perjantai 3. huhtikuuta 2009

Wilhelmiinoja

Katselin eilen Hullukaalisalaattia-nimistä luontoblogia ja ihastelin siellä kuvia äänekkäästä kottaraisesta ja upeanvärisestä punatulkusta. Itse kun en näe/huomaa lintuja koskaan.

Huomasin sitten Hullukaalin siemeniä -blogista Wilhelmiina-keksien reseptin. Olen aina halunnut tehdä niitä, mutta ei vain ole tullut reseptiä eteen.

Taikinaan tarvitaan:

2 dl sokeria
2 rkl siirappia
1 keltuainen
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa

Valmistus:

- Vatkaa voi, sokeri ja siirappi koneella vaahdoksi.
- Sekoita jauhoihin sooda ja vaniljasokeri.
- Lisää voivaahtoon keltuainen hyvin sekoittaen ja jauhot nopeasti sekoittaen.
- Leivo taikinasta 4 kapeaa ja pyöreää noin 40 cm pituista pötköä.

Kannattaa muotoilla suoraan pellin päällä, on aika hankala taikina. Jätä reilusti tilaa, sillä keksitaikina leviää uunissa.

- Paista 175 asteessa 13-15 min. ruskeiksi.
- Ajele heti uunista ottamisen jälkeen n. 3 cm paloiksi pizzahyrrällä
- Anna jäähtyä pellillä, jos jaksat odottaa.

Kuten näkyy, en älynnyt tehdä pyöreitä pötköjä, vaan taputtelin taikinan litteäksi lätyksi, mistä syystä se ei levinnytkään kovin uunissa. Mutta toisaalta ei tullut sitä kivaa repeillyttä pintaakaan, mikä Hullukaalin kuvassa näkyy selvästi.

Mutta se maku! Se on hyvä, varsinkin noissa kantapaloissa, joita siis oli yhteensä 16. Vedin niitä antaumuksella ensin minttuteen kanssa ja sitten piti vielä keittää kahvitkin. Aah!

Kuulen jo korvissani Meri-siskon äänen, joka sanoo, ettet ikinä laihdu, kun leivot yhtenään. Mutta en kerro tästä hänelle, kun lähdemme kohta elokuviin.

Edittiä 4.4.: Käytin muuten noissa kekseissä puoleksi muscovadoa ja valkoista sokeria. Jauhona käytin 4 dl kokojyvävehnäjauhoja ja 1dl sitä hiukan karkeampaa grahamia. Siitä johtuu keksieni tumma väri.

9 kommenttia:

  1. Ihana ohje! Eli tekoon täälläkin suunnassa!

    Ja elokuvaraporttia odotellaan sitten..

    VastaaPoista
  2. Hullukaaliblogeissa onkin ihan mahtavia luontokuvia. Wilhelmiinojen muistan olevan erittäin herkullisia, pitäis joskus kokeilla.Leipominen on vaan niin kivaa;vaikea luopua siitä vaikka laihduttaa...

    VastaaPoista
  3. Lähetän sulle osoitteen niin voit lähettää pellillisen tänne :D

    VastaaPoista
  4. Maistuis..

    -noeijoo

    VastaaPoista
  5. Haa! Ei tarvinnut kuin vähän ottaa kurkusta kiinni ja ravistaa niin heti kerroit!

    VastaaPoista
  6. Sooloilija, elokuva oli hyvä, Winslett loistava, ehdottomasti. Muuten en tiedä vielä, mitä ajattelen siitä.

    Yelian, leipominen on ihanaa puuhaa, ja on, hehheh, harmillista, että joudun myös itse syömään aikaansaannokseni.

    Ari, ai että sinne?

    Noeijoo, ja teille?

    VastaaPoista
  7. Meri, vieläkin on jäljet kurkulla...

    VastaaPoista
  8. Huomasinko oikein, että blogisi on saanut häivähdyksen pehmeyttä utuista ilmettä, pehmeän näköistä.

    Wilhelmiinoja en jaksa varmaan väsätä, mutta kuulostavat herkullisilta.

    VastaaPoista
  9. Arleena, halusin tosiaan nyt tällaisen vaalean ja utuisen maailman ihan orastavan kevään kunniaksi.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...