maanantai 18. toukokuuta 2009

Hirveä meno päällänsä

Päivää! Poika osasi taitavasti tutustuttaa koiria toisiinsa.

Onpa ollut vauhdikas päivä! Aamu alkoi jo puoli kuudelta, kun pikkuinen heräsi vieressäni ja alkoi pureksia tyynyjä. Kun avasin oven, alkoi kuulua vinkuna ja rapina toisen makuuhuoneen ovelta. Silkkiturkki eli Luna oli siellä päivystänyt koko yön ovensuussa, kertoi mies, joka omien sanojensa mukaan ei ollut nukkunut silmäntäyttäkään. Me kyllä olimme nukkuneet koko yön, paitsi minä.

Ja siitä se vauhti taas alkoi. Nuorempi poika lensi siis avovaimoaan tapaamaan ja minä jäin kahden koiran kanssa päiviksi yksin. Harvoin olen miestä odottanut yhtä hartaasti töistä palaavaksi kuin tänään! Viimeksi varmaan silloin, kun kotona oli vauvoja. Ja vauvalta ja kaksivuotiaalta nämä neidit tosiaan tuntuvatkin.

Luna jahtasi pikkuista ja teki valehyökkäyksiä saadakseen sen leikkimään. Vilma ei vielä ymmärtänyt tätä osaa koirakielestä, vaan kellahti vain selälleen tai pakeni nurkkaan. Kyselin jo naapureiltakin neuvoa, miten toimia, ja kaikki olivat sitä mieltä, että niiden pitää tottua toisiinsa ja selvittää välinsä. Kävin silti usein hakemassa pienen pois hätää kärsimästä tai viemässä isomman jäähylle toiseen huoneeseen.

Sekä aamu- että iltapäivällä sanoin lopen uupuneena, että nyt mennään tytöt nukkumaan. Otin kummankin sänkyyn eri kainaloon ja siihen sitten simahdimme kaikki pariksi tunniksi. Kotiin tultuaan mies oli yllättynyt, hän kun luuli löytävänsä minut hermorauniona. [Ikään kuin olisin joskus sellainen ollut :-]




15 kommenttia:

  1. Aikamoista hulinaa tämä alku. Kiva kuitenkin lukea näitä tarinoita. Ja kunhan Luna lähtee omaan kotiinsa niin Vilma pääsee aloittelemaan rauhallisempaa elämää..

    VastaaPoista
  2. Voi kun se on pikkuinen Lunaan (kiva nimi!) verrattuna! Hauskaa oli lukea niiden tohinasta, kyllä ne vielä toisiinsa tottuvat ajan kuluessa..

    VastaaPoista
  3. Kuullosti hegästyttävän vauhdikkaalta. Tuohan käy jo pienestä lenkistä, koirien perässä pyyhältäminen.

    VastaaPoista
  4. Pikku-Vilma näyttää osaavan koiramaailman säännöt kun kellahtaa selälleen ja "alistuu", jolloin Luna pääsee häntä nuuhkimaan kunnolla. Pikkupennut kestävät yllättävän paljon, mutta totta kai pieni pitää hakea turvaan, jos on hätää kärsimässä. Ajattelin just tänä aamuna, että pikkupennun kanssa on ihan samaa kuin vauvojenkin: tulee ne lasten sairastamiset, kolhut, lohdutukset, kasvatukset, tarkkana ruokavalion suhteen, että saa just ne oikeat rakennusaineet luuston yms.kasvuun jne., rokotukset ja lääkitykset ja sitten parin vuoden päästä saa koirien suhteen vähän huokaista (lasten ei vissiin koskaan!)
    Vilmalle tekee kuitenkin varmaan ihan hyvää saada koiraseuraa ja kyllä se Lunakin varmaan tajuaa, että toinen on pieni, mut hän taitaa olla innoissaan tulokkaasta, kunhan ensin tietty pistää hänet koirien arvojärjestykseen, ehkä mustasukkaisuuttakin saattaa olla ilmassa!
    Kyllä se siitä rauhoittuu ja pikkupennun voi laittaa johonkin rauhalliseen paikkaan nukkumaan ja antaa huomiota Lunalle sinä aikana.

    Ratkiriemukasta koirankasvatusta ja onnea pikku Vilmalle kauniista nimestä!

    Minna

    VastaaPoista
  5. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä tarvitse edes lähteä ovesta ulos! Leikki ja oman paikan ottaminen kuuluu asiaan, joten kyllä se siitä vielä. Joskus :)

    Voi miten mukavaa!

    VastaaPoista
  6. Voin kuvitella, että pienen koiranpennun hoito vastaa vauvan hoitoa. On myös pakahduttavan onnellista. Anonyymin kanssa samoin ajatuksin.

    VastaaPoista
  7. Ihana lukea näitä koirajuttujasi! Pennulle on hyvä asia, että se sosiaalistuu olemaan toisten koirien kanssa. Sen verran vain kannattaa pitää pariskuntaa silmällä, ettei Luna mustasukkaisuudessaan ryhdy liikaa pientä rökittämään.

    Pentu tarvitsee paljon unta. Muistan miten meillä Montyn pentuvaiheessa riehuttiin tunti ja nukuttiin kolme: tällä rytmillä mentiin ympäri vuorokauden.

    VastaaPoista
  8. Hengästyttävän ihanaa on pennun kanssa oleminen!
    Muistan kun aikoinaan teetimme lapinkoiranartullamme kaksi pentuetta, niin nääntynyt äitikoira odotti kun tulimme kotiin ja lähti välittömästi ulos jäähylle, olettaisin!Pentuja kun oli viisi kuusi kappaletta kimpussa koko ajan!Ajatteli varmaan minua kasvattajakaverinaan, luovutti minulle vastuun pennuista hetkeksi!

    Hyviä ohjeita ja evästyksiä jo tuossa ylhäällä saitkin. Minulle kalskahti tuo vieressä nukkuminen, pentu nimittäin saa tästä ajasta pysyvät toimintamallit tulevalle käyttäytymiselleen! Olisko mukava oma peti/tyyny paikallaan?

    VastaaPoista
  9. No teillä on tosiaan menoa ja meininkiä! Maistuu varmaan elämältä. Pikkukoira näyttää tuossa isomman vieressä just niin pennulta kuin onkin, ihan Puppe-koiralta.
    Meri

    VastaaPoista
  10. Ihanaa ja hankalaa. Mutta pakko käydä prosessi läpi niin koirien kuin ihmistenkin.Voimia.

    VastaaPoista
  11. Voi miten ihanaa aikaa! Ja suloisen pennun olette saaneet.

    VastaaPoista
  12. Emäntä ei nyt sitten ainakaan pitkästy.. vaan ei ole tainnut olla sinulla muutenkaan sitä ongelmaa. Kai pentu nukkuu paljon, niin taisi Pemu tehdä. Saako pentu hepuleita, juoksee hirviästi ympäri taloa?

    VastaaPoista
  13. Kiitos antoisista kommenteistanne! VAstasin jo osaan, mutta se jäi päivällä kesken ja tässä nyt ollaan jo illassa. Vauhtia on riittänyt tänäänkin, mutta hiukan rauhallisempana kuitenkin. Näin paljon silti en ole kotona ennen puuhaillutkaan.

    VastaaPoista
  14. Oi miten iiihanat lonkerot - eikun mäyräkoirat :) Olen miettinyt että miksikökähän mäyräkoiria näkee aina maisemassa kaksittain. Kiva ajatus että koirilla on seuraa toisistaan kun ovat niin seurallisia olentoja.

    VastaaPoista
  15. Rita, totta on, että niitä näkee usein pareittain!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...