torstai 16. huhtikuuta 2009

Napostelija tunnontuskissa


Aurinko sen taas teki: sain itseni ulos. Kävelin kuntosalille kolme varttia keväisenviileässä paisteessa. Järven ainoassa sulassa pläntissä näin joutsenen, kaikki lokit kirkuivat soveliaan matkan päässä siitä eikä kukaan uskaltautunut veteen. Peipponen lauloi.
Yhden aikaan salilla ei juuri muita ollutkaan, joten kävin laitteet läpi hitaasti ja nauttien. Uskaltauduin pitkästä aikaa myös vaakaan. Pukuhuoneessa oli vierekkäin kolme puntaria ja astuin keskimmäiselle sydän kurkussa. Onneksi (huoh!) lukema oli sama kuin viimeksi...syksyllä? Kotona en ole halunnut punnita itseäni, koska ei ole ollut energiaa tehdä mitään painon hyväksi.

Joka tapauksessa olen painanut samanverran viimeiset kolme vuotta. Se on kaksitoista kiloa enemmän kuin viisi vuotta sitten, mutta sitä ennen olin laihduttanut kymmenen kiloa. On tämä yhtä perhanan veivaamista painon kanssa!


Pieni lohtu on edes se, että kilot ovat seilanneet sentään saman kymmenikön sisällä viimeiset kaksikymmentä vuotta, enimmäkseen viiden kilon marginaalilla edestakaisin. Siihen asti se oli pientä, mutta jatkuvaa hiipimistä ylöspäin. Kaksikymppisenä minäkin painoin sentään vain 58 kiloa ja olin mielestäni pulska...
Mutta nyt on sopivanpienet rinnat, jotka sivumennen sanoen tuntuvat aivan omilta, ja niiden alapuolella ällöttävä pullistuma, oikein kunnollinen michelinrengas, ja sen alapuolella vielä toinen. Niitä ei saa jumppaamalla pois, koska se on ihonalaista rasvaa. Ainoa keino on siis ruoka.

Teoriassa on niin yksinkertaista ajatella, että annokset pienemmäksi, vain kaksi Real-viipaletta leipää päivässä ja kaikki herkut pois. Arkiruokavalio on muuten kohdallaan. Sillä saisin sen 1000 kcal ja rasvaa lähtisi 10-20 kiloa. Teoriassa.

19 kommenttia:

  1. Juu näinhän se teoriassa menee, käytäntö on ihan eri juttu. Ihan sen vuoksi, että jokainen päivä on erilainen! Tulee yllätyksiä ja on eri mielialoja. On juhlia ja juhlahetkiä, on arkea ja ehdottomasti: on ILTA. Iltatankkaaminen pitäisi lopettaa ja lailla kieltää ;D

    VastaaPoista
  2. Niin, teoriassa.. :D teoriat meillä kyllä on hallussa ja käytäntökin onnistuu. Hetken, joskus, silloin tällöin :o Aurinkoista päivää!
    -anne-

    VastaaPoista
  3. Kiva tuo vihreä kollaasi!
    Kuntoilla tyhjässä kuntosalissa, sehän olisi kivaa, täällä ne ovat yleensä aina kovin täynnä.
    Kilojen pudottaminen on sietämättömän vaikeaa kun ikää kerääntyy. Mullehan on kertynyt lisää 2 vuoden aikana 20kg. Ja vaikka kuinka yritän, niin eivät putoa.Pitäisi kai liikunnan määrää lisätä ,vaikka mielestäni liikun aika paljon.Ja taidat sinäkin aika paljon kävellä ja käyt kuntosalilla. Tuossa painonpudotuksessa taitaa kyllä se liikunnnan ja ravinnon yhteensovittaminen olla se paras keino laihduttamiseen,että kuluttaa enemmän kuin syö.

    VastaaPoista
  4. Joutuu tosiaan itseään motivoimaan painonpudotukseen, kun ei millään tunnu riittävän nimenomaan motivaatio. Alkanut tehdä hirveästi mieli leivonnaisia, kun on vähentänyt niiden syöntiä, samoin suklaata tekee mieli. Vaikeaa on, annoin tummalle suklaalle periksi. Pullallekin. Ankiaksi menee, jos ei ole mitään hyvää. Tomaatteihinkin kyllästyy ja ruisleipään.

    Tuo kuvan leivonnainen on tosi houkutteleva, seuraavaksi aion nauttia kahvilassa sitruuna-marenkipiirakkaa. Se päivä on huomenna.

    Muistan, kun takavuosina laihduit, mikä silloin oli taikasana?

    VastaaPoista
  5. Miekin painoin 58 kg, kun menin naimisiin ja varmaan huomasit kirjoituksistani, että moponrangas todellakin ottaa silmiin erillä tavoin, kun näkemäeste (isot rinnat) on poissa. Niin tuttuja nuo sun ajatukset!!!

    VastaaPoista
  6. Pari vuotta sitten kävin kuntosalilla. Aamuisin siellä ei ollut juuri ketään ja oli kiva käydä ennen töihin menoa tekemässä sitä omaa ohjelmaa. Iltapäivällä salilla oli valtavasti porukkaa enkä silloin sinne tykännyt mennä ollenkaan.

    Painonpudotus on nykyään todella vaikeaa. Kun menin aikoinaan nykyiseen työpaikkaan painoin 54 kg. Oi niitä aikoja!

    VastaaPoista
  7. Mikä kevyesti tulee se vaivalloisesti lähtee , liikakilot siis. Mutta kuvan marenkiunelma on liikaa - ainakin usein nautittuna.

    Kauniita kollaaseja. Tuo vihreä kollaasi on niin herkullisen riemastuttava.

    VastaaPoista
  8. Ensiksi, tuossa kollaasissa näkyvän Hämeen-Anttilan kirjasta. Onko hänen viimeisin vai mistä kertova? Kinnostaa koko Hämeem-Anttila, vaan yhtään kirjaansa en ole vielä lukenut, suunnitteilla on.


    Toiseksi, kiloista noista, joita liikuntakaan ei poista, heh, jopas äidyin runolliseksi. Hyvinhän sinulla kokonaisuudessa on mennyt!

    Aivan murkkuikään olin pullukkatyttö, jota paksu-Bertaksi kiusattiin. Se kasvatti vain luonnetta! Nykyään ei kovin paljoa ole liikaa, mutta sen verran harmittavasti, että farkut ja muutamat muut mukavat vaatteet kinnaavat ja näyttävät pieniltä. Ja maha kurtistuu liitingin päälle. Muutamia kertoja olen onnistunut pääsemään niistä muutamasta liikakilosta kyllä pois. Hyvänä motiivina on toiminut joku matka tai juhla. Pienempänä motiivina, että laittaa ne farkut esille, jalkaan ja laittautuu muutenkin tälliin. Sitten sen kautta alkaakin uskomaan, että määhän olen ihan hyvässä timmissä ja siitä se yleensä minulla lähtee.

    VastaaPoista
  9. Heipat! Sama kymmenen kiloa se minullakin veivaa nykyisin eestaas. Tällä hetkellä ees`. Lopetin 10 vuotta sitten tupakanpolton, ja senjälkeen sitä on sitten lihottu ja laihduttu. Ikää myöden tulee näköjään sellainen yleinen mukavuudenhaluisuus ja minulla ainakin kaikkien tunteiden kuittaaminen syömällä. Se, että pidän hirveästi ruoanlaitosta ja leipomisesta, ei paljon asiaa edistä.

    VastaaPoista
  10. Pidän tuosta pyöreästä oranssista teekannusta(?)si. Ei kaikki pyöreys ole pahasta, eihän.

    VastaaPoista
  11. Teoria on minullakin hallussa, mutta käytäntö jossain hukassa - laihdutetut 13 ovat taas tulleet korkojen kanssa takaisin. Selkävaivan aikainen liikkumattomuus näkyy nyt, en uskalla edes käydä puntarissa, housumittari kertoo karua kieltään ihan kylliksi...

    VastaaPoista
  12. Sooloilija, iltatankkaaminen on mullakin ongelma ja aika uusi vielä. Ennen en syönyt illalla mitään, mutta opettelin sen P-vartijoissa! Ja tapa jäi, vaikka vartiointi loppui. Nyt kun valvon puoleen yöhön kotona ollessa, vatsa kiljuu välipalaa vielä yhdelätoista.

    Anne, teoria ei ainakaan laihduta, sen minäkin olen huomannut. Ehkä se kuitenkin ehkäisee kohtuutonta lihomista, kun valitsee arkiruokansa oikein.

    Yelian, minua ei ole liikunta laihduttanut edes nuorena. Aikaisemmin oli runsaasti hyötyliikuntaa, nyt se on aika vähäistä. Mutta pyrin viiteen kertaan viikossa edelleen, kun kävelyt lasketaan mukaan. Reilu energiavaje on ainoa keino, mutta motivointi on vaikeaa.

    Eikka, kirjauduin nyt Kilokubiin sinun esimerkkisi mukaan, mutta aloitin vasta eilen. Silloin aikaisemmin halusin katsoa, voiko tissejä pienentää laihtumalla ja saisiko mieheltä enemmän huomiota hoikempana. Vastaus kumpaankin oli ei:( Sen sijaan oli kiva löytää vaatteita ja oma olo oli hyvä.

    Vicki, nyt toisaalta on todella hyvä syy joka päivä ajatella syömisiään, kun ala katsoessa tissien alta pönöttää tuo moponrengas eikä varpaat!

    Susanne, tyhjällä kuntosalilla on ihanaa. Energiankulutus tuntuu olevan niin matala viisissäkymmenissä, että pitäisi syödä lähes pelkästään kasviksia. Hyväähän se tekisikin.

    Arleena, kollaasien teko on ihanaa leikkiä kuvilla. Niitä ei vain kehtaa esittää niin paljon kuin tekisi:)

    Rita, tuo Hämeen-Anttilan kirja on Kolmastoista lapsi, ei hänen parhaitaan. Pidin itse eniten Alastonkuvista, sen luin heti uudelleen toiseen kertaan. Jokin siinä kolahti minuun voimakkaasti.
    Sinulla on kyllä hyvä systeemi kilojesi kanssa!

    Mummunmuona, ihan samat jutut, mukavuudenhalu ja tunnesyöminen sekä kokkaamisharrastus ovat minunkin juttujani. Mutta vaihtaisinko kokintaitojani laihaan olemukseen...en.

    mm, pyöreys on kaunista paitsi kannussa, myös naisessa, totta on. Ikä tuo sitä vaan liikaa.

    VastaaPoista
  13. Inkivääri, surkeinta on se, että kadotetut kilot tulevat aina liioitellen takaisin, ja yllättävän nopeasti.

    Heitin juuri eilen pois papereita, joihin olin merkinnyt painoni kahden vuoden ajalta. Samassa pyöri koko ajan, joten ei punnituksesta ole ainakaan minulla vauhdittajaksi. Farkut kertoo totuuden kyllä, mutta niitähän välttelee kotona ollessaan ja laahustaa college-housuissa:)

    VastaaPoista
  14. Kilot eivät välttämättä karise, kun käy kuntosalilla, mutta ympärysmitat pienenevät, kun keho kiinteytyy. Lihashan painaa aina enemmän kuin rasva. Olisiko siis mittanauhasta sinulle kannustajaksi, kun puntari ei auta? :)

    Kilojen poisnarraamista harrastan minäkin taas vaihteeksi. Silloin kun kävin kuntosalilla, huomasin, että vatsanpoimutkin häviävät, kun jaksaa tehdä keskikeholiikkeitä Laitteilla oli kiva veivata, ja löysin kauan kadoksissa olleet vataslihaksetkin. Loput lihakset löysin yhteisjumpassa, joka järjestettiin samalla kuntosalilla.

    Tietenkin poimut palasivat, kun lopetin kuntosalilla käymisen. Ei vain tule tehtyä vatsa- ja selkäliikkeitä kotona yksinään. Ihan oman terveyden kannalta olisi kiva taas kohottaa kuntoa.

    VastaaPoista
  15. Celia, mittanauha voisi hyvinkin auttaa. Huomasin nimittäin, että vaikka paino on ennallaan, on vyötärö ja lantio kasvaneet. Lihasmassa on siis korvautunut rasvalla. Ja niitä keskivartalolikkeitä tulee kaikkein vähiten tehtyä, kun ne ovat inhottavimpia;D

    VastaaPoista
  16. Mikään ei todellakaan ole niin inhottavaa kuin keskivartaloliikkeet. Mutta minä keksin käytää siihen vanhaa kunnon hularengasta. Sitten vain Marizan Terra soimaan ja hulataan kunnes levy on soinut loppuun.

    Painoin 30 vuotiaana 45 kiloa ja pituus on 166. Sitten löysin Elämäni Miehen ja minusta tuli kuin kissa, joka on saanut joka päivä liian hyvää ja liian paksua kermaa. Löysin sisäisen rauhan (tai niin minä luulin;-), koska sielukumppani oli löytynyt. Päämies on syyllinen!

    No, tänään lähti viimeinen herkku ja toukokuun viimeinen päivä vaaka näyttää viisi kiloa vähemmän. Joku hymähtää: Vaivaiset viisi kiloa! Mutta kun ne viisi kiloa ovat aina mun vyötäröllä. Minä haluan vyötärön!!!!

    Nyt se alkoi ja olen psyykannut viikon. Nälkää en aio nähdä, mutta KAIKKI SOKERI POIS.

    En tuo asiaa blogiini, mutta jos siellä mainostan jotain herkkua, minä en ole sitä itse sitten syönyt. Tyydyn Robert'sin herkulliseen kahviin. Jos onnistun säällisesti, kerron heinäkuussa, minkä herkun sallin itselleni suven lämpinä päivinä.

    Likat,party is over: autio maa kutsuu!

    VastaaPoista
  17. Ai niin, unohdin tohkeissani vallan sanoa, että tuo ylimmäinen kirjakollaasi on ihan mun näköinen. Tuli tuttu ja turvallinen ja kirjallinen olo.

    VastaaPoista
  18. Kesä tulee, kyllä ne siinä lähtee lähes huomaamatta pienillä valinnoilla. Vihannekset ovat kohta tuoreita ja herkullisia aivan sellaisinaan ja marjat... aaah. Herkuttelua kevyesti tiedossa.

    Upea tuo oranssi kollage!

    VastaaPoista
  19. Leena, olet ollut TOSI hoikka vielä kolmikymppisenä! Minä olen yhtä pitkä ja painoin silloin kaksikymmentä kiloa enemmän.
    Minäkin haluan vyötärön. Se on se, joka tässä iässä meinaa todella kadota ja kasvaa hallitsemattomasti. Juhlat on multakin ohi, johan tässä on tarpeeksi juhlittukin. Anoppini sanoo itselleen, ettei hänen tarvitse kaikkea maailman ruokaa yksin syödä...

    Lepis, on ihanaa, kun voi napostella mansikoita ilman tunnontuskia. Sitä odotan todella.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...