torstai 9. huhtikuuta 2009

VäriäVäriäVäriÄ

Kun olin pieni, äidilläni oli suuri laatikollinen pastelliliituja. Jaksoin ihailla niiden värejä kerta toisensa jälkeen. Rivissä seuraava oli melkein samanvärinen kuin edellinen, mutta ei kuitenkaan ihan. Ihmettelin myös aina yhtä inhottavaa ihonväristä liitua, joka muistutti lähinnä porsaannahkaa tai ketsupilla värjättyä valkokastiketta.

 Luulen että niitä värejä oli vähintään viisikymmentä. Ja luonnollisesti koko laatikko oli minulta kielletty. Kun isoisä oli kirjapainossa töissä, ei meiltä puuttunut koskaan piirustuspaperia, sitä oli aina. Mutta näillä äidin liiduilla ei väritetty, kai. Tusseja ei ollut vielä silloin keksitty, joten värikynät meillä varmaan oli, en muista.

 Siksiköhän pelkään koskea tähänkin laatikkoon? Ostin sen jo neljä vuotta sitten enkä olen koskenut vieläkään niihin kuin yhden kerran, pari päivää sitten.
Vai riittääkö minulle värien katselu linssin läpi, onko kamera sittenkin se ainoa oikea? Jatkamme kokeilua pääsiäisen jälkeen.

17 kommenttia:

  1. Sama kunnioitus, värit näyttävät syötäviltä koskemattomina. Liekö samat värit äidillä munkin aikana, kuin silloin? Paljon hän niitä käytti.

    Olet hyvä piirtäjä, piirsit mulle ennen ulkomaille lähtöäsi ihmisen, jonka päässä oli hattu, jossa kasvoi ruohoa ja kukkia. Se oli ihailuni kohde monta vuotta.

    VastaaPoista
  2. Oli se varmaan silloin sinun mielestäsi hieno, Eikka, kun olit vasta kahdeksanvuotias! En minä koskaan ole ollut oikein piirtäjä kouluaikojen jälkeen. Sitä paitsi Meri ja sinä olette aikuisena olleet parempia siinä.

    Mutta eihän tähän juttuun tarvitse tietysti olla taitoja, kunhan omaksi iloksi itseään ilmaisee.

    VastaaPoista
  3. Oi miten upeita värejä! Jäänkin odottamaan,että tartut niihin ja saamme ehkä nähdä taidettasi blogin kautta? Se, että sinulla on loistava värisilmä on jo selvinnyt....Hyvää Pääsiäistä Katriina!

    VastaaPoista
  4. Hieno ote haasteeseen! Upea tuo ensimmäinen kuva: ensin näin siinä vain sulkia, isoja sulkia, vasta myöhemmin kuvasta erottui kukka; taitavasti rajattu. Noiden väriliitujen katsominen kiehtoo oudosti myös minua. Jo lapsuudessa pieni sisäinen piirtäjäni jäi toteutumatta. Hyvää pääsiäistä Omenapuun alle!

    VastaaPoista
  5. Uuuuuh! Uusi ihana spektri on siis avautumassa! TARTU NIIHIN!!! Ja pian kans! Värit löytyvät jo tuosta tulppaanista ja siitä on hyvä jatkaa. Pastellit ovat mukavia, tosin suttusia, ja niillä on mukava touhuta.

    VastaaPoista
  6. Odotellaan mitä liiduilla syntyy.

    Hyvää pääsiäistä

    VastaaPoista
  7. Toistan Lepiksen sanat: Tartu niihin! Carpe väriliitum!

    Jos sisäinen tukahduttajasi kuiskaa, että varmaan joku toinen piirtää paremmin, niin kyllähän sinä tiedät mitä sille sanotaan. Iloisesti ja kuuluvalla äänellä että varmaan, ja sitten ruvetaan piirtämään. Sinussa on niin valtavasti luovuutta ja elämänvoimaa - ja sitäpaitsi absoluuttinen värisilmä - että et voi antaa minkään lapsuudenaikaisen peikon nujertaa itseäsi! Piirrä iloksesi eikä jotain jollekin osoittaaksesi.

    VastaaPoista
  8. Aloita tuosta terälehdestä, tämä on käsky eikä kehotus!

    VastaaPoista
  9. Meilläkin oli äidin pastelliliidut, joihin lapset eivät saaneet koskea. Ihonvärinen väriliitu ei tosiaankaan sopinut muiden värien joukkoon.
    Meille lapsille oli omia värejä ja paperia yllin kyllin.

    Jälkeenpäin ajateltuna, äidillä oli niihin aikoihin kovin vähän mitään ikiomaa. Sellainen hämärtää oman itsen rajoja. Kaikki tarvitsevat jotakin ihan itselleen kuuluvia asioita.

    Toisinaan ostan itselleni mieleisiäni värejä, mutta piirtäminen ja maalaaminen ei oikeastaan ole minun juttuni, ja siksi värit jäävät miltei käyttämättä.

    Mutta maalaa sinä! Olet kuulemma ollut innostunut piirtämisestä, joten varmaan innostut siitä nytkin. :)

    VastaaPoista
  10. On kyllä ihanat värit! Harmi kun itse en osaa piirtää, mutta onneksi kuopus osaa. Olenkin aikonut hänelle hankkia tällaiset värit synttärilahjaksi kesällä,jotta olisi kiva hevosia piirtää ja värittää..

    Kameran linssin läpi on minusta mukavin tätä maailmaa tallentaa. Ainoa vaan, että sekin homma on vähän jäänyt kun en ole paljoa ulkoillut. Kunhan kesä koittaa niin on mitä kuvatakin, samoin syksyllä.

    VastaaPoista
  11. Yelian, ei taida taidetta ruveta sentään pukkaamaan. Itseilmaisuun ja ehkä jonkinlaiseen terapiakäyttöön olen värit ajatellut.
    Hyvää pääsiäistä sinullekin!

    Kutuharju, kiitos vinkistä, nyt minäkin näin kuvassa värillisiä sulkia. Hyvää pääsiäistä sisäiselle piirtäjälle!

    Lepis, oli itse asiassa ihana levittää sormella sitä väripölyä, sitä kaipasinkin. En missään tapauksessa olisi tarkan viivan tekijä.

    Arleena, voihan olla, että tyydyn ihailemaan itse liituja.
    Hyvää pääsiäistä!

    Meri, carpe väriliitum, aito potterismi! Sinusta löytyy kyllä aikamoinen tsemppaaja. Onhan se niin, että viimeistään viisikymppisenä olisi aika ottaa elämä omiin käsiinsä ja alkaa kääntää noita sisäisen tukahduttajan viestejä uusiksi.
    Yhden kukan jo tein Eikan käskystä, nyt siis toisen.
    Ehkä nähdään lauantaina kaupungilla?

    Celia, ihan totta, rajoitukset ovat olleet paikallaan. Ehkäpä se on myös pitänyt yllä kiinnostusta liituihin näin kauan.
    Hyvää pääsiäistä sinullekin!

    Sooloilija, tähän aikaan ei ulkona oikein houkuttele kameran käyttö. Voihan sitä katsoa, mitä kotoa löytyy, minäkin sain tämän väri-inspiraation yhtäkkiä.
    Hyviä pyhiä!

    VastaaPoista
  12. Ihania värejä! Olisi kyllä tosi mukavaa kun piirtäisit. Sinulla on niin valtavan hyvä "värisilmäkin". Minäkin pidän valtavasti väreistä ja tällä hetkellä olen hurahtanut erilaisiin kukkiin ja niiden väreihin ja kauneuteen.
    Hyvää pääsiäistä sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  13. Ihania värejä! Tarttuisin itsekkin kunnioittavasti niihin, sillä ne kuin huutaisi loistavaa jälkeä. Mutta,ylitä sinäkin, kuten minäkin, se kynnys- ja ala vetää värisuoraa...poikkea sivulle ja anna värin viedä minne se tahtoo!

    VastaaPoista
  14. Susanne, kukat vetoavat ihmeen paljon naisen mieleen. Ja ne värit saavat aivan onnelliseksi, uudestaan ja uudestaan. Onneksi kukkia saa helposti tähän aikaan, tulppaanit mukaan kauppareissulla.

    Anna, itseä vartenhan sitä tehdään, se kynnys minun tosiaan pitää ylittää. Tekeleitään ei tarvitse näyttää kenellekään, vaan antaa viedä.

    VastaaPoista
  15. Hauska huomata, että muitakin kiehtoo värien katsominen. (Tuntee sisäistä mielihyvää ja hymyilyttää...)

    Aloittaminen on varmaan vaikeaa, koska se rikkoo tuon täydellisen värikokoelman koskemattomuuden. Rohkeus on sitä, että uskaltaa rikkoa täydellisyyden, jota ei voi enää sen jälkeen palauttaa entiselleen. Kaikella on hintansa :) Toisen liidun käyttö on jo helpompi. Siitä vain...

    VastaaPoista
  16. Noita värejä sanottiin sakuroiksi(kirsikka???) mun lapsuudessa. Ihanat värit, ei muuta kuin väriä kehiin. Me lähdetään käymään anoppilassa pitkästä aikaa. Mukvaa Pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
  17. MM, riittääkö sinullekin siis katselu vai oletko jo tarttunutkin väreihin? Ensi viikolla voisin jo yrittää.

    Vicki, eikö sakurat olleet öljyväriliituja tai muita rasvaisia meidän kouluaikaan? Nämä ovat kuivat pastelliliidut, vähän niin kuin hiili, jota voi levittää sormella ja sotkea ihanasti.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...