torstai 20. elokuuta 2009

Luontoelämyksiä

Pallakselle lähdettiin mukavasti pitkospuita pitkin. Maisema näytti loivalta ja helpolta kulkea. Tähtäsimme Taivaskerolle eli tuonne keskelle.

Ensimmäisellä ylängöllä näkyi poroaitaus -kauhean eksoottisen näköinen minusta. Poroerottelua kun olen nähnyt vain Maa on syntinen laulu -elokuvassa.

Hiukan työläämmäksi nousu muuttui ylhäällä ja loppu olikin pelkkää rakkaa. Mutta maisema palkitsi! Jaksoimme tunnin katsella huipulla ympärillemme ja senkin jälkeen Eikka piti repiä sieltä väkisin mukaan. Olisi muuten jatkanut vaikka pelkän vesipullon ja parin energiapatukan voimin Hettaan asti, jos ei olisi pidelty helmasta kiinni.

Alas tullessa meni aikaa yhtä paljon eli kuin ylös mennessäkin, kun etenimme hitaasti, pidimme evästaukoja ja otimme valokuvia. Osasimme todella nauttia matkanteosta.
Taustalla näkyvä huippu on Keimiötunturi, edellisen päivän valloitus.

***

Täällä kotimaassa on tänään sujunut koirien yhteiselo hyvin. Jäivät ihan kivasti aamulla kotiin lähtiessämme töihin. Miehen palatessa kahden aikoihin kumpikin kömpi unisen näköisenä kolostaan, eli Luna vaatekaapista ja Vilma eteisen penkin alta. Vilma oli tehnyt yhdet pissit vakiopaikkaansa.

Illalla kävimme sieniretkellä lähimetsässä ja koirat kirmailivat onnellisena tunnin verran vapaana. Samaa voi sanoa meistä ihmisistäkin, kun löytyi jo yhtä ja toista pussin pohjalle.

Nyt oli noussut pienenpieniä torvisieniäkin, mutta kaivattaisiin kipeästi vettä, että ne saisivat vartta lisää. (Kuva on toissavuodelta, jolloin niitä viimeksi oli.)

Keltahelttavahakkaita oli aika paljon, vaikka ne ovat yleensä hieman myöhempiä sieniä. Tämän sienen äitini on opettanut minulle, muuten en tohtisi valkoisiin sieniin koskea.

Isohaperoa oli suurin osa saaliista. Suuri, mehevä, satoisa ja herkullinen ruokasieni. Sekoitan sitä kuitenkin mielelläni muitten kanssa.

Pakko laittaa kuva vielä yhdestä toissavuotisesta torvisienisaaliistamme. Odotan samanlaista satoa nytkin, kun kerran viime vuosi jäi totaalisesti väliin.

Mutta missä ovat herkkutatit?!



12 kommenttia:

  1. Komeat ovat maisemat Lapissa! Ja mustattorvisienet ovat aivan ihania, lempisieniäni! Toivottavasti niitä pääsee taas maistamaan tänä syksynä.

    VastaaPoista
  2. Ihmisen paikka on tuolla ylängöllä.

    Poroerotus olisi elämys nähdä muutenkin kuin telkkarissa.

    Onpa saalis alla kuvassa! Herkkutatteja olen nähnyt pari täällä päin, olivat jo madonsyömiä.

    VastaaPoista
  3. Nuo Lapin kuvat ovat niin hyviä, että aistin tunnelman ja maisemat täysin.

    Sieniä metsästä, mikä sen ihanampaa ja maukkaita lopputuloksia syntyy keittiössä.

    VastaaPoista
  4. Kyllä olette saaneet vaeltaa terapeuttisissa maisemissa, kvuat kertovat paljon.

    Täällähän ne herkkutatit ovat. taidan lähteä taas katsastamaan huomenna, kun on sadellut ja paistanut sopivasti viikolla. Kantterelleja olis kans, mutta en ole niistä kovin innostunut. Sopivat huonosti vatsalleni. Suppilovahverokausi ei ole vielä alkanut.

    VastaaPoista
  5. Upeita kuvia upeista maisemista - tuolla sielu ja silmä lepää!

    VastaaPoista
  6. Ofelia, tattien ohella torvisienen maku on minullekin tutuin. Edes suppilovahveron makua en erityisesti tunnista, ja kantarelleja löydän aina liian vähän.

    Noeijoo, oikeastaan outoa, että siellä tuntee olevansa niin kotonaan. Jo eka Lapin-matkallani ajattelin, että tänne minä kuulun, vaikka en ollut yhtään erähenkinen.

    Arleena, sienten kanssa äityy joskus niin keräilyhimoiseksi, ettei muista tehdä niistä mitään, pakkaseen vain kaikki ja heti! Tänään teen kuitenkin nuorisolle sienipiirakkaa.

    Vicki, terapeuttisia maisemia tosiaan! Samanlainen tunne on varmaan teillä ollut vuoristossa, vai mitä?
    Etelän sienisadot ovat omaa luokkaansa, mutta ehkä saamme tatteja vielä tännekin.

    Inkivääri, sielu lepää Lapin-lomalla, se on totta. Ja luonto on karut kankaat tekevät ainakin meihin vaikutuksen.

    VastaaPoista
  7. Lapin kuvia voisi ahmia vaikka aina. Ei sienetkään pahoja ole.

    VastaaPoista
  8. Apaaua!
    Lampaankääpää ja kanttarellia mitä teen niistä, sinulla varmaan hyviä idiksiä?

    VastaaPoista
  9. Irma, kohta olisi kiva lähteä ruskaretkelle Lappiin. Sisko houkutteli vaeltamaan käsivarteen, mutta en vieläkään uskalla.

    Tuula, kantarellista saa ihanaa pastakastiketta vihannesten ja kerman kanssa, tai kastiketta perunoille ja kanalle, piirakkaa tai mitä tahansa. Vaikka kuka minä olen sanomaan, kun en niitä ole koskaan kovin paljon löytänyt. Meillä tehdään heti pastakastike kantarellisaaliista ja loput pakastetaan.
    Lampaankäävän kuutioin pieneksi ja sekoitan aina muihin sieniin. Se on aikamoinen laksatiivi yksistään.

    VastaaPoista
  10. Voi, että tuollaisia pitkospuita pitkin olisi niin houkuttelevaa päästä astelemaan!

    Ne muutamat kerrat jolloin tuollaisia(paljon lyhyempiä) kävelylenkkejä olen tehnyt, ovat olleet mukavia rauhallisen kävelytahdin vuoksi. Porukassa on kyllä ollut muutamia "suorittajia" jotka ovat pyyhältäneet kilpavauhtia edelle. Mutta minun pitää kyllä saada välillä töövätä ja nauttia näkemästään ja haistamastaan.

    VastaaPoista
  11. Rita, nykyisin naurattaa se suorittaminen. Että pitää päästä perille mahdollisimman nopeasti ja vielä nopeammin takaisin. Oikeasti kulutimme aikaa kaksi kertaa enemmän kuin niihin oli kerrottu menevän.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...