lauantai 4. huhtikuuta 2009

Lopultakin näin sen


Sooloilija ja muut ovat hehkuttaneet Lukijaa etukäteen niin, etten oikein tiennyt, mitä olisin odottanut. Kun lukee paljon ylistäviä arvosteluja, alkaa pelätä pettyvänsä. Aika moni on tämän jo nähnytkin, joten en kerro elokuvan henkilöistä tai tapahtumista sen enempää.

Eipä ollut vaaraa pettyä. Elokuva oli hieno, ja se jäi elämään nahan alle, mietityttämään, mitä pidän aina hyvän elokuvan merkkinä. Mitä ihmiset ajattelivat ja miksi toimivat, kuten toimivat? Kerrankin huonosta muistista oli hyötyä, kun en muistanut paljonkaan yksityiskohtia etukäteen lukemistani arvosteluista. Mikään ei tässä elokuvassa ollut ennalta-arvattavaa, mutta ihmiset ja juonenkäänteet olivat uskottavia.

Kate Winslett oli kyllä Oscar-patsaansa roolistaan ansainnut. Paikallislehtemme kriitikko sanoi jotakin siihen tapaan, että Winslett keskittyy täysillä roolihenkilönsä ja elokuvan rakentamiseen välittämättä tippaakaan oman tähtikulttinsa pönkittämisestä. Se oli hyvin sanottu. Hän oli aito ja ristiriitainen ihminen, Hanna. Runsaat seksikohtaukset eivät olleet päälleliimattuja tai itsetarkoituksellisia, vaan luontevia ja keskeinen osa tarinan alkua.

Stephen Daldry on ohjannut myös elokuvat Tunnit ja Billy Elliot, joten siitäkin voi jo päätellä jotakin hänen taidoistaan tuottaa laatudraamaa.

Luin erinomaisen arvostelun Ylen sivuilta, josta lainasin kuvankin.

14 kommenttia:

  1. Odotinkin kovasti jo, että milloin käyt tämän katsomassa ja mitä olet mieltä..
    Tähänkään juttuun ei ole lisäämistä,kuten ei muihinkaan ylistäviin juttuihin.

    Ralph Fiennes oli tässä elokuvassa myös hyvä, hänhän jää välillä vähän taka-alalle.

    Ainoa ihan pieni miinus oli varmaan minun omassa päässäni: elokuvan kulun aikana laskin aina minkä ikäinen Hanna on nyt, ja sitten kun oltiin vankila-ajassa, piti miettiä, että minkä ikäinen hän on niissä kohtauksissa jne. Pää raksutti liikaa. Kun katson toisen kerran, ei tarvitse enää siltä osin asiaa mietiskellä..

    VastaaPoista
  2. Minulla raksutti ihan sama laskuri, enkä ole ihan varma, oliko kuusikymmpisen naama sittenkään niin tairavasti tehty. Mutta muuten hän näytti aidosti vanhalta ja luovuttaneelta.

    Fiennesistä kirjoitti Merikin. Minusta hänen roolinsa oli tarkoituksella pieni, ehkä syyllisyyden takia, mutta ei kuulu mies muutenkaan suosikeihini.

    VastaaPoista
  3. En ole nähnyt tuota elokuvaa, mutta katson sen vielä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
    Nämä postaukset mitä kirjoitat elokuvista ovat myös mielenkiintoisia.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Tässäkin tapauksessa olen lukenut kirjan :) Pidin aivan valtavasti, yksi parhaimmista joita olen kuunaan lukenut.

    VastaaPoista
  5. Billy E. oli ainakin mainio elokuva ja Tunnit on myös tullut nähtyä, mutta se jäi vähän valjuksi. Uskon, että pitäisin Lukijasta, vaikka siinä seksiä onkin... heh. (Luin tuosta jutun, jossa kerrottiin leffan seksikuvauksista - niitä jouduttiin odottamaan siihen asti, kun tuo poikapäähenkilö täytti 18).

    VastaaPoista
  6. Susanne, kiitos! En halua silti tehdä oikeita elokuva-arvosteluja, joissa pitäisi kertoa sisällöstäkin, vaan kirjoitan vain sen, mitä tulee mieleen.

    Almamaria, sekä tämä kirja että Revolutionary Road kiinnostavat. Varsinkin nyt, kun sanoit noin:)

    Iinuska, minä en tykännyt Tunneista ensimmäisellä katsomalla (saman olen huomannut monesta muustakin, ensivaikutelmani pettää nykyisin). Jostakin syystä katsoin sen uudestaan ja silloin se aukesi ihan eri tavalla, Nyt houkuttelee jo kolmas kerta.

    Katsoin eilen Woody Allenin Match Pointin, jota muutama vasta kehui. Siitäkään en telkkarissa tykännyt ja lopetin kesken. Nyt katsoin sen ihan eri silmin ja pidin. Tosin köyhistä oloista tullut irlantilainen tennisammattilainen tuskin lukee Dostojevskia JA on intohimoinen oopperankuuntelija, mutta jos siitä ei välitä, niin hyvä elokuva.

    VastaaPoista
  7. Tunnit ja Billy Elliot tekivät jo niin vaikutuksen, että tuo kuuluu pakkokatsomisiin ilman muuta.
    Ja tämän luettua vielä varmemmin :)

    VastaaPoista
  8. En osaa sanoa oikein mittään, hyvältä kuulostaa. Mua mietityttää nykyään mennä katsomaan elokuva, joka saa jotakin päässä raksuttamaan, kun pää raksuttaa muutenkin ihan liikaa, niin sitä ehkä haluaisi vain jotain tunteisiin vetoavaa ja kaunista katseltavaa.

    noeijoo

    VastaaPoista
  9. Helinä, tässä elokuvassa ihmiset eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai pahoja, vaan normaaleja ihmisiä, jotka tekevät valintoja sen hetkisten tilanteiden mukaan.

    Eikka, älä mene elokuviin. Turha rassata päätään liikaa, nyt on varmaan aika katsoa hömppää ja lukea välipalaromaaneja, ihan oikeasti!

    VastaaPoista
  10. Heräsi kiinnostus. Tunnit-elokuva on itselläni DVD:nä ja Woolfin kirjan olen lukenut. Tykkäsin molemmista. Joten kertomastasi elokuvasta voisin myös pitää. Kiitos vinkistäsi!

    VastaaPoista
  11. Elokuvahan pitää katsoa, ainakin siinä vaiheessa kun tulee televisioon.

    VastaaPoista
  12. Rita, samanlaista aitoutta kuin Tunnit-elokuvassa oli tässäkin. Saatat pitää siitä, jos näet.

    Arleena, onneksi hyvät elokuvat tulevat ennen pitkää jollekin kanavalle.

    VastaaPoista
  13. Lopultakin? Meillä tuo tuli vasta ensi-iltaan perjantaina. Haluaisin todellakin ehtiä katsomaan sen valkokankaalta. :)

    VastaaPoista
  14. Krisu, niinhän se tuli täälläkin vasta ensi-iltaan. Siitä on vaan niin paljon jo kirjoitettu, että tuntuu kuin muut olisivat jo nähneet elokuvan. NO, kannatti odottaa.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...