tiistai 31. maaliskuuta 2009

Kun saa tehdä mitä tahtoo


Nyt on niin freesi olo taas, kun on käyttänyt koko päivän oman itsensä hoitoon. Lue siis, että on myös vähän huono omatunto ja ihmetys siitä, että jos aikoo pitää itsestään huolta, se on kokopäivähommaa eikä kai mahdu normaalin työnteon oheen...?

Nukuin pitkään, kävin suihkussa ja laittauduin matkaan kaikessa rauhassa. Olin sopinut ystävän kanssa treffit kuntosalille ja pääsin sinne yhdeksitoista. Lämmittelyn jälkeen tunti ihanaa lihastyötä, juuri sitä mistä pidän. Vähän venyttelyä ja rentoutusta päälle.

Menimme vielä yhdessä kaupungille lounaalle, ja se venyi monen tunnin mittaiseksi, kun oli niin paljon kertynyt taas puhuttavaa. Mutta se teki niin hyvää sielulle! Ihmettelimme muun muassa, miten paljon unta keski-ikäinen nainenkin vielä tarvitsee ja miten hyvää nukkuminen tekee, nyt kun se on mahdollista.

Ihmettelimme myös, että kun käytämme verenpainelääkkeitä elääksemme terveempinä, niin miksi emme myös käyttäisi vaihdevuosihormoneja ja mielialalääkkeitä, jos niillä kerran voi oireitaan ja elämäänsä helpottaa. Epäilemättä äitimme ja isoäitimmekin olisivat olleet niiden tarpeessa ja purkivat ehkä pahaa oloaan sitten vaan ympäristöönsä.

Tosin kumpikin olemme siinä onnekkaita, että oireisiin on löytynyt sopiva estrogeenihoito melko helposti ja oireet ovat sillä hoituneet ja elämänlaatu kohonnut.


On ihanaa olla vapaalla. Vapaana työstä ja velvollisuuksista. Kukaan ei odota mitään, kenellekään ei tarvitse tehdä mitään, edes ruokaa (mies saa kyllä keiton pakkasesta eikä valita). Juuri nyt on tämä tilanne ja otan siitä kaiken irti. Kaikkien tiiviiden vuosien jälkeen voin tehdä sen sittenkin ilman omantunnon pistoja.


11 kommenttia:

  1. Kuulostat niin rentoutuneelta! Ja blogipohjakin on vaalentunut, sanooko se jotakin...

    Itse en saa hormonihoitoa ottaa, lähisuvun syöpätapausten takia.Pitää pitää itsestä huolen, etten niitä sitten tarvitsekaan,kun/jos oireita tulee.Mutta jossain mielessä harmittaa;ne hormonithan myös hidastavat vanhentumista.

    VastaaPoista
  2. Kuullostaa kyllä ihan ideaalilta! Tähän pitää pyrkiä. Itsellä kun on vielä velvollisuuksia niin kauan kuin lapset asuvat kotona. pitää laittaa ruokaa ja huolehtia lasten vaatteista ym. Siksi minä kaiken vapaa-ajan kai suunnilleen istunkin tässä koneella kun se on sitä OMAA aikaani..

    VastaaPoista
  3. Jee!

    Eläköönhuutoja ja aaltoja!

    Hurraa Meri

    VastaaPoista
  4. Yelian, pohjaväriä oli saatava vaaleammaksi ja valoisammaksi kesää kohti. Olkoon nyt hetken ihan valkoinen.

    Toivottavasti et saa mitään suurempia vaihdevuosioireita, saatathan selvitä ihan hyvin ilman hoitojakin :)

    Sooloilija, parikymmentä vuotta lapsiperheen elämää ja sama aika tiiviisti kokopäivätyössä otti aika koville. Ja silti lapset muistelevat, että meillä ei ollut pleikkaria, mutta kaikilla muilla oli;)-juuri eilen tästä juniorin kanssa puhuttiin. Eli aasinsiltana: älä ole huolissasi elintasosta, siinä kilpailussa ei pärjää, vaikka olisi töissäkin. Lapsille on kuitenkin oikeasti tärkeää, että äiti on kotona ja läsnä.

    Meri, tiedän ettei sulla käy kateeksi, kun olet omankin osuutesi tällaisesta saanut:)))

    VastaaPoista
  5. Tätä oli ilo lukea :DDD Vihdoinkin ilo löytyy! Tätä tarvitaan sitten riittävän pitkä aika.

    VastaaPoista
  6. Ihailtavaa elämänasennetta ja elämäntapaa! Kuvailemasi tapaisia "hemmottelu päiviä" pitäisi jokaisen naisen elämässä olla riittävästi, niin kyllä maailma olisi paljon parempi. Ja meidän naisten pitäisi se myös itse ymmärtää ja itsellemme suoda. Miesten myös pitäisi itselleen lomapäiviä järjestää.

    Pätkittäin voin vastaavanlaisesta elämästä ja hetkistä nauttia.On ihanaa myös huomata kuinka aikaisempi kunnianhimo ja vakavuus työhön on vapauttanut voimia moniin muihin elämänalueisiin. On todella muutakin kuin työ, eikä ole tarvetta päteä. Luopumista? Ilomiellä.

    VastaaPoista
  7. Elämästä pitää nauttia, ihan velvollisuus..

    VastaaPoista
  8. "jos aikoo pitää itsestään huolta, se on kokopäivähommaa eikä kai mahdu normaalin työnteon oheen...?"

    Hei Katriina! Itse kuulun "ruuhkavuosilaisten" sarjaan ja olen tuosta ylläolevasta samaa mieltä :). Työ ja lapsenhoito eivät tosiaan liikaa jätä aikaa omasta itsestä huolehtimiselle. Ihanaa, että sinulla on siihen mahdollisuus.

    VastaaPoista
  9. Noeijoo, sulle (ja Merille) kuuluu suuret kiitokset laiskotteluun kannustamisesta ja kaikesta tsemppauksesta. Ilman teidän mallia ja kannustusta en olisi tässä.
    Toivottavasti tätä kestää vielä toukokuun loppuun.

    Rita, niitä hemmottelupäiviä ei jaksa edes järjestää silloin, kun on väsynyt. Ja se huono omatuntokin kolkuttaa silloin. Vasta nyt osaan ottaa tästä kaiken irti. Ja kyllä -luopumista se on. Paljosta voi päästää irti!

    Hannele, onneksi välillä aina musitaa nauttiakin elämästä!

    Katie, työ ja ura ja lapsenhoito ja parisuhteen hoito ja kuntoilu ja harrastaminen -huh! Kaikki tulevat rysäyksessä päällekkäin. Siinä vaan sompaillaan. Nykyisin vaatimustaso on joka alueella korkea, ja nainen joutuu minusta kovemmalle kuin mies. Toivotan voimia ja iloista mieltä, etenkin lapsen kanssa olemiseen. Sitä aikaa ei saa takaisin.

    VastaaPoista
  10. "miten paljon unta keski-ikäinen nainenkin vielä tarvitsee" Jotensakin olen tullut siihen tulokseen, että ei se unen tarve ole vähentynyt mihinkään. Ja jos sitä saa vain vähän, niin nukkuminen tulisi osata ajoittaa säännölliseksi. Ja siinä en onnistu. Ikinä en ole mikään yökukkuja ollut, ennenkuin nyt. Ja tämä on huonosta. Mutta vielä huonompaa on tämä ajattelutapa, että kyllä minä sitten kun... Ja ainahan sitä tulee jotain uutta hoidettavaa tilalle. Siis remonttiin koko elämä.

    VastaaPoista
  11. Lepis, juuri noin se tuntuu olevan. Nyt kun olen voinut irrottautua oravanpyörästä, nukun paljon. Nytkin kymmentuntisen yön jälkeen ajattelin, että työhön palattua täytyy oikeasti alkaa mennä nukkumaan jo yhdeksältä ja jättää vain kaikki muu mielenkiintoinen pois. Jo sillä tavalla pysyisi terveenä ja hengissä.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...