tiistai 5. toukokuuta 2009

Korkealla

Näin muhkeissa maisemissa pääsin käymään eilen, kun työkaverini kutsuivat mukaan viettämään liikunnallista iltapäivää kiipeämällä Oravivuorelle. Se sijaitsee nykyisin Jyväskylässä, Korpilahdella.

Aikamoisen kivistä, jylhänkaunista polkua me kaikki yhdeksän naista nousimme, mutta hauska seura sai läähätyksen unohtumaan ja reilun kilometrin matka sujui yllättävän joutuisasti. Näköala Päijänteelle kyllä palkitsi, vaikka en uskaltanut torniin noustakaan.

Kuunnellessani iloista puheensorinaa, muistin taas, miksi olen viihtynyt niin hyvin pian parikymmentä vuotta työpaikassani. Kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa ja uudet tulokkaat otetaan avosylin vastaan, olivat he sitten opiskelijoita, harjoittelijoita tai uusia viranhaltijoita. Läppä lentää ja tarvittaessa otetaan vähän yhteenkin.

Tosin hyväkään yhteisö ei pysty lievittämään työpaineita ja liikakuormaa silloin, kun sitä on. Jokainen yrittää selvitä omalla tavallaan ja vaihtelevasti onnistuen. Nyt on moni ottanut vuorotteluvapaavuosia, yksi on vielä äitiyslomaiässä ja minä siis palailen pitkältä sairauslomalta.

Alas tultuamme suuntasimme yhden työkaverini mökille, joka sijaitsee sopivasti samalla suunnalla. Olut ja grillimakkara tuntui hyvin ansaitulta, ja on sitä paitsi harvinaista herkkua minulle. Naisten kanssa kun oltiin liikkeellä, pöytään kannettiin tietysti muutakin salaateista lähtien. Puhumattakaan kahvipöydän mangohyytelökakusta.

Oli oikeasti kiva tavata kaikki, varsinkin kun tiedän meneväni kesän alussa takaisin. En ole tähän asti halunnut käydäkään töissä, itse asiassa kävin viimeksi joululounaalla. Nyt sinne meneminen ei tuntunut miltään, oman huoneen näkeminenkään ei ahdistanut.

Tiedän, että sijainen on hoitanut hommansa mallikelpoisesti, jopa paremmin kuin minä. Onneksi hän jatkaa kesän yli jakamalla työaikani puoliksi, se lievittää minulta aloittamisen vaikeutta ja asiakkailta työntekijän vaihtumisen tuskaa.

21 kommenttia:

  1. On pitänyt käydä tuolla Orvivuoren laella, kun siellä on yksi niitä suojeltavia mittauspisteitä.

    Ja nyt se lähenee. Jaksamista. Kuulostaa jo erittäin positiiviselta suhtautumiselta. Hyvin se menee!

    VastaaPoista
  2. Lepis, siellä on tämä Struven ketju, Unescon maailmanperintökohteena, kertoi työkaverinikin. http://www.karttakaaro.fi/files/Oravivuori.pdf
    Ihme juttu, en ollut tietenkään kuullut siitä ennen.

    Jos totta puhutaan, jäisin ihan mielelläni kokonaan kotiin ja alkaisin kehitellä jotakin muuta. Siis olettaen, että joku maksaisi siitä palkkaa;) Siis on pakko tehdä töitä, eikä tämä nyt huono työkään ole, jos tarkkoja ollaan.

    VastaaPoista
  3. Blogisi on todella inspiroiva! Olen viettänyt kevään kotona ja samaistunut vahvasti päiviisi aamupäiväsarjojen katsomisesta löhöilystä, ruokatarinoista - ja tietenkin valokuvaamisesta.

    Olen itsekin koko työurani painiskellut jaksamisongelmien kanssa ja tullut siihen tulokseen, että olisin onnellisin, jos töihin ei pitäisi mennä ollenkaan. Mutta pakko vaan yrittää jaksaa.

    Toivottavasti löydät uuden vahvan suunnan elämällesi. Ehkä sinusta tulee vielä kokonaan oman itsesi herra ja lähdet yrittäjäksi tai vaikkapa kirjailijaksi. Voisit tehdä kuvituksenkin itse :)

    Ilona

    VastaaPoista
  4. Ajatusta jonkin muun tekemisestä ei kannata hylätä, se kantaa pahimpien vaiheiden yli ja ehkä innostaa vielä opettelmaan jotakin uutta tai kuten Ilona esitti, käyttämään olemassaolevia taitoja.

    Huikea maisema Päijänteelle.

    Kiva kuulla että tuntuu jo neutraalilta palata töihin.

    noeijoo

    VastaaPoista
  5. Kivoja kuvia ja kivaa juttua. Ne on sellaisia ilon aiheita hyvät työkaverit. Tutulta kuulostaa tuo mitä kirjoitit työssä jaksamisesta.
    Alotin taas kahdenviikon työrupeaman. Maanantaina olin aivan naatti ja iltapäivällä nukuin kotona sikeästi. Vaikka työssä on suunniteltu runko, tulee koko ajan puheluja tai yhteydenottoja yms johon on heti reagoitava/toimittava ja hoidettava asia kuntoon. Päivä on äkkiä hujahtanut. Kun työ on tällaista päivästä toiseen, vuodesta toiseen, se uuvuttaa tai tylsyttää muuten naista. Siksi yritän muuttaa tätä omaa työelämää vapaammaksi. Elämässä on niin paljon muuta kuin työ.

    Tarkoitus olisi ollut piristää ja kannustaa, menikin vähän valitteluksi, sori. Noh` ei vakavaa. Kuitenkin tuntee iloa aamulla töihin mennä.

    VastaaPoista
  6. Aivan mahtavat näkymät;tuota kuvaakin tuijottaa pitkään ajatellen miten luonto on muotoillut jotain noin upeaa!
    Hyvä työyhteisö on tosi tärkeä ja positiivinen juttu, ja muutenkin kuulostat paljon positiivisemmalta.Toivottavasti kaikki tulee menemään hyvin nyt kun olokin on parempi.

    VastaaPoista
  7. Todella kauniita kuvia. Uskomattoman kaunis tuo järvimaisema.
    Mukava on kuulla että olet noin positiivisella mielellä töihin paluun suhteen.
    Ilona oli ehdottanut sinulle samaa mitä minäkin ehdotin silloin kauan sitten, kirjailijan uraa. Muistatko?

    VastaaPoista
  8. Hyvä, että olosi tuntuu noin hyvältä!

    Itsellänikin kovasti pohdinnassa "mikä minusta tulee isona". Harmittaa, että mitään tiettyä asiaa kohtaan ei ole sellaista palavaa halua ja intohimoa ja kadehdin niitä, joilla esim. on pakottava tarve esim. kirjoittaa tms. Ehkä sekin on aika romantisoitu kuva. En oikein tiedä mitä haluaisin tehdä, työikää jäljellä vielä yli 20 vuotta ja oravanpyörästä hyppäsin jo vähän vähemmän stressaavaan työhön, mutta toisaalta tässä ei ole mitään haastetta, joten sekään ei tyydytä. Ole nyt sitten tässä! Itseltään sitä taitaa vaatia liikaa.
    Työssä pitäisi olla sellainen olo, että tekee jotain tärkeää ja merkityksellistä.

    Jyväskylä tuntuu kivalta paikalta eikä paikkakunnan vaihdoskaan tuntuisi pahalta. Siellä on varmaan ihan kiva asua. Itse haaveilen lyhyestä työmatkasta ja että kaupungin keskustan kaikki palvelut olisivat lähellä. Täällä pk-seudulla työmatkat ovat joskus järkky pitkiä ja sekin stressaa, että tuolla ruuhkissa pitää aikaansa viettää ja ihmisvilinässä.

    Mutta nyt saat iloita hyvästä mielentilasta, siitä, että näet lapsiasi säännöllisesti ja muutenkin sosiaalinen elämä on sopivan vilkasta, sinulla on hyviä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita ja kivat työkaverit, mikä ei todellakaan ole itsestään selvyys!

    VastaaPoista
  9. Ilona, kiitos sanoistasi!
    Saattaa olla, että työurani jatkuukin osa-aikaisena, joten on mahdollista tehdä itselle mieluisia asioita enemmän kuin kokopäivätyön puristuksessa. Näin ainakin toivon. Olisi tietysti kiva osata suhtautua työhön niin kevyesti, ettei saisi siitä mitään paineita.
    Mutta vasta ajan kanssa ja levänneillä aivoilla alkaa keksiä jotakin uutta.

    Noeijoo, sinähän keksit uuden suunnan ja vaihdoit työpaikkaakin. Sitä kyllä ihailen! Uuden opiskelu työn ohessa sujuu vielä sinulta, itseäni epäilen.

    Rita, tutulta kuulostaa sinunkin selostuksesi päivän kulusta -ja illan. Toivon, että nyt levänneenä olisi erilaista töissä, ainakin vähän aikaa.

    Yelian, paikka oli tosi hieno, sieltä näki kauas ja varsinkin tuota Päijänteen pitkulaista, jääkauden muovaamaa muotoa.

    Susanne, muistan kyllä ehdotuksesi kirjoittamisesta! Voi olla että kirjoittajana kykyjä vähän olisikin, mutta aivotyön ja pohdinnan kanssa on niin ja näin. Kirjoitan aina aika lyhyesti, siksi tarvitaan kuvia lisäksi:)))

    Anonyymi, tervehdys! Oletkohan noin nelikymppinen, kun pohdit noin uranvaihtoa ja elämän suuntaa? Minä ainakin kävin siinä iässä kovasti kamppailua siitä, mitä haluan tehdä, opiskellako lisää vai vaihtaako suuntaa kokonaan. Jatkaako liittoa vai ei. Tein joitakin kokeiluja ja sitten valintoja.
    Ajan kanssa asiat tulevat itselle selviksi; se mitä todella tahdot, selviää kyllä, odota rauhassa.

    Jyväskylä on kiva kaupunki ja täällä on kaikki melko lähellä. Paitsi minun työpaikkani, joka on juuri toisella puolella kaupunkia kahden bussimatkan päässä.

    VastaaPoista
  10. Hei Katriina, oikeaan osuit : ) Ja kiitos lohtusanoista, kyllä tämä tie ja suunta siis jossain vaiheessa kirkastuu ja sitä kohti sitten. Juuri tuo, vaihtaako kokonaan alaa ja/tai opiskella lisää. Kärsimättömälle ihmiselle odottaminen on tuskaa, mutta tiedän, että se on ainoa oikea tie. On mukava kuulla muidenkin käyneen läpi samaa.

    Keittokirjan voisit tehdä! Paljon on sellaisia, jotka luulevat olevansa niin hyviä kokkeja, että voisivat tehdä keittokirjan, vaikka oikeasti ne ruuat eivät maistu miltään, mutta sinä OIKEASTI OLET hyvä kokki, se välittyy ihan selvästi : )

    VastaaPoista
  11. Pakko sanoa sanani, kun anonyymin kommentti kolahti niin kovasti. Itse asiassa tuntuu kuin se olisi sanottu minun suullani. Minulla on nimittäin aivan vastaavanlaiset ajatukset intohimosta ja työelämän haasteista. Minuita puuttuu myös sellainen intohimo, joka minua ohjailisi elämässä ja myöskin sellainen erityislahja, jota työstämällä voisin löytää oman juttuni.

    Minulla on kuitenkin työelämä vasta aluillaan, valmistuin viime kesänä. Ongelmitta ei ole tosin ura lähtenyt liikkeelle. Vuoden sisällä olen jo toisessa (itse asiassa kolmannessa, kun lasketaan opiskeluaikainen työsuhde mukaan) työsuhteesa eikä kumpikaan ole ollut omaa alaani. Nykyinen työsuhteeni päättyy toukokuun lopussa organisaatiomuutoksen (lue: laman) takia. Nyt en siis tiedä mitä tehdä. Kaikista eniten huvittaisi olla tekemättä mitään, mutta sekään ei oikein käy, koska en saa ansiosidonnaista päivärahaa, koska työssäoloehto jää kaksi viikkoa vajaaksi. Joten rahan takia on siis jatkettava yrittämistä (ja toki muutenkin). Mutta mitäpä tehdä, kun ei oman alan töitä löydy ja on kyllästynyt tekemään sellaista, mikä herättää vain kaipuuta parempaan..

    Tällä hetkellä ei siis ole häävi olo, mutta kyllä se tästä. Jos, aurinko paistaa risukasaankin välillä, niin paistaa se minullekin.

    Hauskaa kevään jatkoa!
    Katriina, viikonloppuna nähdään!

    VastaaPoista
  12. Anonyymi-E, se punainen lanka on vielä hukassa, mutta se löytyy kyllä, usko vaan. Aina on vain ulkopuolelta tullut vaatimus, että pitää tietää heti koulusta päästyä, mitä haluaa tehdä ja tähdätä sitten opiskelun jälkeen suoraan tiettyyn työhön. Eihän se monellakaan niin mene. Sattumakin ohjaa, mutta vielä enemmän oma kehitys.

    Vaihdoin itsekin ensin opiskelualaa kokonaan, valmistuttua työ oli pätkissä kiertämistä ja vasta toisen lapsen jälkeen kolmekymppisenä tiesin mitä haluan ja pääsin sitä opiskelemaan. Sen jälkeen taas neljä vuotta pätkätöissä ennen vakituista virkaa.

    Kärsivällisyyttä ei paljon ole, kun elämä on epävarmaa. On kyllä tosi harmi, että sulla jää se kaksi viikkoa vajaaksi, etkä saa liiton korvauksia. Etkö saisi pitää sitä edes palkallisena kesälomana?

    Kyllä on kiva, kun tulette!

    VastaaPoista
  13. Katriina, pidin kaksi ansaitsemaani palkallista vapaapäivää alkuviikosta. En siis saa edes lomarahoja työsuhteen päättyessä. Olen kyllä laittanut kyselyn yritykseen, että voisiko tuota sopimustani jatkaa kahdella viikolla. Työssäoloehdon täyttymiseen riittäisi, että tekisin tuon kaksi viikkoa 18 h/vko töitä. Minusta tuo ei kuulosta isolta uhraukselta yritykselle, mutta olen silti 95 % varma, että vastaus on ei, kun yt-neuvottelutkin ovat menossa. Mutta yrittänyttä ei laiteta..

    Varmaan tämän hetken tilanteen tekee hankalimmaksi se, että omat odotukset ovat niin korkealla. On vaan ahdistavaa katsoa, kun ystävät ja tuttavat ympärillä menestyvät, saavat ylennyksiä ja palkankorotuksia ja unelmatyöpaikkojaan. Onneksi elämässä on muutakin kuin työ, enkä koskaan ole ollut sellaista tyyppiä, joka haluaisi päteä titteleillä ja palkkapussin koolla. Mutta vaikeaa on silti välillä luottaa itseensä ja taitoihinsa.

    Mutta minäpä olen oikeasti ollut upoksissa suohon kaulaani myöten lapsena, joten selviän aivan varmasti tästäkin. =)

    Meistäkin on mukava tulla viikonloppuna kotiseudulle!

    - E

    VastaaPoista
  14. Upeat on maisemat. Kyllä noita kelpaa kuvailla :D

    VastaaPoista
  15. E, luottamus omiin kykyihin ei pääse oikein kasvamaan, jos ei saa soveltaa ja käyttää oppimiaan tietoja ja taitoja käytäntöön. Sikäli harmittaa puolestasi. Täältä kaukaa katsoen taas näyttää siltä, että vastahan vuosi sitten valmistuit.
    Onnettomasti vaan tuli uusi taantuma tähän saumaan. Yksin et kyllä ole, lehdissä on kirjoitettu nyt paljon nuorten pätkätöistä ja yhä kasvavasta tyytymättömyydestä. Minä sanoisin, että niinkin voi elää, ja työttömyydestäkin voi ottaa kaiken irti!

    Pidetään peukkuja, että saisit tehdä sen tarvittavan ajan vielä.

    Ari, maisema oli kyllä huikea, mäen korkeutta ei vaan saanut mistään tietää.

    VastaaPoista
  16. Ihania kuvia ja hyvät keskustelut!

    Työtä löytyy aina tekevälle, lohdutan anonyymiä, vaikkei se juuri tällä hetkellä paljon lämmitäkään. Entä jos nauttisikin vapaasta ja luottaisi siihen, että mieluisa työ tulee eteen ihan varmasti ennenpitkää. Helppo sanoa, tietenkin.

    Katriina: ihanaa kuulla, että olet oikeasti lepääntynyt, siitähän se kertoo kun työhönpaluu ei ahdista. Minustakin on taas mukava olla töissä, nykyinen määrä on aika sopiva. Rahaa vaan tarvittaisiin enemmän, mutta sehän on vakiotilanne.

    VastaaPoista
  17. Meri, raha ei riitä ikinä, riippumatta sen määrästä. Muisteltiin juuri Noeijoon kanssa puhelimessa pätkätyö- ja työttömyysvuosia, lasten ja niukanrahan aikoja. Ei ollut helppoa, mutta täyttä elämää silti. Silloin ei olisi uskonut, että joskus löytyy oma ura ja oksa jostakin. Itse asiassa kummallekin löytyi vielä ihan muualta kuin tiesi silloin vielä haaveillakaan. Niin kai sullekin? Ja mihin vielä ehditäänkään.

    VastaaPoista
  18. Kivan oloinen paikka! Kyllä saa liikuntaa kun kiipeää korkeuksiin :)

    VastaaPoista
  19. Marika, kiipeily näille täkäläisille 'vuorille' on mukavaa liikuntaa, sen jaksaa tavallinenkin kuntoilija.

    VastaaPoista
  20. Katriina, kiitos yhdessäolosta. Kuvasi peilaavat hienosti huikeita näkymiä, kaukana ja lähellä. Sanasi myös.
    T. Eevis

    VastaaPoista
  21. Eevis, kuvia katsellessani päässäni soi Steve Miller Bandin yksi kappale: "High, hi...gh", sellainen onnellinen laulu.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...