maanantai 16. maaliskuuta 2009

Taide-elämys

Viikonloppumatka Helsinkiin oli kiva, kuten etukäteen ajattelinkin. Nuorenparin viihtyisässä ja tyylikkäässä kodissa oli perjantai-iltana herkut pöydässä, kun tulimme: tomaatti-katkarapukeittoa ja mehevällä savulohisalaatilla täytettyjä neljäntuulenrieskoja. Seuraksi kuivaa saksalaista rieslingiä.

Ilta istuskeltiin yhdessä turisemassa ja katsottiin lopuksi levyllinen Ketonen & Myllyrinnettä, jota olin aiemmin nähnyt vain yhden jakson. Hulvattomia ukkoja! Seuraavana iltana oli pakko katsoa lisää.

Lauantaina kävimme pienellä shoppailukierroksella heti aamusta. Puoliltapäivin sain kuin sainkin houkuteltua seurueeni Kiasmaan tutustumaan Marita Liulian näyttelyyn Choosing My Religion -uskontoja jäljittämässä (klikkaamalla pääset katsomaan näyttelyn kuvia), josta monessa lehdessä on ollut juttua.

Enkä pettynyt: tämä oli selvästi vuoden tapaus, kokonaisvaltainen elämys ja taidekokemus! Katso ylintä kuvaa, jossa lempeän hämärä valaistus ja korviin kantautuva musiikki rauhoittavat sisääntulijan ja virittävät mielen vastaanottavaiseksi.

Koko tila oli puettu harmoniseksi ja vaikuttamaan katsojaan myönteisesti. Marita Liulia sanoi Anna Kauneus -lehden haastattelussa:

"Jos ajattelee että onni on jossakin muualla, siellä se pysyykin. Onni on läsnä koko ajan; se on vain uskallettava ottaa käyttöön."

Kuvat olivat hyvin puhuttelevia. En osaa analysoida teoksia, tunsin vain niiden vaikutuksen. Samoin taisivat tuntea monet muutkin, koska salissa oli paljon nuoria ihmisiä, joilla ei tuntunut olevan kiirettä pois. Itämaisten mattojen peittämille lavitsoille saattoi istua tutkimaan valokuvateoksia ja kuuntelemaan ääniä.

21 kommenttia:

  1. Taide välittyy kuvistakin, tunnelmassa on jotain intensiivistä.

    VastaaPoista
  2. vaikka en ole varsinaisesti uskonnollinen, sikstuksen kappelin kattomaalaukset olivat myös aika valtavia aikoinaan. Mikä siinä onkin, että katto - taivas ja siihen liitetty taide vaan vaikuttaa jotenkin vahvemmin.

    VastaaPoista
  3. Kiasmassa on aulassa mahtava taidekirjakauppa jossa kävin useasti. Paras paikka Hesassa :D

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että löysit tiesi tuohon näyttelyyn. Se on parasta antia Kiasmassa nyt.Muutenkin reissusi kuulosti onnistuneelta, kyllä lasten tapaaminen on mukavaa.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa tosi mukavalta viikonlopulta! Kuviesi perusteella heti kiinnostuin tuosta näyttelystä;kävin katsomassa sen sivuja ja harmikseni huomasin sen loppuvan jo huhtikuussa,eli en siis kesäkuussa enään pääse sitä näkemään. Tosi mielenkiintoiselta vaikuttava näyttely.Kiasma onkin upea paikka,menin siitä joka aamu ohi töihin mennessä...

    VastaaPoista
  6. Noeijoo, tunnelma oli kirkkaan ja pehmeän harmoninen, ei harras. Hengelle ja sielulle oli tilaa ja kauneutta ympärillä. Se jos mikä on hengellisyyttä. Tämäkin näyttely osoitti, että totuus on tuolla jossakin ja uskonnot vain yrittävät selittää sitä.

    Nelle, voin uskoa, miten vaikuttavia ne kattomaalaukset olivat, tosin en ole niitä nähnyt -vielä. Kirkot ovat suosikkipaikkojani, vaikka ateisti olenkin.

    Ari, kaupassa oli vaikuttava kokoelma kirjoja, harvoin näkee sellaista museokauppaa täällä, jossa krääsä on sivuseikka.

    Vicki, reissu oli onnistunut. Kuten vähän arvelinkin, olimme aamusta asti liikkeellä.

    VastaaPoista
  7. Yelian, valokuvat olivat upeita tuossa näyttelyssä. Harmikseni en saanut kovin tarkkoja, kun räpsin siinä ihaillessa. Mutta saahan noista nettisivujen pikkukuvistakin vähän käsitystä.

    VastaaPoista
  8. Hienoja kuvia, kiva saada vähän käsitystä tuosta näyttelystä. Aikaisemmin olen jo käynyt Kiasman sivuilla katselemassa tämän näyttelyn kuvia. Harmi kun menee sivu suun.

    VastaaPoista
  9. Hieno analyysi onnesta. Pitääpä katsoa ja tutustua vielä tarkemmin tähän Liulian näyttelyyn..

    VastaaPoista
  10. Kiitos, kun ihanien kuviesi välityksellä sai palan tästä taidenautinnosta!

    VastaaPoista
  11. Niinkuin Ritakin kirjoitti; kiitos tästä taidenautinnosta! Kuvat ja kirjoituksesi tempaisivat mukaan tuohon taidenautintoon jonka sinäkin tunsit siellä.

    VastaaPoista
  12. Kiitos kuvista, niistä välittyivät Marita Liulian loistavat työt. Nyt en ehdi käydä niitä katsomassa, mutta seuraavalla kerralla tungen itseni näyttelyyn missä se lieneekin, kait.

    VastaaPoista
  13. Meri, sinä tykkäisit tästä varmasti, jos pääsisit käymään. Ostin valokuvista pienen kansion, mutta isona nekin olivat vaikuttavampia.

    Sooloilija, koko nainen on aika mielenkiintoinen, monipuolinen etsijä.

    Rita, toivottavasti voi aistia edes häivähdyksen tilan tunnelmasta!

    Susanne, harvoin olen päässyt käymään näin kauniissa näyttelyssä. Sisältö oli myös runsas.

    VastaaPoista
  14. Arleena, jostakin syystä tarot-eihe ei sytyttänyt minua samalla tavalla kuin tämä.

    VastaaPoista
  15. Vaikuttavia kuvia! minä myös haluan mennä kokemaan nuo tunnelmat, kuvat, äänet..
    ääni vaikuttaa aina ihmiseen, kuulimme sitä tai emme. Emme kuule ääntä vain korvillamme, se matkaa myös luuston läpi. Ääniaallot värähtelevät koko kehossa.

    kiitos vinkistäsi!!!

    VastaaPoista
  16. Ihana postaus, tunnelma välittyi tänne asti. Jotain tuollaista kovasti kaipaisin nyt. On ollut liian kiirusta työrintamalla,sielu kaipaa lepoa.
    Mukava reissu sinulla tuntui olevan, on ihana kun viihtyy omien nuorten kanssa ja toisinpäinkin!

    Viime aikaisten postausten perusteella vaikuttaa että alat toipua...

    VastaaPoista
  17. harmi että viini oli kuivaa ;)

    ajatus onnesta on just osuva. hienosti sanottu!

    hyvää yötä!

    VastaaPoista
  18. Heips Katriina!

    Olin kyllä muutenkin aikeissa käydä tässä näyttelyssä, mutta nyt sait minut kiinnostumaan siitä entistä enemmän. Mäkin pistän sitten aiheesta postauksen blogiini, kunhan ehdin Kiasmaan.

    VastaaPoista
  19. Hanne, ääni vaikuttaa yllättävän paljon ja minusta se vaikuttaa nimenomaan tunteisiin.

    Maaretta, näyttely olisi juuri lepoa kiireisen virkanaisen sielulle.

    Hyppysellinen, aavistus makeutta viinissä olisi ehkä ollut paikallaan, vaikka hyvää oli näinkin. Kuuden kuivan viikon jälkeen oli ihanaa juoda viiniä!

    VastaaPoista
  20. tarkoitin katriina vaan että tuossa alkuperäisessä yhteydessä ensilukemalla kuulosti että "kuiva" olisi negatiivinen arvio erotuksena siihen että se oikeasti on kuvaileva ;). ja kun väsyneenä ja hilpeänä luet, näkyy tekstikin sellaisena. kirjoittamalla sävyt joskus hukkuvat.

    VastaaPoista
  21. Anitta, jäänkin nyt innolla odottamaan sinun vaikutelmiasi näyttelystä. Osaat hyvin eritellä ajatuksiasi.

    Hyppysellinen, se on niin totta, että sävyt hukkuvat herkästi ja lukija ei välttämättä bongaa samaa pointtia. Minulta meni hyvä heitto sivu suun;)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...