torstai 12. helmikuuta 2009

Kuvista

Mustavalkokuvaukseen en ole paneutunut sen jälkeen, kun värifilmit tulivat. Nämä kuvat eivät siis kerro mistään kokeilusta eikä harjoittelusta. Mutta haluaisin kyllä kokeilla ja harjoitella. Pidän mustavalkoisista muotokuvista. Niissä jotenkin ihminen on paremmin läsnä, ja kasvot tuntuvat kuvastavan enemmän.

Olen nuoresta tytöstä asti käynyt ihailemassa muotokuvia Valokuvaamo Lehtisen ikkunassa ja käyn edelleen. Siellä erityisesti pidän mustavalkoisista, vaikka niitä ei paljon näykään. Heidän muotokuvissaan on tyyliä.

Ennen kuvasin mieluiten ihmisiä ja tilanteita. Bloginpidon myötä on pitänyt keskittyä muuhun, kun läheisten kuvia ei voi julkaista. Ja nyt huomaan, etten enää koskaan ota kasvokuvia ihmisistä, vain koirasta. Tai kuvaan tietysti erilaisia tapaamisia, mutta jotakin on muuttunut.

Yhden serkun häissä otin kasvokuvia sukulaisista. Ne onnistuivat hyvin ja ovat aarteitani. Olisinpa ottanut enemmän. Aarteisiini kuuluu myös kuva pienistä siskontytöistä pitämässä sadetta raparperinlehden alla kukkaseppele päässään. Tai kasvokuva miehestä ystävänsä kanssa kohottamassa valtavia olutkolpakoita saunan terassilla ikivanhat olkihatut päässään.

Tämänkertaiset kuvat kuuluvat kategoriaan Onpahan otettu, ei kannata klikata. Itse asiassa mustavalkokuvaus ei taida olla samanlaista digikameralla? Ja onko eroa, säätääkö kameran ottamaan mustavalkokuvan vai muuttaako sen jälkeenpäin käsittelyssä?

P.S. Pari uutta kuvablogissakin.

P.P.S. Tämän postauksen väritys on ankea kuin sadepäivä. Sorry!

15 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä mustavalkomuotokuvista, niitä katsoo mielellään!

    Minäkään en ota enää niin paljon kuvia ihmisistä eli blogin aloittamisen jälkeen olen kuvannut enemmän yleisesti kaikkea. Ennen kaikissa kuvissani oli ihminen.
    No, lapsiani vielä kuvaan, mutta suurinta osaa niistä en laita blogiini.

    Kissa ei ole vielä kieltänyt kuviensa käyttöä, joten se näkyy blogissa usein..

    VastaaPoista
  2. Myös ainoa hyvä kasvokuva minusta ever on sinun ottamasi. Olen melko vasta antanut sen muistaakseni äitille, en kyllä yhtään muista miksi. Se oli jonakin jouluna teillä otettu kuva, jossa taustalla oli ihanan sininen ikkuna ja olkiseppele. Kun aikoinaan näytin sitä kuvaa miehelle innoissani, että katso, kerrankin hyvä kuva minusta, niin hän kommentoi: hieno tausta. Ja taas oli hengenlähtö lähellä.

    Miten voit?

    VastaaPoista
  3. Sooloilija, kun lapset kasvavat isommiksi, ei enää tule kuvattua heitäkään. Eikä ne sitäpaitsi ole ollenkaan miellellään mallina. Ennen sain kuvata Eickan tyttöjä, mutta nyt sekin aika on ohi. Kissa on tosi hyvä kohde. Silkkiturkki on oppinut kääntymään alta pois, kun kamera tulee lähelle.

    Meri, tiedän sen kuvan. Miehet ei oikein ymmärrä näitä asioita ja antavat useimmiten väärän vastauksen ihan luonnostaan. Sitten ovat kauhean hämmästyneitä.

    VastaaPoista
  4. Joo, mustavalkoisessa on tyyliä, varsinkin henkilökuvissa´.

    Omat mustavalkokuvani olen aina tehnyt vasta kuvankäsittelyssä. Olen käsityksessä, että kamera tallentaa aina myös väri-informaation vaikka kuvatessa olisikin mv-asetus päällä. Nikonilla rawna kuvatessa saa peräti varautua siihen, että monet ohjelmat eivät edes noteeraa kameran asetuksia, vaan mv:näkin otettu kuva on avatessa värillinen. Nikonin oma siirto-ohjelma kuitenkin ne huomioi ja saattaa olla joku muukin.

    VastaaPoista
  5. Samankaltaisessa käsityksessä minäkin olen digimustavalkokuvista kuin Kari.

    Mustavalkokuvat ovat ihastuttavia. Kauan sitten näin tv-dokumentin Sudekista ja olin kauan aikaa aivan hengästynyt hänen kuvistaan. Hetken aikaa toivoin, että minulla olisi edes hitunen hänen taidoistaan. Otin myös mustavalkokuvia, mutta opiskelijana minua sapetti, kun mustavalkokuvaus tuli kalliimmaksi kuin värikuvaus, ja rupesin taas kuvaamaan värillisiä. Tämä oli niitä aikoja, kun kuvasin tavallisella kinokameralla.

    Olen huomannut myös saman kuin sinä, Katriina, että ihmisten kuvaaminen on jäänyt vähäiseksi. Miltei nolottaa kuvata ihmiskasvoja vaikka tarkoitukseni ei ole ollut alunalkaenkaan julkistaa ihmisistä ottamiani kuvia esim. blogissani.

    Mukava, että olet toipunut leikkauksestasi. Muistahan kuitenkin olla varovainen siellä, jos lähdet valokuvailemaan omin päin. Siellä on liukasta. :)

    VastaaPoista
  6. Kari, tuota raw-kuvausta en ole edes kokeillut, syystä, etten viitsi/osaa käyttää Photoshopia. Ehkä sitten kun pääsen lopultakin jollekin kurssille.
    -Mustavalkoasetuksia on siis turha käyttää.

    Celia, oikeastaan pitäisi pyytää jotakin malliksi ja opetella valaistusta muotokuvaukseen. Vaikein osa on se mallin saaminen, ainakaan lähipiiristä. Paljonkohan niille pitäisi maksaa..?

    VastaaPoista
  7. Tai olihan mulla viime kesänä malli, kun kuvasin siskonpojan rippikuvaa. Harvoin on ollut yhtä rauhallista ja miellyttävää kuvattavaa.

    VastaaPoista
  8. En tiedä miksi, mutta itselleni tulee aina mustavalkokuvista jotenkin rento olo ja hyvä mieli.. joten kiitos näistä kuvista :)

    VastaaPoista
  9. Meri hätkähtää:

    Tosiaan, rippikuvat! Lähettämättä vielä niinkuin toissasyksyn kiitoskortit 50-vuotispäiviltä ja keskimmäisenkin rippijuhlista...ne epäonnistuivat kun otin itse. Ei tullut yhtä ainutta onnistunutta kuvaa. Vaikka malli on sievä kuin sika pienenä.

    VastaaPoista
  10. Mustavalkoinen postaus sopi hyvin, kuvaa tunnelmia tänään bussissa istuessa. Mietin, että on niin harmaata ja pilvistä, kuin mustavalkoisessa elokuvassa, olokin vähän epätodellinen, kuumeinen. Joskin: oli valoisaa eli harmaata vielä viiden aikaan.

    Mutta kuvablogissa olikin sitten väriä enemmän, onnea uudesta blogista. Olet viihtynyt näköjään toipumisen keskellä kuvien parissa, mikä sen parempaa terapiaa.

    VastaaPoista
  11. Keittiövaaka, mustavalkokuvissa on jotenkin rauhallisempi tunnelma. Viittaisiko väritys vielä menneeseen aikaan ja silläkin tavalla rauhoittaisi ajatuksia.

    Meri, pitääkö rippikuvakin lähettää? Olenkohan itsekään lähettänyt..? Tänään tuli mieleen, että kummitädinhän kuuluu ostaa risti, kai, mutta ei tullut mieleen, kun kummipoika toissa vuonna pääsi ripiltä. Ei meistä taida olla muodollisten tapojen noudattajaksi!

    Noeijoo, tahtooko neiti ristiä?
    Harmaa päivä on ollut, ja vähän liukastakin. Tästä se päivä pitenee, kohta ehdit ulos vielä valoisaan aikaan. Kuvien kanssa tulee värkättyä luvattoman paljon nyt, kun on aikaa.

    VastaaPoista
  12. Minua viehättää pehmeät seepiakuvat. Niissä on sama henki kuin musta-valkoisissa mutta pehmeämmin...

    VastaaPoista
  13. Magi, seepia vie ajatukset romanttiselle 1800-luvulle.

    VastaaPoista
  14. Minä pidän mv-kuvista kovasti ja muunnan ne kyllä vasta photarilla. Seepia-kuvista en pidä, en tiedä miksi. Jotenkin likaisen ruskeita.

    VastaaPoista
  15. Krisu, kasvokuvauksessa alan kyllä kokeilla enemmän mustavalkoista. Sitten vaan joutuu kiinnittämään luultavasti enemmän huomiota valaistukseen.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...