lauantai 6. kesäkuuta 2009

Tänään kotona

Parin työpäivän jälkeen kotiudun lomaoloon samantien. Tai ehkä työoloa ei ole vielä edes tullutkaan, ammattiminä on jäänyt jonnekin viime syksyyn ja se pitäisi kaivaa vähitellen taas esille. Ammatti-identiteettikin on hakusassa, enkä ole kuin laimeasti kiinnostunut työasioista, jos sitäkään.

Ihan selvä muutos tässä pitkässä uupumusepisodissani on ollut se, että kaikenlainen suorittaminen on loppunut. Se on niin förbi, että ikkunoitten pesu jää edelleen leijailemaan ajatuksena katonrajaan ja muistuu mieleen ohikiitäväksi hetken ajaksi pari kertaa viikossa, kadotakseen hetken kuluttua taas, juuri kun olisi aika tehdä asialle jotakin.

Periaatteeni on ollut aina tehdä hommat heti, muuten jäävät tekemättä. Samoin opin muinaiselta keskikoulun napakalta naispuoliselta historianopettajaltani, että jos joku asia on sen arvoinen, että se kannattaa tehdä, tehdään se sitten kunnolla.

Edelleen on vaikea jättää töissä hommia roikkumaan. Tekemättömät työt on se, mikä on ollut minusta aina sietämätöntä ja siksi olen pyrkinyt hoitamaan pöydän puhtaaksi samantien. Ennen lomaa en ehkä jaksanut hoitaa kaikkea, nyt en ehkä välitä, kukaties.

Kotona ainakin on selvä muutos, jonka suurimpana aiheuttajana on koiranpentu. Meillä on aina ollut siistiä. Nyt on enemmän sekalaista: kaikenlaista silppua munakennoista ja leluja joka paikassa. Matottomuus lisää kaikumista ja tekee kodista vähän keskeneräisen näköisen.

Nyt opettelen sietämään sekasotkua ja keskeneräisyyttä.

Pikku apulainen, jonka toinen silmä sattuu juuri kuvanottohetkellä katsomaan jonnekin muualle:o)
Illaksi tulee lajitoveri hoitoon.


10 kommenttia:

  1. Apua, mulla on paljon opettelemista! Niitä epämääräisiä kasoja olen oppinut sietämään, mutta keskeneräisyys vie sinne stressisfääreihin niin lujaa että hujaus vain kuuluu... Pohdiskelin eilen jonnekkin meditointi kurssille menemistä...

    VastaaPoista
  2. Niin mullakin on vielä paljon opettelemista! Aloitin töissä sillä, etten puutu lainkaan asiaan,vaikka käytävällä on neljä vierekkäistä lamppua palanut. Yleensä lomalta palatessa olen heti soittanut huoltomiehen vaihtamaan palaneet lamput:) Palakoot vaikka kaikki, minä kannan vastuuta vain minimaalisesti.

    VastaaPoista
  3. Opettelemista itsekullakin :). Kun ei osaa jatkuvasti tehda jotain, sitten tulee naita siisteysjustnyttanaantehtava-juttuja, jotka vievat mehut kerralla.

    VastaaPoista
  4. Ihmeitäkin tapahtuu. Teillä on aina ollut niin siistiä, että varmasti on opettelemista. Mulla ehkä toisinpäin, sitä siisteyttä voisi opetella enemmän, mutta kun ei opi niin ei. Ei vaan näe ympärilleen.

    Koetan niin kovasti miettiä, ehtisinkö mitenkään poiketa paluumatkalla siellä Vilmaa kattomassa, mutta en vielä osaa sanoa.

    VastaaPoista
  5. Pikkujutut, puhut varmaan sellaisista maatakaatavista suursiivouksista, joita ennen oli tapana tehdä jouluksi ja juhannukseksi. Mutta totta on, että jatkuva pieni vaivannäkö säästää siltä isolta kaikki-kuntoon -päivältä.

    Noeijoo, sen täytyy olla jotenkin perinnöllistä, boheemisuudenkin. Sinä olet tullut äidin sukuun ja minä isän sukuun siinä.
    TArkoitatko ensi viikonloppua paluumatkalla? Olisi kiva tavata, toivottavasti pääset!

    VastaaPoista
  6. Mäyräkoira-Marty, se Feldman siis. On niin pikkuinen vielä että silimätkin kattoo itään ja länteen.
    Hienoa siedätyshoitoa järjestysfriikille tuo silppuhomma!
    Meri

    VastaaPoista
  7. Hyvä siedätyshoito onkin! Varsinkin nyt viikonloppuna, kun Lunakin on paikalla. Ovat toistensa kimpussa koko ajan, tosin leikkimielessä, mutta silti meinaa välillä mennä touhu överiksi.

    VastaaPoista
  8. Minä olen jo sijoittanut aika päiviä sitten kodinpuleeraamisen monen muun asian jälkeen merkillä "sitten kun".
    On jotenkin helpottavaa.

    Muuten ede postauksesi omenapuut kukkivat kauniisti ja tässä myös pihlaja.

    VastaaPoista
  9. Kuulostaa hyvältä tuo relaaminen siisteyden suhteen. Jo on aikakin nauttia muustakin elämässä, kuin hohtavista pinnoista. Meikäkin näkee taas liat paremmin, kun vaihtui silmälasit huomattavasti vahvempiin. Jihuu.

    VastaaPoista
  10. Arleena, siitepölyjen ja sateitten jälkeen ei niin harmitakaan enää, vaikka ikkunoitten pesu on viivästynyt;)

    Vicki, se huono puoli kesäauringossa ja uusissa rilleissä on, että näkee kaikkea sellaista, minkä olemassaolosta saattoi talvella olla onnellisen tietämätön.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...