torstai 28. toukokuuta 2009

Palveluksessanne, Miss Wilma!

Käytiin eilen eläinkaupassa. Pikkuinen painoi jo 3900 g eli on kasvanut hyvää vauhtia. Piti heti tarkistaa päivän ruoka-annokset grammalleen, ettei tule annettua vahingossa liikaa. Neiti kyllä söisi ihan mitä vaan: ruokakuppi on tyhjä muutamassa sekunnissa. Annan nyt ruokaa kolme kertaa päivässä.

Valitsimme turvavyövaljaat autoon ja kevyet valjaat ulkoiluun. Ihmeesti Vilma antoi myyjän sovitella valjaita, kun herkkunappulaa annettiin aina sen istuessa nätisti. Puhuimme miehen kanssa, että meille on tainnut tulla erittäin hyvin sopeutuva koira, kun kotiin jäämisetkin ovat sujuneet ongelmitta. Tai sitten tämä on vain moukan tuuria aloittelijoille!

Melkein kaikki pissit onnistuivat eilen ulos, uusi ihme sekin. Tänään kyllä löysin kahdet kuivuneet pissit työhuoneen nurkasta jumppapallon alta. Viime viikolla Luna opetti ilmeisesti nuorelle kollegalleen, miten purraan leikkiessä, koska nyt ei ole enää hampaista jäänyt käteen jälkiä eikä näykkiminen satu.

Päivät täyttyvät silti aivan tästä koiraelämästä. Katkonaisten yöunien takia päivällä on otettava nokosia, pihalla käytävä usein, leikittävä ja siivottava jälkiä. Siinä on äkkiä ilta. Uuden pankkikortin hakeminen unohtuu päivä toisensa jälkeen, mutta tänään se on haettava. Omat liikunnat ja ulkoilut ovat jääneet retuperälle ja verenpaine on taas huolestuttavan korkealla. Ja ensi viikolla alkaa työt...

Kukat ovat menneiltä vuosilta, sillä omenapuussa ei ole tänä vuonna edes nuppuja enkä ole vielä ehtinyt istuttaa kesäkukkia laatikoihin.


10 kommenttia:

  1. Vilmahan painaa jo yllättävän paljon ollakseen niin pienikokoinen, hyvin on kasvanut. Noin vastasyntyneen painoinen.

    VastaaPoista
  2. Taisit leikata omenapuun liian tarkkaan?

    VastaaPoista
  3. Nopsaa vauhtia kasvaakin Vilma! Eikö se ole tuhonnut mitään yksin kotona ollessaan? Alussa kun Bambi vasta tuli taloon,onnistui se tuhoamaan hienojen keittokirjojen ja tietokirjojen kannet sekä maton kulman ja pari muutakin juttua. Kouluttaja ehdotti että panen sille kuonokopan kun menen ulos, ja niin olenkin tehnyt , eikä mitään vahinkoa synny.Se tuntui minusta silloin julmalta mutta kouluttajan mielestä se oli ihan ok.Ja Bambi ei pane vastaan lainkaan, vaan menee jo valmiiksi omaan koriinsa lepäämään ja odottelemaan sitä kuonokoppaa kun näkee, että olen lähdössä. Miten Vilman ulosvienti sujuu kun menet töihin?

    VastaaPoista
  4. Meitä peloteltiin,että odottakaas kun koira kasvaa. No, ei mitään ihmeempää ole tapahtunut, vielä. Karkaahan se koira joskus, narttujen perään, mutta palaa takaisin häntä koipien välissä.

    Huvittavaa, kun eilen tippui pöydältä karjalanpiirakka lattialle ja koira sen huomasi, kuljetti hiirenhiljaa olohuoneeseen ja katseli kulmain alta, huomataanko. Söi vasta kun annettiin lupa.

    Vilman verenpainetta alentava vaikutus tulee kyllä pian, kun pentuvaihe on ohi :) ja ihanahan se on nytkin.

    VastaaPoista
  5. Koirat ovat ihania vekkuleita. Viisaitakin ; )
    Tuo kellertävän vaaleanpunainen orvokki on tosi upean värinen. En muistakkaan nähneeni tuollaista väriä.

    VastaaPoista
  6. Sooloilija, minusta pentu näyttää jopa hoikalta. Kaipa ruoka on riittävää kuitenkin.

    Hannele, itse asiassa tuota 35 vuotta vanhaa puuta ei ole leikattu koskaan! Omenat ovat syömäkelvottomia ja puu on saanut kasvaa suureksi.

    Yelian, toistaiseksi Vilma on saanut olla vain keittiössä yksin ollessaan. Vasta elokuussa sen pitää jäädä yksin pitkiksi päiviksi, onneksi. Silloin ei varmaan kukaan vie sitä ulos päivällä, jos en sitten saa jotain lähellä asuvaa dogsitteriä käyttämään.

    Noeijoo, teillä on ihana pörröturkki! Opetus on sitten tuottanut hedelmää sielläkin. Minulle suositteli terapeuttini Pertti Vilanderin Koirankorjauskirjaa, jonka sainkin jo lainaan, mutta en vielä ole ehtinyt tutustua.

    Sariw, tuo keltainen orvokki on äitini viime kesänä mökille istuttamia.

    VastaaPoista
  7. Kauniita nuo orvokkikuvat! Näilläkään leveyksillä ei vielä omenapuu eikä kirsikkapuut kuki. Kesäkukat ikkunalaatikoihin on hakematta. Haen sitten Juhannuksen jälkeen matkalta palattuani.

    Muistampa aikoinani, kun itsellämme oli koira pentuvaiheessa - se ensimmäinen vuosi otti oikein voimille vaikka oli niin ihana pentu. Pihalle se saattoi vetää jotain löytämiään "aarteita" ja kaivaa kuoppaa saunapolulle jne. Koko ajan oli jotain pientä peräänkatsomista ja siivoilemista aikaansaannoksistaan. Tottelevainen ja elämänmyönteinen perusluonne hälle kehittyi. Saimme elää yhdessä 16 vuotta.

    VastaaPoista
  8. Rita, hyvä kuulla mukavia kokemuksiasi ensimmäisestä koirastasi. Huomasimme juuri hämmästyneinä miehen kanssa, että jos tämä koira elää 15-vuotiaaksi, mekin olemme jo vanhoja sen kuollessa.

    VastaaPoista
  9. Hyvä Vilman mamma!
    Olisikohan jossain vaiheessa mahdollisuus tavata Vilmaa? Me tosiaan asumme Mikkelissä ja olisi tavattoman ihanaa nähdä siskoa. Matkahan ei kovin kummoinen ole. Meidä neituli on aika pieni vaikka ruoka maistuukin hyvin. Tänään punnitsin neitokaisen ja 3 kg täyttyi, mutta olipa se ruipelo jo syntyessäänkin (vaan ei kuitenkaan missään nimessä vähäpätöisin). Mutta jos teitä kiinnostaa tapaaminen niin kiva olisi.

    VastaaPoista
  10. Tuula, kyllä meitä kiinnostaa tapaaminen. Samanlainen pikkuepeli olisi kiva nähdä ja vaihtaa kokemuksia koiranhoidosta. Tässä joskus kesällä varmaan järjestyy, joko siellä tai täällä. Sähköposti-osoitteeni on omenapuun.alla@hotmail.com, järjestellään.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...