tiistai 24. maaliskuuta 2009

Tätä voi suositella


Katsoin tänään iltapäivällä todella hyvän elokuvan vuodelta 1962, Kuin surmaisi satakielen. Jostakin syystä en ole koskaan törmännyt tähän aikaisemmin edes televisiossa enkä lukenut Harper Leen klassikkokirjaa. Muistan että Sooloilija ainakin oli katsonut tämän tänä vuonna, mutta en löytänyt tekstiä.

Pitkästä aikaa oli sellainen kertomus, jonka ääressä mielessä heräsi kunnioitus tekijöitä kohtaan. Elokuvaa voi hyvällä syyllä sanoa mestariteokseksi niin tarinan, näyttelijöiden kuin kuvauksenkin osalta. Gregory Peck sai ansaitusti aikanaan Oscarin roolistaan asianajaja Atticus Finchinä, jonka syvästi humaani suhtautuminen kanssaihmisiin sekä isänä että asianajajana oli todella vaikuttavaa.

Tarina kerrotaan Atticus Finchin kuusi-seitsemänvuotiaan tyttären, Scoutin näkökulmasta ja se tapahtuu jossakin etelävaltioiden pikkukaupungissa 1930-luvulla. Lapset elävät omaa elämäänsä ja seuraavat siinä sivussa kaupunkia kuohuttavaa oikeusjuttua.

Mustaa työmiestä syytetään valkoisen tytön raiskauksesta. Finch määrätään puolustamaan miestä, joka on syytön rikokseen. Koko valkoinen yhteisö kääntyy Finchiä vastaan, kun hän määrätietoisesti noudattaa omatuntonsa ääntä ja seisoo periaatteittensa takana. Lapset haluavat sitkeästi olla isänsä mukana ja saavat samalla oppia tärkeitä asioita elämästä ja isästään.

Suosittelen lämpimästi, kirjastosta sitä saa!

Tämä tärähtänyt kuva on Oulusta joen rannalta

6 kommenttia:

  1. Eräs lempikirjoistani! En ole nähnyt elokuvana mutta kirja vei mukanaan.

    VastaaPoista
  2. Olen sekä lukenut kirjan että nähnyt elokuvan,aikoja sitten.Tosi hyviä molemmat!

    VastaaPoista
  3. Tämä on kai ainoa elokuva, josta en ole kirjoittanut. Siis niistä nähdyistä, joita olen vuokrannut/lainannut, tai nähnyt valkokankaalla.

    Upea elokuva, hirveän ahdistava. Minua koskettaa aina tosi paljon kaikki rasismiin viittaavat elokuvat. Ahdistun niistä jostain syystä ihan hirveästi. Siinä tuntee itsensä voimattomaksi ja pieneksi ihmiseksi.

    Samoin koen elokuvista, joissa on lapsia tai joitain kauheita asioita katsotaan lapsen silmin.

    Ehkä en pystynyt kirjoittamaan tästä elokuvasta. Tai sitten se kirjoitus tulee pitkän ajan kuluttua näkemisestä..

    Kirja pitäisi joskus lukea. Jännä yhteys tähän kirjailijaan Harper Leehen on se, että Capote-elokuvassa hän tulee hyvin esille. Harper Lee oli Truman Capoten läheinen ystävä ja elokuvan aikana hän kirjoittaa juuri tätä Kuin surmaisi satakieli-kirjaa.

    Capoten nimesin viime vuoden vaikuttavimmaksi dvd:ltä nähdyksi elokuvakseni..

    VastaaPoista
  4. Almamaria, nyt kyllä kiinnostaa kovasti lukea myös kirja.

    Yelian, ilmeisesti luku- ja elokuvanautinto vastasivat toisiaan. Siitä saa kaksinkertaisen ilon, harrastan itse samaa.

    Sooloilija, jännää, miten eri tavalla voi kokea. Ehkä se osuu sinussa johonkin kipeään kohtaan. Minä katsoin sen lasten näkökulmasta, mitä he oppivat isältään, ja siinä nousi päällimmäiseksi kunnioitus kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, oikeudenmukaisuus, väkivallan välttäminen ja heikompien puolustaminen.

    Tämä oli samanlainen upea draamaelokuva kuin Kissa kuumalla katolla ja Pitkä kuuma kesä.

    VastaaPoista
  5. kiitos suuresti vinkistä. en ole ymmärtänytkään hakea leffana.

    kirja on yksi niistä harvoista, jotka olen lukenut useampaan kertaan. muistan että ensimmäisellä kerralla olin niin nuori etten ihan ymmärtänyt kaikkea ja toisella kertaa sen verran kokenut, että osasin ahdistua oikein kunnolla.

    tosiaan, kiitos vinkistä!suuntaan kirjastoon.

    VastaaPoista
  6. Hyppysellinen, nyt minuakin alkaa kirja kiinnostaa kovasti. Löydänköhän siitä samat painotukset kuin elokuvasta.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...