maanantai 25. toukokuuta 2009

Koiraelämää sohvalla




Olen niin uuvuksissa viikon rumbasta näiden kahden vauhtinakin kanssa, että tämä päivä on mennyt ihan palautumisen merkeissä. Vilma-koirakin on nukkunut suurimman osan päivästä. Aina herättyä olen kiikuttanut sen pihalle, mutta se ei ole vielä keksinyt, että sinne voisi pissiäkin. Sen sijaa vierashuoneen lattialta se on löytänyt kyllä uuden vessapaikan.



Viikonloppu oli täynnä ihmisiä vaihteeksi, nuorisoa ja ystäviä. Eilen Lunan isäntä palasi kotiin tyytyväisenä reissuunsa ja vei oman koiransa kotiin. Sain tuliaisiksi Versacen Versense-hajuvettä, jota olin toivonutkin, sekä hyvää portugalilaista punaviiniä.


Tänä aamuna kävi pitkästä aikaa tuttava antamassa Rosen-hoitoa. Teki tosi hyvää saada purkaa viikon aikana kertyneitä tunteita, jotka kangistivat niskan ja hartiat koppuraksi. Ne olivat ihan niitä samoja tunteita, joita sai kokea pienten lasten äitinä.

Ihmeesti hoidon aikana jännitys katosi ja selkä lämpeni, kun veri alkoi taas kiertää kunnolla. Tuttava sanoi, että niska piteni varmaan viisi senttiä!

Ehkä nyt on aika lähteä itsekseen ulos, ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon...

P.S. Tiedotan samalla ylpeänä, että leikkasin pikkukoiran kynnet ihan itse ja kaikki kerralla. Muutama lohduton vinkaisu tuli, mutta ei verta eikä yhtään puremaa.


10 kommenttia:

  1. Vilma onkin aika ilmeikäs kuvattava, tuossa luun alla aivan loistavan ilmeikäs kuva!

    VastaaPoista
  2. Noista kuvista tosiaan välittyy koiraviikareitten energisyys. Arvaan, että olet rätti.Kyllä vähän helpottaa, kun on vain yksi koira talossa.

    VastaaPoista
  3. Rosen-hoito tuntui siis oikeaan osuneelta. En ole kokeillut koskaan sitä, vyöhyketerapiaa kylläkin.
    Nyt ei ole tuntemuksia, että tarvitsisin välttämättä mitään, mutta eihän sitä tiedä mitä tulevaisuudessa.

    Nyt sinulla on puolta vähemmän hommaa, kun toin en koira lähti. Vai onkohan.

    VastaaPoista
  4. Monen päivän jälkeen taas täällä blogimaailmassa mukana. Voi noita ihania kuvia lemmikeistä! Näyttävät hyvin toisiinsa jo tutustuneen ja luottamuskin syntyneen, hienoa.

    Saitpa mieluisia tuliaisia, mutta ne kyllä ansaitset. Minäkin pääsen huomenna hierontaan, aah.

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvassa yhdessä molemmat koiraneidit! Ehkä nyt helpottaa ,kun on vain yksi koira , ja kyllä se oppii uloskin pissimään, ajan myötä. Hankalaa vaan alussa kun siihen menee aikaa ja energiaa.
    Rosen hoito olisi varmaan mullekin ihan hyvä just nyt. Mullä ihan jumissa olkapäät ja niska ja kamalaa kipua ollut jo puolitoista viikkoa;eilen sitten sain lääkkeen lääkäriltä ja helpotti , kuulemma lihastulehtus, mutta tuollainen vaihtoehtohoito varmaankin tekisi hyvää.ONpa hyvä että Vilma antaa leikkauttaa kiltisti kyntensä, Bambin kanssa se on vähän hankalaa...

    VastaaPoista
  6. Dumbo! Tuossa yläkuvassa sillä on niin isot korvat että se pystyisi lentämään.
    Aivan ihania kuvia nämä ja edelliset. En osaa kuvitella, minkälaista on olla koiran emona mutta uskon, että olet ihan sippi tämän rupeaman päätteeksi, kahden koiran kanssa siis. Onneksi nyt helpottaa.
    Meri

    VastaaPoista
  7. Voi että herttaisia pentuja siellä ! Tosi upeita ilmeitä ja asentoja.

    Miten tuo Rosen terapia, auttaako se ihan todella noihin niska/hartia vaivoihin? Kauanko se hoitosessio aina kestää kerralla?

    VastaaPoista
  8. Minusta Vilmassa on pientä komediennen vikaa, kyllä hän siihen malliin noita silmiänsä pyörittelee. Tulee muinainen Marty-show mieleen.

    VastaaPoista
  9. vauhtinakit ;)))

    hauskan lempinimen olet keksinyt ;))

    itsellanikin oli musta, lyhytkarvainen mayris lapsuudessa ;) sopoja, itsepaisia haukkuja.

    VastaaPoista
  10. Ari, valokuviin tallentuu ihmeellisiä ilmeitä koirista, niitä ei muuten ehdi huomatakaan.

    Vicki, kyllä meno oli kovaa silloin, kun oli kaksi koiraa kotona.

    ARleena, vain oman pennun kanssa on kotona suorastaan rauhallista.

    Rita, hieronta ja kaikenlaiset käsittelyt tekevät niin hyvää sielulle ja ruumiille!

    Yelian, Rosen sopii mulle, kun en osaa ilmaista suoraan erilaisia tunteitani. Varsinkin vihan ja ärtymyksen tunteet varastoin suoraan ruumiiseen, jossa ne sitten ilmenevät kipuina.

    Meri, meistä tuo pieni näyttää usein ihan lepakolta! Se on hauska, kun se hölkkää pehmeästi ja löysästi perässä kovaa vauhtia huoneesta toiseen.

    Olivia, rosen-hoito ei ole hierontaa, mutta sen avulla voi tulla tietoiseksi erilaisista tunteista, joiden seurauksena lihasten kiristyminen on tullut. Hartioitten käsittely sai minut ajattelemaan edellisen viikon ärsyttäviä puolia. Vähitellen puhuessani lihakset alkoivat pehmentyä ja veri kiertää. Jos haluat tietää enemmän, lue http://www.rosenmetodi.fi/.

    Vicki, pennut pyörittävät tuolla tavalla hauskasti silmiään:)

    M'man, sinulla on siis hyviä muistoja mustista mäyriksistä!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...