maanantai 9. maaliskuuta 2009

Kukkia ja kuvasatoa


Maaliskuun ensimmäinen viikko meni niin nopeasti, että kohta kuu on jo puolessa. Ja sitten on kuun loppu ja koko kuukausikin on mennyt äkkiä ja on yhtäkkiä jo kevät. Aika siis kuluu sujuvasti, kun elämässä tapahtuu jotakin ja se kuluu yhtä nopeasti, vaikka ei tapahtuisikaan.
Päivä menee vaikka tietokoneella istuessa viikonlopun kuvasumaa selvitellessä.


Oulunreissu oli nopea ja mukava. Matkassa kaksi viisikymppistä äitiä ja kaksi teinipoikaa, mutta musiikkimaku meni loistavasti yksiin ja autossa soi koko ajan. Eri mieltä olimme ainoastaan Red Hot Chili Peppersistä, josta minä en enää välitä.


Kotimatkalla Meri soitti vinyyliltä polttamaansa Liisa Tavin levyä, joka minullakin on vinyylihyllyssäni ja se suorastaan räjäytti tajunnan. En ollut kuullut sitä ainakaan viiteentoista vuoteen.

Voiko olla ihanampaa laulua kuin Näkemiin nyt oikein paljon vuodelta 1979! Sitä oli ihan pakko laulaa mukana onnesta mykkyrällä, kuten silloin joskus.

Oulussa oli Noeijoon tyttären rippijuhlat. Meitä oli isovanhemmista lapsenlapsiin ja mukavaahan sellainen on. Meinasi vain lauantaina kuume tainnuttaa emännän, mutta saapumisemme paikalle paransi hänet kuin taikaiskusta ja sunnuntaina päästiin sittenkin juhlimaan kunnolla.

Klik-
Ehkä huomenna jo saan lähdettyä lopultakin ulos ja lenkille?

8 kommenttia:

  1. Voi, Liisa Tavi on painunut ihan unholaan. Hyvä kun muistutit. Jäähyväiset aseille rupesi heti soimaan päässä.

    Teillä on ollut sukua ja juhlia! Se on aina kivaa, välillä. Hyviä herkkuja, kakkukahveja..Ihanaa.

    Kaikkein parhaimmalle kakku maistuu 'rääppiäisissä' eli meikäläisittäin: suoraan jääkaapista lusikoituna.. Mutta sinä et tainnut saada kakkua mukaan kotiin asti?

    VastaaPoista
  2. Sain kyllä, Sooloilija: Merin kanssa vedettiin kolmet teeripiirakat heti naamaan autossa, kun oli vähän matkaa ajettu, vaikka oli juuri herkkupöydästä noustu. Ja yhtä kakkua olen syönyt vielä tänäänkin. Niin että pötsi pullottaa näitten sopivan pienten rintojen alla vastenmielisesti eikä liikunta kiinnosta pätkääkään.

    VastaaPoista
  3. Voi miten upeita kukkakuvia olet ottanut uudella kamerallasi! Kivalta ja antoisalta kuulostaa Oulun-reissunne.

    VastaaPoista
  4. Niin hennot ja kevään valoa täynnä olevat tulppaanit!

    Liisa Tavia olen kuunnellut juutupelta, tosin Jäähyväiset aseille menee paremmin Kollaa kestää:n esittämänä.

    Matkailu aina väsyttää, jokusen päivän. Kevät, aika hienoa aikaa, etenee huomaamatta.

    eikka

    VastaaPoista
  5. Olen sanonut hiljattain monta kertaa, että tulisipa jo kevät. Kuitenkin tarkoitan vaan sitä, että pääsisipä tästä talvesta eroon. Mutta muuten olen yrittänyt ehtiä nauttimaan niistä pienistä hetkistä, pienistä päivistä, joka kulloinkin on. Sillä muuten se aika kuluu liian nopeasti. Todellisuudessahan se laukkaa, juurihan vasta oli joulu.

    Minulla on RHCP:ltä yksi aivan ehdoton suosikki, jota kuuntelen tietyssä mielenlajissa. Se on Parallel Universe.

    VastaaPoista
  6. Kuinka upeita kukkakuvia :)

    Tulppaani on kaunis kukka ja näköjään hieno kuvattavakin!

    VastaaPoista
  7. Saahan pimiälläkin käydä lenkillä :)

    VastaaPoista
  8. Yelian, kiitos kukkakehuista!

    Eicka, en ollut muistanut koko Liisa TAvia enää ollenkaan, siksi se vaikutti niin voimakkaasti. Koko päivän on soinut päässä ne kappaleet.

    Moninainen, päivät kuluvat ja elämä valuu ohi, siltä se joskus tuntuu.

    Hanna, kiitos! Tulppaaneista löytyy minusta jatkuvasti ihailtavaa ja kuvattavaa. Ne muuttuvat koko ajan.

    Hannelen paratiisi, ihan oikeasti, voi tosiaan lähteä vielä illallakin. Niinhän sitä töissä käydessäkin pitää tehdä :)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...