sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Ei erikoisempaa


Täällä ei paista aurinko, vaan taivas on valkoisessa pilvessä ja sataa kevyttä pakkaslunta. Aurinko tekisi nyt niin hyvää!

Johtuneeko kipulääkkeiden reilusta vähentämisestä, että yöllä oli pää kipeä. Niska ja hartiat olivat niin jäykkänä selällään nukkumisesta, että piti nousta verryttelemään ja venyttelemään keskellä yötä. Ei voi kääntyillä vielä kahteen viikkoon.

Silkkiturkki on ollut suloista seuraa. Se ei vaan suostu syömään juuri mitään. Vain jäätelö on kiinnostanut ja ehkä viisi raksua. Ja koirat kuulemma ovat kaikkiruokaisia ja lihovat helposti! Pientä koiraa on myös vaikea olla nostamatta sänkyyn tai syliin ja se taas ei tee hyvää tisseille.

Rintaleikkauksen jälkeen kuvataan mielialan laskua parin viikon päästä. Huomaan jo uusia tuntemuksia: surkeat yöunet ja outoja inhoaaltoja. Ne ovat samanlaisia kuin imetyksessä oksitosiinin pyrskähtäessä heruttamaan maitoa, jos tiedätte tunteen.

Jään kiinnostuneena odottamaan jatkoa.


5 kommenttia:

  1. Nyt ei voi opastaa kuin uusin riemurinnoin kohti sarastavaa kevättä!

    Ajatteles miten mukavaa se on sitten muutaman viikon kuluttua mennä sovittelemaan uusia kesähepeneitä kun niihin mahtuu. Eikä tarvitse kaihtaa niitä kittanakokoisten kauppoja.

    Piristikö edes yhtään?

    VastaaPoista
  2. Yök, tiedän tunteen, inhoaallot.

    Voi sinnuu, koiran paras menee oman terveydenkin eelle. Osaa se neiti kyllä kerjätäkin sitä, muistelen. Ymmärrän miksi hellyt. Tulipa itsellänikin syötettyä koiralle juustoa suoraan pöydästä, kun se kerjäsi, eihä niin saa tehdä. Oli vaan niin suloinen kuono siinä polvella.

    noeijoo

    VastaaPoista
  3. Tällä kertaa kommentoin tuota sinun uutta kuvablogia, jonka hoksasin pari päivää sitten.
    Miten sait idean perustaa juuri tuon kuvablogin, näyttää olevan wordpressin puolella? Minuakin wp kiinnostaisi, mutta en halua siirtää varsinaista blogiani sinne. Pitäisiköhän perustaa kuvablogi wp:hen.. Näyttää hyvältä, kuvat ovat isolla esillä, se on aina hyvä juttu!

    Onko siinä kävijälaskuria tai sellaista, että voisi ilmoittautua lukijaksi, jotta sekin päivittyisi omaan blogiini. Olisi ihana nähdä aina tuoreeltaan kuviasi..

    VastaaPoista
  4. Mie en kyllä muista tuollaista mielialan laskua(mutta en mie muista paljon muutakaan) Se kyllä harmitti, kun kesti niin vietävän kauan ennen kuin haavat meni lopullisesti umpeen. Aina,kun ajatteli , että nyt..niin jo jostain rasahti taas auki.Näissä Lollipop-arveissa kriittisin kohta on se missä tikku ja pallo yhtyvät. Siitä oli pitkään auki ja siinä on pahin arpikin.

    VastaaPoista
  5. Lepis, kestää kyllä vähän aikaa ennen kuin näistä on riemurinnoiksi, mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoo!

    Noeijoo, se inhoaalto-tunne on kammottava, muistan sen jo nuoruudesta. Jälkeenpäin tajusin sen yhteyden hormoneihin, mutta en tiedä, mistä muusta se voisi johtua. Äiti kertoi oman rintaleikkauksen jälkeen tunteneensa niitä.

    Sooloilija, halusin WP:hen sen väritaustan takia, mutta en halua muuten blogia sinne. kuvat eivät ole kovin kaksisia, mutta elän toivossa, että opin.
    Onhan siinä taas uutta askartelua ja uudenlaisia pohjia tarjolla, jos olet kiinnostunut, ja olethan sinä:)
    En ole vielä löytänyt mitää lisäyksiä siihen blogiin, joten se täytyy käsin lisätä omaan blogirullaan.

    Vicki, äitini kertoi mielialan laskusta ja siellä keskustelupalstoilla on ollut myös. Hyvä ettei sulla ollut, et ehkä ole altis sille? Mulla kun on ankkuriarvet, niin se alaristeys on hiukan vuotava ja raollaan ja pari muuta kohtaa tihkuttaa nyt. Samoin jomotusta ym. tuntuu, kun ottaa vähemmän lääkettä ja tekee liikaa. Yksi pystyarpi on sen näköinen, että menee ehkä korjaukseen. Toivottavasti pysyy kuitenkin kiinni. Kävin Merillä taas hoidattamassa ja hakemassa uskonvahvistusta;)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...