maanantai 10. elokuuta 2009

Pitkä päivä

Tänään oli jännittävä päivä, kun Vilma-koira joutui ensimmäistä kertaa jäämään koko päiväksi yksin kotiin. Sekä mies että minä lähdimme töihin vähän ennen kahdeksaa. Neiti teljettiin keittiöön tuolin ja vanhan ilmoitustaulun avulla, kuten aina muulloinkin yksin jäädessään.

Kovasti teki mieli puolilta päivin jo soittaa koiralle ja kysyä kuulumisia! Olin yrittänyt värvätä jonkun naapurin käymään päivällä, mutta ne pari, joilta kehtasin kysyä, eivät päässeet.

Mies tuli kotiin jo kolmen jälkeen ja löysi tyytyväisen hauvan nukkumasta kopassaan. Eikä keittiössä ollut jäljen jälkeä, siis edes pissilammikkoa. Oli kyllä ollut julmetun pitkä kahdeksan tunnin pidätys nelikuiselta!

Illalla puolen tunnin reippaalta lenkiltä palatessa neiti sitten kipitti suoraan vierashuoneeseen ja liritti lattialle. Siitäs saitte!

Nyt on sitten täysi työviikko minullakin ja koiru joutuu viettämään kaikki päivät yksin keittiössä. Onneksi opettajilla on kuitenkin pitkän kesälomansa vastineeksi lyhyet työpäivät, joten mies pääsee usein kotiin jo kahden-kolmen aikaan.

Töitten jälkeen taas on tutut kuviot päiväunet-ruoka-telkkaria-ulkoilu. Milloin hiivatissa aion ehtiä käsitellä kaikki 350 Lapin-kuvaa?




15 kommenttia:

  1. Sovitaanko niin, ettet ehdi käsitellä kuvia vaan voit laittaa ne jakeluun ihan sellaisinaan..? Ois niin kiva nähdä ne.

    Voihan Vilma! Koiran aivoitukset ovat joskus aika mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
  2. No johan kolttosen teki!

    Koita jaksella siellä duunissa, kuvat kerkiävät kyllä vielä eetteriin. Talvella on hyvä muistella mukavia kesäreissuja.

    VastaaPoista
  3. Kun syksysade piiskaa iltaisin ikkunaa, on leppoisaa kumartua kuvien käsittelyyn.

    VastaaPoista
  4. Sanon samat sanat kuin Eikka: jos ne kuvat kelpais ihan sellaisenaan? Eihän sun tarvi niistä näyttelyä koota.
    Tsemppiä töihin. Minä tulin kans ihan väsyneenä eka työpäivän jälkeen mutta lähdinkin miehen kanssa vattupuskaan, siellä on ihan järkyttävän paljon isoja vadelmia. Tulkaa tekin!

    Meri

    VastaaPoista
  5. No voi pientä, hyvinhän se jaksoi pidätellä mutta sitten tekikin tepposet! Muistan kun jätin oman koirani yksin ensimmäistä kertaa pitkäksi aikaa viime syksynä;kyllä sitä ajatteli koko ajan että miten se oikein voi...

    VastaaPoista
  6. Vilman pitkästä päivästä tuli mieleen, että työpäivät tuntuvat kans kauhean pitkiltä, vaikka aika siellä kuluukin koko ajan puuhatessa. Olen tottunut niin erilaiseen päivärytmiin 2 vuoden aikana.

    VastaaPoista
  7. Hienostihan Vilma oli päivän pärjännyt - pikku mielenosoituspissa on tuonikäiseltä ihan normia ;)

    VastaaPoista
  8. Vahva psyyke Vilma-koirallanne sekä elämänmyönteistä ja oman-arvon tuntevaa sorttia.

    Niinpä, tutuista kuvioista se koostuu tämä ihmiselämä, joskus vähän "boheemiasta taiteilijaelämästäkin".

    VastaaPoista
  9. herttainen tuo Vilma!!!Ja viisas!!

    VastaaPoista
  10. Ruattis saa koirat olla yksin korkeintaan 6 tuntia, monet hommaavat "paivä-äidin" eläkeläisiä esimerkiks, joka ulkoiluttaa.

    VastaaPoista
  11. Enkö ollutkaan eilen kommentoinut näitä!? Luin kaikki kyllä, mutta se taisikin olla töissä ja siellä en ehtinyt kirjoittaa.
    Kiirettä pitää, kun kaikki illat on täynnä toimintaa; odotan jo perjantaita, joka on ainoa vapaa ilta.

    VastaaPoista
  12. Toivottavasti vauveli sopeutuu jatkossakin yksinoloon. Ihanaa kuvasatoa olet korjannut pitkin kesää, pikakatselin kaikki:)

    VastaaPoista
  13. Pitkä päivä on ollut pikkuisella, mutta sitähän se koiranelämä on: odottamista :).
    Jännä tuo Hannelen kommentti. Onkohan tuo siis ihan joku laki tai vastaava?

    VastaaPoista
  14. Hullukaali, näin ne asenteet muuttuu:-) Varmaan meilläkin on muutaman vuoden päästä sama laki tai suositus ja hauvat kuskataan päivähoitoon.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...