaa, ja selän hieronta paljasti rangan olevan taas täynnä lukkoja. Niitä sitten avattiin niin, että rutisi.

Koirakoulu on joka viikko eikä tosiaankaan mitään hupailua, vaan tositoimintaa, jonka jälkeen kumpikin meistä on ihan kuitti. Tarpeen ne perusopit silti ovat ja pentukurssilaiset ovat nopeita oppimaan. Jopa mäyräkoira.

Niinpä sitten yhtenäkään iltana en ole jaksanut tehdä ruokaa, vaan olemme miehen kanssa kaivelleet kaapista voileipätarvikkeita ja omenoita nälkäämme. Kaupassakävijä osti myös jättipussin suklaakaurakeksejä ja karkkipussin (sen pyynnön soitin oikein perään); se on homman kääntöpuoli.

Ja se verenpaine. Tänään mietin töissä päänsäryssä, että taisi jäädä aamulääkkeet ottamatta, luultavasti ensimmäistä kertaa. Ja niin jäikin, ei siis ihme, että oli niin oudon huono olo.

Vielä kaksi päivää.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...