sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Palmusunnuntain suklaamässäilyt

Onneksi kaikki noidat kiersivät tänäkin vuonna jossakin muualla ja saimme syödä pienet suklaamunat ihan itse. Oli muuten hyvää tummaa suklaata noissa lilanpunaisissa! Marianne-pussi tuhottiin melkein kokonaan jo eilen elokuvaa katsoessa. Itsekurini on täysin kateissa!

Olen nyt muistanut hankkia palmusunnuntain trullitarjoilut muutaman vuoden unohtamisen jälkeen. Juniori muisteli tuossa vieläkin katkerana, miten joku naapuri antoi hienosti naamioituneille trulli-pojille joskus purkin ananasmurskaa:-(


Maailman kaunein koira (jokainen on varmaan omastaan sitä mieltä!) on ollut taas ilonamme. Koiran emäntä on lähdössä puoleksi vuodeksi ulkomaille ja avomiehensä tietysti reissaa lomilla perässä, joten koiranhoitoa on tiedossa tavallista enemmänkin. Sitä ennen olin jo melkein ostamassa omaa koiraa, mutta nyt tyydyn vielä osa-aikaemännyyteen.

Nuoripari oli kyllä jo haaveillut toisestakin hauvasta, tällä kertaa novascotiannoutajasta.

Olen vaihteeksi ottanut taas paljon kuvia. Ruokaa ja kukkia enimmäkseen, ei nyt ulkonakaan ole oikein mitään kuvattavaa. Satuin löytämään tulppaanikimpun, jossa oli yksi punainen ja kaksi oranssia papukaijatulppaania keltaisten joukossa. Sitä kiusausta ei voinut vastustaa.

Ruokapostausta tulee huomenna, tosi hyvä lohiresepti. Ja niitä kukkia...

Pikku kerjääjä näki pullan miehen kädessä. Ei meistä ole koiran kasvattajiksi, hellymme heti!



Eikä suklaatakaan kannata ostaa tähän taloon ollenkaan. Miehen kohdalla puolestaan pitää paikkansa se vanha sanonta, että Mikä olutta, se on mennyttä.

22 kommenttia:

  1. Täällä ei käynyt ketään! Ei kai nämä kaupunkilaislapset enää osaa tuota perinnettä...

    No ei olisi kyllä ollut muniakaan... olen vähän huono muistamaan tämmöisiä.

    VastaaPoista
  2. Onneksi kaikki noidat pysyivät täältä poissa :D

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! Kyllä Silkkiturkki onkin tosi kaunis, tuossa toisessa kuvassa aivan ihanan kaunis (varmaan tietääkin sen...)
    Nami, pääsiäismunia, niitäkin kaipaan;täällä on vain Kindersuklaamunia, mutta se ei ole ihan sama asia...

    VastaaPoista
  4. Yhdet virpojat meillä kävi, joten mukavasti jäi minulle ja miehellekkin suklaamunia:) Kyllä minullakin on tunne että itsekuri on kadonunnut jonnekkin, minne lie.
    Silkkiturkki on niin kaunis ja hurmaava. Eihän tuollaisia silmiä voi vastustaa jos herkkuja pyytää.

    VastaaPoista
  5. Meillä kävi paljon trulleja, onneksi! Asia ei taaskaan minulle kuulu, mutta kun ei tuo teidän nuori pari nytkään hoida viikonloppuisin omaa koiraansa? Sopii kysyä minulta, joka omista jo novascotiannoutaja numero kakkosen, että kuinka paljon se rotu vaatii aikaa, kouluttamista, huomiota ja lenkittämistä! En kyllä suosittele, jos puolet vuodesta vielä vietetään ulkomailla. Tollerilla on sitten kaksinkertainen karva. Enkä ole vielä täällä blogissa lukenut tai kuullut, että allergiasi olisi parantunut ja tuolla koiramenolla olet happikoneessa aika äkkiä.

    VastaaPoista
  6. Unohdin kokonaan koko pääsiäisvarustelun.

    No olemme pääsiäisen matkoilla, mutta pitää kuitenkin kylvää jotain vihreää.

    Jaa on minulla Marokosta saakka kuskattu kivimuna, ostin oikein pääsiäistä varten.

    VastaaPoista
  7. Täällä kävi muutamat noidat ja olivat tyytyväisiä saamiinsa pikkusuklaamuniin. Loput meni parempiin suihin alta aikayksikön.

    Koirakuume iskee aina välillä, haaveillahan saa ja usein se jo helpottaa kuumetta.

    VastaaPoista
  8. Silkkiturkki on varmasti yksi maailman kauneimmista! Novascotian noutaja on myös kaunis rotu, mutta varsin aktiivinen - vaatii siis paljon ohjelmoitua tekemistä. Labradorin noutaja saattaisi olla helpompi, vaikka onkin isompi. Vaikka kyllä sekin vaatii paljon, esim. liikuntaa kolmisen tuntia päivässä.

    Täällä kävi kahdet virpojat. Olin varannut Brunbergin suukkoja. Virpomispalkat pitää miettiä huolella. Jos virpojia ei tulekaan, joutuu itse syömään kaikki palkat.
    Virpomisesta ollaan monta mieltä, mutta minusta se on hauska perinne, vaikkakin alkuperäisestä täysin muuntunut.

    VastaaPoista
  9. Minä innolla odotin sitä hetkeä, jolloin alaovemme menee kiinni ja pääsemme itse syömään loput virpojille varatuista nannoista. Oikeastaan sitä pelkäsi, että jos niitä tulee vielä.

    Meillä on lähipiirissä yksi novascotian noutaja, hauska koira. Yksi outo piirre siinä kuitenkin on, en tiedä, on tyypillistä tuolle rodulle. Tämä nimittäin toisinaan ulvoo kuin susi. Pistää pepun maahan ja kaulan suoraksi ylöspäin ja ulvoo. Yleensä vain silloin, kun se kuulee jostakin toisen koiran haukkumista. Mitähän mahtaa kertoa?

    VastaaPoista
  10. Jännä juttu, mutta meillä (alakerran asukeilla, omalla sisäänkäynnillä) ei käynyt ketään muita trulleja kuin oma lapsi ja hänen kaverinsa. Niinpä minun piti myös syödä kaikki varaamani karkit itse..

    Tuntuu, että perinne on hiipumassa. Kaupunkialueella ehkä siksikin, että pieniä lapsia ei uskalleta päästää liikenteeseen kerrostaloihin. Ties minkälaisia ovenavaajia siellä tulee sunnuntaiaamupäivällä vastaan.. Maalla ehkä vähän eri asia kun tunnetaan kaikki talojen asukkaat.

    Voi tuota ihanaista koiraa! Nyt saat luultavasti enemmän hoitaa sitä seuraavan puolen vuoden aikana.. Omakin sitten jossain vaiheessa?

    VastaaPoista
  11. Meilläkin kävi vain yksi suloinen pikkunoita: naapurin kolmivuotias ilopilleri. Kello oli jo puoli yksi ja minä olin ihan kuin seinästä reväisty, neljän tuulen tukka hapsotti mihin sattui ja naama oli kuin Kaivopuiston ranta. Jos meistä jompikumpi oli noita-akan näköinen niin se olin kyllä minä.
    Trulli sai pupureppuunsa kourallisen suklaamunia, minua alkaa yököttään nuo suklaat kun muutaman on syönyt. Yksi ei kylläkään riitä, eikä kaksi.

    VastaaPoista
  12. Asiahan ei Krisulle kuulu niinkuin itsekin sanoit.. "Asia ei taaskaan minulle kuulu, mutta kun ei tuo teidän nuori pari nytkään hoida viikonloppuisin omaa koiraansa? Sopii kysyä minulta, joka omista jo novascotiannoutaja numero kakkosen, että kuinka paljon se rotu vaatii aikaa, kouluttamista, huomiota ja lenkittämistä! En kyllä suosittele, jos puolet vuodesta vielä vietetään ulkomailla."

    Selvennykseksi niin voit nukkua yösi rauhassa:

    - koira on hoidossa silloin kuin meillä menoja.
    - koira rakastaa olla mummolassa.
    - se että haaveilee koirasta ei tarkoita että sellaisen hankkii.
    - toinen osapuoli työskentelee ulkomailla..

    -j

    VastaaPoista
  13. Lepis, minä näin vain yhden noitaporukan päivälenkillä. Olisin kyllä halunnut koristeltuja pajunoksia, mutta ei ollut taskussa mitään tarjottavaa tilalle. Pitäisiköhän rämpiä hangesta itse muutama oksa..?

    Ari, olisiko sinullakin ollut antaa vain ananaspurkki;-?

    Yelian, onneksi noissa pikkumunissa on paljon hyvänmakuisia, kun ne ovat kokonaan täytettä.

    Susanne, tuntuu että kaikki aikuiset ovat syöneet hyvällä halulla suklaamunia. Yllättävää, en olekaan yksin!

    Krisu, muistelinkin, että sinulla on novascotiannoutaja. Ei meidän juniorista ole kovaksi lenkittäjäksi, se on totta. Siitä syystä hän ei ottanut ensimmäiseksi koirakseen irlanninsetteriä, jota alunperin halusi. Mutta meille koiranhoito on ollut ihanaa, se on meillä joka toinen viikonloppu. Olemme miehen kanssa molemmat tunne-elämältämme pystyynkuolleita, joten koira on herättänyt henkiin lasten mukana lähteneitä hellyyden ja rakkauden tunteita, leikkiä ja innostusta. Se on todella iso asia!

    Arleena, joskus on tosiaan kiva päästä juhlapyhinä jonnekin muualle, pois kokkaamasta:)

    Eikka, haaveilemme siis edelleen.

    Ina, onko sinun koirasi labradorinnoutaja? En oikein tunnista rotuja. Itse asiassa toivon tietysti, ettei nuoripari ota ollenkaan toista koiraa...
    Minustakin virpominen on kiva perinne, hauskuutta.

    Moninainen, ulvova koira olisi aika harmillinen! Naapurimme koira ulvoi ennen yksin jäätyään, jos sitä ei ollut ehditty kunnolla hyvästellä.

    Sooloilija, ehkä pelkäämme nykyisin jo liikaakin toisiamme. Onneksi lapset liikkuvat porukassa, en minäkään pieniä yksin päästäisi pimputtelemaan ovikelloja. Mutta tuttuja lähitalojahan sitä käydään vaan kiertämässäkin.

    Meri, kuvauksesi oli huvittava, kuva muotoutui hetkessä mieleen, vaikka et varmasti oikeasti näyttänyt noita-akalta enempää kuin kolmivuotiaskaan.

    VastaaPoista
  14. J, olit ehtinyt tässä välissä ja kuohahdit jo puolustuksesi. Oikeasti tunnemme Krisun kanssa enkä loukkaantunut hänen suorasukaisesta tyylistään. Minusta on kiva, että täällä sanotaan, mitä oikeasti ajatellaan.

    Minusta meidän on ollut helppo sopia koiranhoidosta. Aina ei ole sopinut, ja silloin ei ole otettu. Muuten on välillä jopa pyydetty.

    VastaaPoista
  15. Sorry! Oli vaan typerästi ilmaistu tuo asia kun ei tiedä kuviosta hölkäsenpöläystä. -j

    VastaaPoista
  16. J,
    Tottakai koira viihtyy mummolassa, eikä se olekaan nyt villakoiran ydin mielestäni tässä. Meidänkin Sniffa viihtyy ihan melkein missä vaan kunnollisessa hoidossa. Minä en vaan ottaisi ensimmäistäkään koiraa, jos viettäisin vielä noin meneväistä elämää, enkä edes haaveilisi koira kakkosesta samaan tupaan. Olen sitä paitsi huolissani "mummin" allergiasta...

    VastaaPoista
  17. Hitsit, kun ei älyä yhteen kommenttiin kaikkea kerralla laittaa:
    Katriina, ymmärrän hyvin myös tuon sinun tnteellisen kantasi, ei siinäkään mitään vikaa. (paitsi se allergia) :)

    VastaaPoista
  18. J,
    Enemmän kuin "hölkäsen pöläystä" on koiran "mummi" tänne blogiinsa kirjoitellut.

    VastaaPoista
  19. "Minä en vaan ottaisi ensimmäistäkään koiraa, jos viettäisin vielä noin meneväistä elämää, enkä edes haaveilisi koira kakkosesta samaan tupaan.".

    -Normaalia menevämpää elämää emme vietä, molemmat käymme työssä (kuten aikuiset yleensä käyvät), ja kuten katriinakin sanoi, koiranhoidosta ei yleensä ole minkäänlaista riitaa. jos koiraa ei saa hoitoon, karsimme tietysti ensimmäisenä omia menojamme emmekä jätä koiraa yksin. voimme taata, että koiralla on 100% varmuudella normaalia parempi ja rakastavampi "perhe". Jos joka toinen viikonloppu dogi on la-su mummolassa niin ei mielestäni kauheaa.. Jos tämä on mielestäsi meneväistä elämää niin en tiedä mitä sanoa seuraavaksi. -j

    VastaaPoista
  20. Hmm... Vanha kulunut sanonta kuuluu: Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. ;)

    VastaaPoista
  21. Katriina, Krisu, J:

    Aikamoinen soppahan täällä ehti jo kommenteista syntyä, mutta heitänpä vielä oman kauhani keittoon. Varmasti kukin tahollaan on hieman ylireagoinut -
    tarkoitus ei ollut varmasti kenelläkään pahoittaa toisen mieltä.

    Jos tuntuu siltä, että omia elämänarvoja ja päätöksiä arvostellaan, rupeaa tietysti närkästyttämään. Asioista kun ei koskaan saa täyttä kuvaa, ellei henkilöitä ja tilannetta tunne sen tarkemmin. Kaikesta huolimatta, kuten J tuossa jo mainitsikin,
    hauvalla on huolehtivainen ja rakastava pikku perhe. Voisi kai ajatella, että koira on itse asiassa sekä meille omistajilleen että "Mummolan väelle" tavallaan Iltatähti - kaikkien silmäterä. Täydellisiä kasvattajia tuskin on olemassakaan, oli kyse sitten lapsista tai eläimistä, mutta ainakin pyrimme antamaan kaikkemme, jotta ensisijaisesti koiralla olisi kaikki hyvin.

    Tämän sanottuani tunnustan, että ärsyynnyimme hieman arvostelevaan sävyyn kirjoitetusta kommentistasi (Krisu), jossa koimme omia päätöksiämme kyseenalaistettavan. Ja näin lopuksi tunnustan senkin, että vahinkoa ei kenellekään varmasti tapahtunut pientä kuohahdusta lukuun ottamatta, joten ottakaamme kauhamme sopasta ja jatkakaamme elämää!

    Mukavaa ja aurinkoista kevättä kullekin, ja terveisiä Silkkiturkilta :-)

    -O

    VastaaPoista
  22. Tännehän tupsahti monta kommenttia sillä välin, kun kävin syömässä!
    Allergia on vaikea asia, koira-allergia kun kehittyy hitaasti ja on sen takia vielä kurjempi juttu. Sitä olen paljon ajatellut. Toisaalta kovasti allerginen ystäväni Eevis on hoitanut alusta loppuun kaksi jackrusselia ilman koiran aiheuttamia oireita, joten sitä ei voi tietää varmaksi etukäteen.

    Miss Turkki on kyllä todella rakastettu koira ja toivottu vieras kolmessa kodissa. Ja se osaa ottaa siitä kaiken irti!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...