maanantai 23. maaliskuuta 2009

Jälkitarkastus ja jälkien tarkastelua

Kävin tänään näyttämässä rintojani plastiikkakirurgille sairaalassa. Hyvin oli kuulemma arvet parantuneet ja kudokset pehmentyneet ja samaa mieltä olen itsekin. Vielä odottelen, että vasen rinta, jossa oli suuremmat mustelmat, pienenee samankokoiseksi kuin oikea.

Oli muuten tehokasta toimintaa ja vielä etuajassa. Kun sovittu aikani koitti, olin jo takki niskassa kävelemässä hyvää vauhtia kotiin.

Lankesin taas eilen illalla vanhaan ansaani. Sen huomaa eilisestä julmetun pitkästä postauksesta. Ruoanlaitto sujui kädenkäänteessä. Mutta miksi piti väsyneenä ruveta kirjoittamaan ylös ohjeita? Miksi ihmeessä piti tunkea kaikki samaan? Miksi piti ruveta taas suorittamaan? Tai siis miksi en edes huomannut sitä?!

Entä jos palaan töihin enkä ole oppinut mitään? Mitä itse asiassa olen oppinut tämän loman aikana?

Ruumis ja mieli on ainakin saanut levätä ja rauhoittua. Valon, levon ja lääkkeitten myötä verenpaine on laskenut ja tasaantunut. En kärsi mistään oireista. Olen saanut elää omaa elämääni.

Mutta miten kauan kestäisin töissä edes puolipäiväisenä taas uusien menoleikkausten keskellä? Oikeasti en usko, että voin yksin oppia mitään konkreettista ennen kuin terapia pääsee kunnolla alkamaan. Enhän ole mikään aloittelija, vaan työskennellyt tämän työssäjaksamisen kanssa jo yli viisitoista vuotta ja käynyt lukemattomia kursseja ja koulutuksia.

Ja ihan oikeasti en halua ajatella koko asiaa nyt tämän enempää. Puistattaa ihan.

Talvi taitaa olla kohta ohi-

7 kommenttia:

  1. Niin sitä aina sortuu, suorittamiseen siis. Totesin tänään työkaverille, että onpas mukava ilta tiedossa kun ei ole yhtää töitä tehtävänä.... Arvaas mitä olen tehnyt viimeisen tunnin... Kierre.

    No kevät tulee ja jos se piristäisi.

    Älä stressaa sitä töihin menoa. Teet mitä jaksat ja jos et jaksa, niin takaisin lomille.

    Hienoa, että rinnat ovat kuntoutumassa hyvin.

    VastaaPoista
  2. Lepis, joskus on tullut mieleen, että kovilla olet sinäkin työelämässä. Siitä viestii flunssa ja väsymys, ja niistähän taas kärsii koko Suomi. Että kierre on.

    Onko ainoa keino tosiaan riuhtaista itsensä irti ja ryhtyä porukalla tuottamaan wellness-palveluita?

    VastaaPoista
  3. Sellaisia me olemme, suorittajia, kukin tavallaan. Meidän elämässämme järjestys, kuten esim ohjeiden kirjoittaminen pitää ohjakset käsissä.

    Muuten, sinä olet kehittynyt valokuvaajana valtavasti sen ajan mitä olen seurannut blogiasi! Hienoa Katriina, olen sinusta ylpeä!

    VastaaPoista
  4. Niin minäkin! Siis olen sinusta ylpeä ja ihailen valokuviasi. Vaihda ammattia!
    Meri

    VastaaPoista
  5. Ensinnäkin, hyvä kuulla että haavat ovat hyvin parantuneet.Samaa suorittajan vikaa on minullakin,mutta joogan löydettyäni opin relaamaan.Suosittelen sinullekin sitten kun haavat ovat kunnolla parantuneet.

    VastaaPoista
  6. Kirjoituksesi herättävät aina ajatuksia, huomaa peilaavansa omaankin elämään näitä sinun pohdintoja.

    Oli muuten hyvään vuodenaikaan tuo leikkauksesi. Ettei kesähelteellä eikä joulun aikaan vaan just sopivaan aikaan. Ja toipuminenkin on ollut nopeaa ja siis kaikki on mennyt hyvin siltä osin..

    VastaaPoista
  7. Ari, kiitos kovasti kuvakehuista! Kun yksin pähkäilee, ei aina tiedä, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Yritän ensi syksynä päästä jollekin kansalaisopiston kurssille oppia saamaan.

    Meri, kiitos! Ihan tarpeeksi tekemistä on harrastelijanakin yrittää oppia. Mutta kuvistakaan ei ole iloa, jos ei ole katsojia.

    Yelian, olen muuten käynyt joogassa kaksi vuotta. Nyt on jäänyt kokonainen vuosi jo väliin, kun en ole jaksanut lähteä, vaikka olen maksanut kevään loppuun. Olen oppinut sieltä hengitystä ja keskittymistä ja sen avulla rauhoittamaan itseäni. En vielä tarpeeksi.

    Sooloilija, kiva jos herää ajatuksia. Koulussa muuten sain ainekirjoituksessa aina opettajalta lopuksi huomautuksen, että kiitettävä, mutta omaa pohdintaa saisi olla enemmän. Olin varsin niukkasanainen kirjoittaja.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...