tiistai 18. elokuuta 2009

Unta ja ärtymystä

Olen nukkunut pois viime viikon univelkoja. Yhdeksäntuntisen, mutta tavanomaisen katkonaisen yön jälkeen on pitänyt ottaa jo aamupäivällä ensimmäiset päikkärit. Ilman muita suunnitelmia on päivä saanut sujua hetki kerrallaan, käytännössä koirien ehdoilla. Onneksi nekin nukkuvat paljon.



Suomenlinnan-kuvien valitseminen päivän kuviksi kertokoon omaa kieltään siitä, ettei tämä pelkkää auvoa ole. Välillä olen aika ärtynyt.

Kahden koiran ulkoiluttaminen on työlästä. Meillä on pienet avoimet kierreportaat alakerran ulko-ovelle, ja niitä kumpikaan koira ei suostu kulkemaan, vaikka muualla kävelevät sujuvasti portaissa. Molemmat pitää kantaa edestakaisin. Vilman aion kyllä opettaa nousemaan portaat lihapullaterapialla heti, kun se kasvaa täysikokoiseksi.

Ulkona taluttimet sotkeutuvat, molemmat haukkuvat yhtäkkiä ohikulkijoille tai Luna ei suostu inahtamaan mihinkään, istuu tiukasti maassa ja tulee vain herkulla houkuttelemalla. Viimeksi mainittu on hankalinta. Luna olisi koirakoulun tarpeessa, mutta poika ei ole tähän mennessä innostunut.

Mutta kun on ensin houkuteltu herrasväki tien yli ja päästään metsään, niin sitten kyllä meno maistuu. Kävimme eilenkin kahdella sieniretkellä, päivällä olin yksin ja illalla miehen kanssa. Molemmat koirat juoksivat riemuissaan irrallaan ja tulivat joka kerran kutsusta heti luokseni. Keräsimme enimmäkseen kehnäsieniä ja isohaperoita, mutta muutama pieni mustavahakas ja keltahelttavahakaskin löytyi.


Luna on kaunis ja lempeä koira, ja paljon pehmeämpi luonteeltaan kuin Vilma. Mutta lyö ulkona jarrut pohjaan joka päivä. Luulen että tarvitsemme johtajuuden vahvistamista. Vastoin kaikkia lukemiani ohjeita kuitenkin ainoa konsti eilen, jolla sain vastustelevan koiran jatkamaan matkaa, oli käydä tutkimassa tassut ja sitten jutella ja paijata sitä lempeästi vähän aikaa. Sitten se taas tassutteli tyytyväisenä mukana.

Huomenna voin helliä itseäni käymällä terapiassa valittamassa koko rahan edestä. Sitä ennen menen kaupungille kiertelemään ja varasinpa vielä käsi- ja jalkahoidonkin. Olen ne totisesti ansainnut.


13 kommenttia:

  1. Kyllä kyllä ja kyllä. Olet ansainnut, Ja hyvä kuulla tuotakin puolta koira-arjesta, ei oo pelkkää auringonpaistetta opetus ja kasvatus.

    Muuten Rempsakin tekee nykyään samaa, pistää maate eikä hievahdakaan. Muuten soon herttanen :), emäntäänsä tullut, tottelevainen ja kuuliainen.. ;o)

    VastaaPoista
  2. Valita oikein hyvällä omallatunnolla ja nauti kauneushoidoista! Uskon, että koirat tuottavat kokonaisuutena kuitenkin enemmän iloa kuin murhetta, vaikkei kyllä kieltämättä käynyt kateeksi, kun niiden temppuiluista luin. Mutta jospa ne hissukseen viisastuvat.

    VastaaPoista
  3. Noeijoo, ei tosiaankaan pelkkää auringonpaistetta, kuten itsekin tiedät. Vaikka enimmäkseen onkin ihanaa. Miettisin silti kaksi kertaa, ennen kuin itse ottaisin kaksi koiraa.

    Ofelia, tässä auttaa varmaan sekin, kun itse opin jotakin koirakoulussa. On sitten kovat ajat edessä koirillakin, kun treenaamme:)

    VastaaPoista
  4. Hyvä että on hemmottelua tulossa arjen vastapainoksi.
    Onneksi ne villikot saavat edes metsässä juosta vapaana ettei tarvitse koko ajan narussa kuljettaa. Vilmasta voisi opettaa ehkä kantarellikoiran?

    VastaaPoista
  5. Meri, jos opettaisi kantarellivainun, voisi käydä niin, ettei enää näkisi koirasta kinttusuontakaan, meidän metsässä kun ei kantarelleja aivan hevillä löydä;)

    VastaaPoista
  6. Hyvin kuvailit noiden kahden koiran luonne-eroja. Vilma on selvästi pikkusisko kai aina tämän Lunan seurassa.

    Voi, ärtyneisyyttä täälläkin ollut ilmassa kun on työt aloitettu. Meillissä vähän lisää..

    t. Sooloilija

    VastaaPoista
  7. Ei aina auvoa... Samoin täälläki, tänään kaikki tuntui takkuavan. Vinttikammarin tapetointi jäi, kun aurinko houkutteli ulkohommiin. Maalipurkin kantta en saanut auki ja räystäslautojen maalaus jäi. Jospa haravointia - haravan varsi katkesi. Mihinkään ei oikein osannut keskittyä.

    Nyt vain ison kiven päältä katsomaan näitä huolia kauempaa, niin johan helpottaa. Kampaajalle aika perjantaina hemmotteluun minullakin.

    VastaaPoista
  8. No vähemmästäkin koirien kanssa tempomisesta tulee känsiä ;)

    Mukavaa hellittelypäivää!

    VastaaPoista
  9. Kiitos Suomennalinna-kuvista. Moneen vuoteen en ole päässty sinne. Ennen tuo oli jokakesäinen retkipaikka.
    Voimia koira-arkeen ja hyviä nukkumisia!

    VastaaPoista
  10. Hei taas,
    ennen kuin luulet että meillä on ihan helposti käynyt siisteys asiat, täytyy vähän selventää. Ensiksikin minun työvuorot on sellaisia, että saattaa olla vain 4 tuntia, eli suht lyhyt aika ja ne voi olla illalla eli ole Riepun kanssa päivän ja illalla tyttö on kotona tai saattaa olla jopa 11 tuntia ja sillon Riepu on naapurissa mummolassa hoidossa. Eli toisin sanoen koiran ei juurikaan tarvitse olla yksin, joka on taas vähän huono asia, ei totu olemaankaan yksi vaan aina on joku viemässä pihalle. Joten se lohdutukseksi.
    Koirakoulu meni muuten aikaste hyvin. Tuntuu olevan aika oppivainen, vaikka toisin luulin kärsivällisyyttä kuulemma täytyy olla mäykkyjen omistajilla.
    Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
  11. Oi, oppisipa tunnistamaan myös tuollaisia sieniä, joista en ole kuullutkaan. Osaan juuri ja juuri poimia tatteja ja kantarelleja :) No okei, haaparouskun tunnistan myös.

    Ehkä joku kokenut sienestäjä ottaa mut jonain päivänä oppiin.

    VastaaPoista
  12. Sooloilija, kyllä työpäivän jälkeen on panokset aika vähissä: ei jaksa edes vastata kommentteihin.

    Rita, kaikki hommat on vastustaneet sinuakin! Onneksi voi välillä ottaa jonkun hemmottelun, kampaajakin on sieltä parhaasta päästä.

    Lepis, alun jälkeen koirat onneksi sopeutuivat rinnakkaiseloon hyvin.

    Ruska, Suomenlinna on minustakin ihana paikka. JOka kerta olen yhtä vaikuttunut -eikä siellä kovin usein tule täältä asti käytyäkään.

    Tuula, Riitulla on hyvä tuuri, kun on hoitajia ympärillä. Meillä meni eka koirakoulu aika hyvin myös, mutta olin kyllä salaa harjoitellut luoksetuloja jo etukäteen. Metsässä onneksi molemmat koirat tulevat heti kutsusta -paitsi jos on vieras koira lähestymässä.

    Nelle, sillä tavalla minäkin olen oppinut aluksi, että äiti tai sisko opettivat. Sitten ostimme kaksi sienikirjaa, jotka olivat aina korissa mukana ja opettelimme miehen kanssa joka vuosi muutaman uuden. Nyt keräämme useimpia kolmen tähden sieniä.
    Toivottavasti löydät jonkun opettamaan jo tänä kesänä!

    VastaaPoista
  13. Hei,

    tiedän joitakin tapauksia, joissa pitkäselkäinen koira (mäykky, basset) on saanut välilevyn luiskahduksen portaissa kulkiessaan (ns. mäyräkoirahalvaus). En tiedä, onko ko. yksilöillä ollut ongelmaan muitakin taipumuksia kuin suhteellisen pitkä selkä, mutta ainakin itse miettisin tarkkaan, antaisinko mäykyn kulkea ainakaan jyrkkiä portaita.

    Mukavaa syksyä!

    Tiina

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...