sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Neljäs päivä


Tervehdys toipilaalta! Olen nukkunut hyvin, kiitos vaan. Vanha vatsallaan nukkuja koisaa nyt levollisesti selällään koko yön. Ei tietoakaan jatkuvasta heräilystä, niskakivuista, puutuneista käsistä ja kuorsauksesta. Eikä tarvitse vaihtaa asentoa monta kertaa yössä, saan herätä rauhassa puoli kymmeneltä. Tosin mies löytyy täydessä unessa sohvalta, on siirtynyt sinne jossakin vaiheessa.

Olenko siis nukkunut väärin koko ikäni vai saako hyviä unenlahjoja kiittää tukevasta kipulääkityksestä (Mobic ja Panacod)? Neljä päivää ja yötä selällään ei tunnu myöskään itse selässä lainkaan.

Kipulääkityksestä saan ainakin kiittää sitä, että sairaalassa en tarvinnut lainkaan verenpainelääkkeitä ja nytkin vain osan niistä. Korvissa humisee usein sykkeen tahtiin., mutta luulen sen johtuvan hemoglobiinin laskusta. Rinnoissa on kaikenlaista pientä tuntemusta, pulputusta ja pistoa, mutta ei kipuja. Ajattelen, että imuneste- ja verenkierto siellä elpyy ja hermosolut kasvavat.

Sisko tuli eilen henkiseksi tueksi, että uskalsin mennä ensimmäistä kertaa suihkuun. Niin araksi sitä taantuu kokenutkin, kun on itseä operoitu. Oli ihanaa saada tukka puhtaaksi. Meri vaihtoi teippejä vuotaviin kohtiin, katsoi haavat ja sitoi tarvittavat. Otimme myös muutaman kuvan, mutta lupaan tässä juhlallisesti, etten tule ikinä julkaisemaan yhtään niistä!

Olen saanut monta hyvää vinkkiä myös Vicki Li:ltä. Vickin oiva neuvo oli ostaa Ainun liivinsuojuksia, niitä samoja, joita imetysaikana on käytetty. Ne imevät hyvin vuotavia nesteitä ja toisaalta ovat sopivia pehmusteita kovalle ja mustelmaiselle rinnalle.

Hyvästä olosta huolimatta en halua vieläkään mennä ulos, vaikka siellä on lempeä luminen nollakeli. Otan ihan rauhallisesti kotona.


Tästä käsityömuseon parsitusta villapaidasta tulee mieleen eilinen Tuntematon sotilas Teemalla, johon en kerta kaikkiaan osannut keskittyä. Harmittaa vähän, mutta sen aika ei ollut nyt.


16 kommenttia:

  1. Panacod varmaan saa aikaan aika tukevat unet. Toivotaan, että paranet vikkelästi ja pääset kokeilemaan uinahtelua ihan au naturel. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvinhän siellä edetään. Kuulostaa ihan jopa mukavalta tuollaisen operaation jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Kiva, että olet saanut siskon avuksi. Hyviä vinkkejäkin olet kotihoitoon saanut eli eiköhän kaikki ala mennä ihan hyvin.
    Voin hyvin ymmärtää tuon, ettet halua julkaista niitä kuvia..

    Minä en myöskään pystynyt keskittymään (enkä oikein aikonutkaan, ennakkoluulot olivat niin kovat) katsomaan Tuntemattoman sotilaan teatteriversiota. Kovinhan siinä oli huutoa ja meuhkaamista. Jotenkin tuli tunne, että näyttelijätkin jännittivät tv-kameroita..

    VastaaPoista
  4. Hurmaavat kupit, onko ne sun? Tarjoa mulle sumpit niistä, jos on, seuraavan kerran. Kupit on pienet niinkuin nykyään emännälläkin.. kö?

    Onneksi Meri on siellä, mielelläni auttasin, muuta etänä vähän hankalaa.

    Taitaa olla viikon päästä tosi levännyt olo, kun noin nukuttaa. Se onpi hyväksi.

    VastaaPoista
  5. Hyvä kuulla että toipuminen jatkuu hyvin. Enpä tiennytkään, että niiden melonien kanssa on niin hankalaa, onneksi sait ne muutettua greipeiksi:-)

    VastaaPoista
  6. Uni on paras toipumislääke ja onneksi saat nukuttua hyvin.

    Katellisena luin tuon osan; ei enää puutuneita käsivarsia! En ole koskaan osannut ajatella tuota asiayhteyttä, mutta näin kun tarkemmin ajattelee niin niinhän se menee.

    Toipumista Onnen Tyttö!

    VastaaPoista
  7. Uni on parasta lääkettä. Pikaista toipumista!

    VastaaPoista
  8. Hienoa,että uni maistuu myös selällään. Tee siitä tapa, niin pääsee niska vähemmällä. Mie olen taas kotona ja inhottava räkätauti antoi ennakkomerkkejä jo viime yönä makuuvaunussa: kurkkua riipoi.Toipilaita olemme siis molemmat. Onneksi ei tarvi lähtiä aamulla töihin. Tosin toimittaja tulee haastattelemaan mua klo 9- makuuhuoneeseen.

    VastaaPoista
  9. Nelle, toistaiseksi lääke on ollut vielä tarpeen, jomotus kertoo, milloin on aika ottaa taas tabua. Toivottavasti sinäkin olet päässyt flunssasi herraksi.

    Arleena, vaikeinta on ehkä asettua vain olemaan ja antamaan ruumiille runsaasti aikaa parantua. Minultahan se jo sujuu, kun olen neljä kuukautta parannellut jo itseäni, mutta monelle työputkesta suoraan hypänneelle tiedän tuottavan vaikeuksia.

    Sooloilija, ihmettelin, kun ei mieskään jaksanut katsoa sitä. Ja kun et sinäkään, voi olla vikaa systeemissäkin. On toki ihan toista olla katsomossa kuin kotona telkkarin äärellä.

    Noeijoo, nuo kupit on ne mun pienet espresso-Kokot. Tarjoan sulle vastajauhetuista pavuista keitetyt kaffet sillä sekunnilla kun saan sinut tänne! Ehkä tässä kuvassa on symboliikkaakin, en ollut tullut ajatelleeksikaan ;D
    Toivottavasti olosi on jo parempi ja flunssakin hellittää.

    Yelian, melonit oli aika paljon tiellä, mutteivät ne sentään unta haitanneet. Kyse oli vain tavastani nukkua vatsallaan, mikä aiheutti monenlaisia vaivoja. Nyt leikkauksen jälkeen on pakko nukkua selällään.

    Lepis, odotan sitä aikaa, jolloin voin ostaa C-kupin kauniit liivit ja unohtaa olkapäitten jomotuksen ja kipeät hartiat. Sitä odotellessa voisi käydä näitten michelin-renkaitten kimppuun, joita näkyy ennen- ja jälkeen-valokuvissani. Mistä ne niihin tulivat!

    Kiitos toivotuksista, Liisa! Kyllä tämä tästä.

    Vicki, en olisi millään uskonut, että selällään voi nukkua!
    Ankea olo sulla, ja mahtoi matkantekokin olla kurjaa. Kiitos kuitenkin, että kerroit mulle eilen kokemuksiasi. Kävin lukemassa paljon lisää sieltä sivustoilta.

    Mikä tämä toimittajajuttu on?

    VastaaPoista
  10. Ota rauhallisesti vaan.

    Tuo nukkumisasentojuttu on siitä outo, että minä en voi nukkua mahallani enkä selälläni, vain kyljelläni voin olla. Kaikkein pahin asento on mahallaan ja kun yksi fysioterapeutti sitä minulle selitti, niin ymmärsin itsekin, että jos selkäranka on ”ässänä” niin ei se ole luonnollinen asento. Mutta jokaiselle löytyy se oma.

    En ole käynyt vähään aikaan täällä kommentoimassa, mutta piti laittaa, että ystävättäreni kävi samanlaisessa operaatiossa jo vuosia sitten. Hän sanoo, että hänen selkäkipunsa loppuivat siihen paikkaan.

    VastaaPoista
  11. Kiva kuulla, että ystäväsikin on tyytyväinen, Moninainen. Niin paljon vaivoja isoista rinnoista on, ettei sitä uskoisikaan. Odotan nyt, miltä tuntuu myöhemmin, kun kaikki on parantunut.

    VastaaPoista
  12. juu, vihdoin alkaa helpottaa. nenäkannua olen käytellyt ja vaikka se on minusta epämiellyttävää (vettä jää mulla jotenkin poskiin) niin se auttaa kuitenkin.

    oli kyllä ihan harvinaisen pitkä taistelu. Nytkin pitää silloin tällöin vielä niistää, mutta enimmäkseen ok.

    Tuollaisten isojen leikkausten jälkeen kannattaa kyllä antaa elimistölle lepoa lääkkein. Mulla panacod joskus vaan teki myös niin huonon olon ettei mikään pysynyt sisällä. Toisaalta annostus oli melko miehekäs.

    pikaista paranemista joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  13. Nelle, äiti ja toinen sisko eivät siedä Panacodia ollenkaan, äiti oksentaa sen pois jopa. Minua se ei auttanut viisaudenhammasleikkauksen jälkeen, siinä oli kovat kivut pari viikkoa. Nyt kyllä tehoaa eikä tuo sivuvaikutuksia. Sisko neuvoi ottamaan vain yhden kolme kertaa päivässä, lisäksi menee yksi pitkävaikutteinen.

    VastaaPoista
  14. Hyvää yötä. Nauti toipumisen rauhasta, nyt ei ainakaan tarvitse tehdä mitään. Hyvää harjoitusta vain olemiseen.
    Hyviä unia.

    VastaaPoista
  15. Meri, kiitos, kauniita unia sullekin!

    VastaaPoista
  16. Minun täytyy vielä tulla kertomaan, miksi minä inhoan juoksemista ja miksi en muistele lämmöllä yhtä jumppamaikkaa. Minä olen aika isorintainen, nykyisin liiveistä riippuen c- tai d-kuppinen. Olin isorintainen jo teininä. Jumppamaikka pakotti juoksemaan, vaikka sanoin, että en voi, sattuu. En kehdannut sanoa, mikä sattuu. Siihen aikaan, 70-luvulla, ei ollut mitään sporttiliivejä (eikä tainnut olla MacGyver-teippiäkään eli ilmastointiteippiä, jolla olisi saanut teippattua rinnat niin, että ei olisi venynyt juostessa). Kuopuksen kaverilla on myös rintaongelma. Odottaa sitä, että pääsee töihin, että on varaa mennä rintojenpienennysleikkaukseen. Olen yrittänyt välittää tyttäreni kautta terveisiä, että menisi vaan heti jo opiskelijaterveydenhuoltoon tai terveyskeskukseen, sillä tyttö kärsii jatkuvista selkäkivuista. Ei ole kivaa 18-vuotiaalle.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...