sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Ansassa

Pitihän se käydä katsomassa, kun siitä niin paljon kirjoitetaan: REVOLUTIONARY ROAD. Ja on se kyllä maineensa veroinen elokuva. Kate Winslet ja Leonardo Di Caprio tekevät siinä hyvin sisäistyneet ja vahvat roolit kolmekymppisinä aikuisina, jotka eivät kestä ympäristön odotusten ja omien nuoruudenhaaveitten ristiriitaa aineellisen hyvinvoinnin keskellä.

Tai oikeastaan April ei kestä, Frank kyllä sopeutuu lopulta. On vuosi 1955 (-loistovuosi muuten!). Frank on töissä toimistossa ja tyytymätön yhdentekevään työhönsä, mutta kukapa ei olisi. Ainakin siellä voi hankkia itselleen mukavaa lounasseuraa pikkusihteeristä. April hoitaa lapsiaan lähiön omakotitalossa sen jälkeen, kun on saanut haudata unelmansa näyttelemisestä.

Pariskunnalla on maine jotenkin muusta ympäristöstä poikkeavana, erikoisena, mutta syy siihen ei oikein kirkastu katsojalle. Sovinnaisten naapurien kanssa vietetään sovinnaista vapaa-aikaa.

April on omaksunut Frankin nuoruudenunelman Pariisista ja saa päähänsä, että muuttamalla Pariisiin asumaan he voisivat löytää elämälleen uuden suunnan ja tarkoituksen. Hän saa houkuteltua miehensä mukaan suunnitelmaan, mutta toiveisiin tulee muutos, kun April toteaa olevansa taas raskaana.

Pariskunnan suhde alkaa tämän jälkeen rakoilla vakavasti. Frank alkaa nähdä uudet ylenemismahdollisuutensa houkuttelevina eikä hyväksy vaimonsa aikeita tehdä itse raskaudenkeskeytys. Ehkä hän näkee tässä tilaisuuden perua Pariisiin muutto, jota ei ehkä sisimmässään tosissaan halunnutkaan. April kokee tämän takaiskuna, josta hän ei selviä.

Luulen, että April selvästi miestään älykkäämpänä ja varsin kykenevänä naisena tuntee olevansa ansassa, oman elämänsä vankina. Aikakauden perhekulttuurissa nuori äiti ei voi käyttää lahjojaan mihinkään muuhun kuin kodinhoitoon ja lapsiin. Lapsetkin ovat jo ilmeisesti päivät koulussa. Uuden vauvan kanssa sama alkaisi taas alusta. Tulevaisuudella ei ole mitään muuta tarjottavana kuin samaa esikaupunkityhjyyttä.

Mielenkiintoinen hahmo elokuvassa on tuttavaperheen poika John, ikätoveri joka on mielisairaalasta lomalla oleva matemaatikko. Hän näkee Frankin ja Aprilin läpi, tajuaa heidän unelmansa ja pettymyksensä ja mitä he ajavat takaa. John ei taivu sivistyneeseen kulissikeskusteluun, vaan pureutuu suoraan asian ytimeen ja sanoo ääneen, mitä ajattelee.

Elokuvassa keskustellaan koko ajan. Riidellään paljon. Molemmat näyttelijät onnistuvat siinä loistavasti. Kiihtynyt hengitys kuuluu ja se pitää katsojan ikäänkuin iholla, mukana kuviossa koko ajan. Kuten Sooloilija kirjoitti, näyttelijöitten läheinen ystävyys helpotti heidän heittäytymistään riitatilanteisiin.

Minusta koko filmi olisi voinut loppua siihen, kun April lähetti miehensä pahan riidan jälkeisenä aurinkoisena aamuna töihin herkullisen aamiaisen saattelemana. Koko aamu oli erikoinen ja molemmat tiesivät sen. Aprilin kasvot vääntyivät tuskasta auton käännyttyä tielle. Katsoja tiesi kyllä, mitä tulee tapahtumaan.

Hyvä elokuva, näyttelijätyön juhlaa. Ihailin erityisesti Leonardo DiCapriota aikuisena miehenä. En ole koskaan voinut karistaa mielestäni Gilbert Grapen pikkuveljen loistavaa roolia, mutta ehkä se nyt onnistui.

Kotiraatimme antoi tälle leffalle kolme ja puoli tai neljä tähteä. Ihan väkisinkin sitä nimittäin vertaa Kaukana taivaasta -elokuvaan (Far Fom Heaven), ja jos sillä on neljä ja puoli tähteä, niin ei tämä ihan samaan yllä.

Tai oikeastaan elokuva ansaitsee viisi tähteä jo siitä, että se sai minut näin pohtimaan ja kirjoittamaan poikkeuksellisen pitkän tarinan!





11 kommenttia:

  1. Mielenkiinto tätä leffaa sen kuin kasvaa tätä arviotasi lukiessa. Täytyypä mennä lähiaikoina katsomaan.

    VastaaPoista
  2. Tämä elokuva oli sellainen, jonka maailman piti uppoutua.

    Siinä oli hienovaraisesti kuvailtuja ihmisiä, kuten juuri tuo mainitsemasi mieleltään sairas John (joka minusta oli vastenmielinen). Ja esim. se naapuripariskunta, jonka mies oli Apriliin kovin ihastunut. Hänen vaimonsakaan ei ollut ihan tasapainossa; hänkin taisteli saman asian kanssa: odotukset ja toiveet eivät ehkä kohdanneet hänenkään elämässään..

    Vertasit tätä Kaukana taivaasta-elokuvaan. Olinkin unohtanut sen! Tämän teemat ja tunnelmat olivat hyvin paljon samoja. Ahdistavuus leimaa molempia elokuvia..

    VastaaPoista
  3. Lepis, ainakaan ei tarvinnut teatterissa kelloa vilkuilla, kaksi tuntia meni kuin siivillä, vaikka näennäisesti ei tapahtunut kovin paljoa. Voin siis suositella.

    Sooloilija, se naapuripariskunta vähän ihmetytti. Mies oli aika pökkelö (en muuten lainkaan muista häntä Brokebackistä, täytyypä katsoa sekin taas uudestaan), vaimo outo, aivan kuin romahtaisi millä hetkellä hyvänsä.

    John taas oli minusta kiehtova! Huomiokykyisenä ja terävänä ja vailla sovinnaisen seuraelämän taitoja/kahleita hän saattoi tarjota pariskunnalle peiliä ja olla samalla ainoa ihminen, joka ymmärsi heitä.

    VastaaPoista
  4. Odotankin oikein pääseväni katsomaan tätä elokuvaa.Ensinnäkin, Kate Winslet on jo vuosia ollut suosikkinäyttelijätär ja elokuvan aihe on kiinnostava.Tuo että April kokee olevansa ansassa ,koska tuon aikakauden mahdollisuudet olivat rajoitettuja, tulee esille myös Mad Men sarjan päähenkilön Donin vaimon tarinassa;hänkin kokee olevansa ansassa.

    VastaaPoista
  5. Yaelian sanoi hyvin tuosta Mad Men-sarjasta: sehän on täynnä naisia, jotka yrittävät elää sen aikakauden odotusten mukaan, taipuvat olemaan 'sydänkäpysiä' ja 'muruja', vaikka tuntevat sisällään olevansa paljon muuta. Donin vaimo on surullinen tapaus. En tiedä edes rakastaako hän miestään, mutta hän on tottunut esittämään rakastavaa vaimoa. Kovin surullista.

    VastaaPoista
  6. Aioin kyllä muutenkin mennä katsomaan tämän leffan, mutta tämän arvion luettuani se kiinnostaa vielä entistäkin enemmän. Jännittävää nähdä DiCaprio ja Winslet yhdessä kaikkien näiden vuosien jälkeen - molemmat ovat mielestäni erinomaisia näyttelijöitä.

    VastaaPoista
  7. Yelian, Kate W. on ollut kaikissa rooleissaan hyvä, mutta Järki ja tunteet -elokuvan kiihkeän romanttisena nuorena naisena ylitti itsensä.

    Sooloilija, onpa harmi, etten ole kiinnittänyt mitään huomioita Mad Meniin enkä edes lukenut siitä mitään.

    Anitta, tässä pääparissa on kyllä karismaa vaikka muille jakaa, varsinkin DiCapriossa:)

    VastaaPoista
  8. Houkuttelee katsomaan. Olinkin aikonut kysyä lähdetkö kaveriksi, mutta oletkin jo käynyt.

    VastaaPoista
  9. Meri, mies suostui lähtemään eilen mukaan, kun kiinnostui arvosteluista. Kävelimme kaupunkiin pakkasessa ja hyvää teki. Nuoriso otti auton viikonloppureissulleen, joten tuli ihan nuoruus mieleen siinä kävellessä.

    VastaaPoista
  10. Sinulle on haaste BB:ssä.

    VastaaPoista
  11. Lepis, kiitos haasteesta, tartun siihen mielelläni tiirailu-blogissa. Oma oranssisi on upea, tyylikäs!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...