keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Ulkona seisomassa

Aika kuluu kuin siivillä tämän pienen hömppäuunon kanssa. On koko ajan pieni hiki, sillä jatkuva kyykistely maan tasalle ja kerran tunnissa ulkoiluttaminen käy viisikymppiselle kyllä liikunnasta. Kävyn heittely ja juokseminen sen perässä on huippuhauskaa!

Olen päästänyt Vilman välillä irti, kun olemme harjoitelleet luoksetuloa ja se sujuu hyvin. Tuire Kaimion Pentuopas on muuten osoittautunut oivalliseksi kirjaksi ainakin tällaiselle aloittelijalle. Sain tämän vinkin ja paljon muita hyviä terapeutiltani, joka on koiraihminen.

Olen tutustunut moniin uusiin naapureihin melkein koko päivän ulkona seisoskellessani tai muuten hitaasti madellessa. Koiranpentu on mitä mainioin syötti, jota ei voi vastustaa kuin vain kaikkein paatunein ihminen -sellainen kuin minä olin ennen.

Vaikka olemme asuneet tässä ikuisuuden, on naapurustossa vaihtunut väki selvästi sukupolvea nuorempaan. On ollut hauska tutustua ihmisiin, jotka ovat saattaneet asua lähellä jo pari vuotta, mutta emme ole koskaan nähneet tai jutelleet. Asumme matalassa, vanhassa puutarhakaupunginosassa, jossa ihmiset yleensä viihtyvät ja ovat ystävällisissä väleissä keskenään.

Ihmeesti olen päässyt juttusille sellaistenkin lähialueen ihmisten kanssa, jotka ovat asuneet täällä yhtä kauan kuin mekin. Joiden kanssa hyvin tunnemme toisemme ulkonäöltä, tiedämme ehkä nimetkin, mutta suomalaiseen tapaan emme ole voineet tervehtiä saati sitten puhua mitään, koska meitä ei ole esitelty emmekä virallisesti tunne toisiamme.

Tämä on muuten minusta suorastaan huvittavaa kultturissamme! Lapset ja koirat ovat ainoita hyviä syitä puhua ventovieraiden kanssa.

Mutta: Mies tulee kohta reissultaan kotiin ja jääkaapissa odottaa savukala-kananmuna-täyte pinaattiohukaisia, joita lähden nyt paistamaan. Suklaacookiesit on paistettu päiväkahville. Koira nukkuu, rauha maassa.

Kuvat taitavat olla melkein kaikki kännykästä.

7 kommenttia:

  1. Huomasin viimeksi tänään saman: seisoin nuorimmaiseni ja kissan kanssa tänään pihallamme ja tutustuin siinä samassa uusiin naapureihin eli lapset ja eläimet ovat tosiaan hyviä vetonauloja. Puheenaihetta löytyy aina.

    Mutta milloin kulttuurissamme päästäisiin tästä varautuneisuudesta eroon. Tarviiko sitä kaikkien nimiä tietääkään! Juttelee vain menemään ja tutustuu pikkuhiljaa.. Aina ei tietenkään ole tarve tutustua ihmisiin.
    Mutta se on hassu ilmiö, että jos on täysi bussi ja joku sanoo jotain vieressäistujalle niin monikaan ei vastaa mitään. Kääntävät vain pään pois, kohti ikkunaa. Jossain toisessa maassa, esim. Italiassa, tämmöinen ei vetelis ollenkaan! Siellä vieressäistuja vetelis korville sitä joka ei vastaa toisen tervehdykseen tai sanomisiin! No, siitähän suomalainen tietenkin järkyttyisi eli mikä nyt on hyvä sitten..
    Nimim. kokemusta on täpötäysistä italialaisista busseista, joissa kaikki juttelevat toisilleen, huutavat ja meuhkaavat. Ihan teatteriahan se meistä on, mutta hauskaa!

    VastaaPoista
  2. Sooloilija, näin täti-ikäisenä huomaa voivansa itse jutella helposti bussipysäkillä tai kaupoissa muiden samanikäisten tai vanhempien kanssa. Varsinkin vanhat ihmiset ovat hauskoja juttukavereita. Muutenkin iän myötä kynnys puhumiseen ja kaikenlaiseen auttamiseen ja puuttumiseen on vähän laskenut.
    Tuo bussi-ilmiö on niin totta! Nuoret varsinkin ovat järkyttyneitä, jos joku alkaa jutella, pitävät vähä-älyisenä tai humalaisena. Ennen olin itse samanlainen:)

    VastaaPoista
  3. Kesä on kivaa aikaa. Talvella kylmässä ja pimeessä harvemmin tulee pysähdyttyä jutteleen ventovieraitten kanssa.

    VastaaPoista
  4. John Steinbeck totesi myös muistaakseni kirjassaan "Matka Charleyn kanssa", tutustumisen vieraisiin ihmisiin onnistuvan mainiosti koirien ja lasten kautta!

    Tästä suomalaisesta kulttuurista. Jokainen odottaa toisen tekevän aloitteen ja siinäpä sitten saatetaan odotella vuosia. Olen aika avoin ja aloitteellinen tutustumisessani uusiin ihmisiin. Iän myötä käynyt vain helpommaksi.
    Omalla pikku paikkakunnalla, jossa ihmiset tuntevat toisensa, on myös ystävälliset ja miellyttävät ihmissuhteet. Autolla ajaessaan saa jatkuvasti nostella kättä vastaantuleville. Kaupunkilaissiskojani sellainen huvittaa.

    VastaaPoista
  5. Eläimet on tosiaankin sellaisia olentoja joiden avulla ihan tuntemattomienkin kanssa on helppo aloittaa keskustelu.Täälläpäin aletaan jutella helpommin,niinkuin muissa Välimeren maissa.

    VastaaPoista
  6. Miehet ovat maailmalla ja laiminlyön uuanlaittoa täydeltä laidalta. Helppoa unohtaa kaikki muu kun on koton yksin. :)

    Koira on kyllä hyvä syötti :) Ihmeellisen estyneitähän me suomalaiset ollaan.

    VastaaPoista
  7. Hannele, joskus tuntuu, ettei näe naapureitaan koko talvena!

    Rita, on varmasti kiva asua paikassa, jossa tuntee suurimman osan asukkaista.

    Yelian, täällä Suomessa joskus tuntuu, että pahinta, mitä voi tapahtua, on että joku alkaa puhua sulle:)

    Nelle, nautittavaa yksinoloa siis sinullakin!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...