sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Välipäivä elämässä ja muita huomioita


Tämä kuva on alivalotettu, vaikka tiedän nyt, että pitäisi ylivalottaa

Jos perjantai enteili huonoa päivää, lauantai ylitti sen. Oksennusmigreeni alkoi heti aamusta ja jatkui iltaan asti. Täsmälääkkeistäkään ei tällä kertaa ollut mitään apua. Haahuilin koko päivän pimeän makuuhuoneen ja vessan väliä, kylmä geelipussi otsalla. Ainoa viihdyke mitä siedin oli Chopin.

Kokemus onneksi auttoi tässäkin: tiesin, että se loppuu kello 21, kuten aina ennenkin. Sen jälkeen neste alkoi pysyä jo sisällä ja särky hävisi kuin taivaan tuuliin. Ihmisen ruumis on ihmeellinen!

Tämä kuva on viime talvelta, mutta toivon aurinkoa tällekin päivälle-

Olen yllätyksekseni huomannut, että toimimme kotona miehen kanssa juuri samalla tavalla kuin omat vanhempani. Mies istuu mielellään olohuoneen nojatuolissa tekemässä ristisanoja tai lukemassa ja hänen tehtävänsä on hoitaa siivoukset ja roskienvienti. Näin isänikin.

Minä makaan sohvalla lukemassa tai istun kutomassa, silloin kun en tee ruokaa tai pese pyykkiä, juuri kuten äitini.

Molemmat istumme paljon tietokoneella, tällä yhteisellä. Vanhempani taas kirjoittavat paljon työhuoneessaan, sähkökirjoituskoneella, koska tietokoneen käyttö on uutuuttaan vain äidin hallussa.

Näin se elämänkaari menee, eikä malli ole yhtään huono. Mies haluaa myös olla tulevaisuudessa nimeltään Vaari isäni mallin mukaan. Minä en osaa sanoa eikä ole tarvettakaan, käyttäjä sen kuitenkin päättää. Olen kuullut sellaisia kuin Vanksu, Laala ja Mumi.



17 kommenttia:

  1. Kuullostaa hirveältä. Koin samanlaisia oireita kun sairastuin syksyllä. Se on hirveätä.
    Lisäksi elin vuosia ihmisen kanssa, jolla oli samantyyppinen migreeni kuin sinulla. Sitä on hirveätä katsoa vierestäkin..

    Toivon hyvää päivää nyt sunnuntaille!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sooloilija! Onneksi se menee myös kerrasta ohi. Saattaa olla oma vikani, kun katsoin torstaina ne kaikki Forsytet Juutuubilta putkeen. Tiesin että se ei kannata.

    VastaaPoista
  3. Ikävä tuo migreeni. Ja kun siihen ei tunnu edes auttavan muu kuin aika:(

    Meillä poikkeaa oman mieheni kanssa oleminen vanhempieni olemisesta ainakin siinä että me istumme miehen kanssa omilla tietokoneillamme ison osan vapaa-ajasta (liikaa). Omilla vanhemmillani ei ollut edes kirjoituskonetta.

    Minua sanotaan mummiksi ja mummoksi. Saavat itse päättää, kaikki käy.

    VastaaPoista
  4. Voi ei, eikä mikään auta. Onneksi edes lopulta menee ohi eikä jää pysyväksi olotilaksi.

    Vanhempien mallia olen minäkin miettinyt, mutta meillä menee niin ristiin ajatukset siitä, kun ukkoni haluaisi minun olevan kuin äitinsä, kaappijuoppo ja siivoushullu. Silloin meillä menisi hyvin ja hän saisi päteä ;)

    Vaan en ole eikä hän ole kuin isäni, valitettavasti, siivoojaisä sopisi mulle hyvin. Elämme siis sotkussa ja teemme silloin tällöin kompromissejä että pärjäämme. Teidän mallinnehan toimii!

    VastaaPoista
  5. Onneksi minä en kärsi migreenistä enkä päänsärystäkään. Mutta ymmärrän sen aiheuttamat kivut ja olemisen vaikeuden, ystävällän i on se migreeni silloin tällöin.

    Me taas istutaan mieheni kanssa rinnakkain työpöydän ääressä vapaa-aikana aika paljon. M inä koneella ja mieheni pöydän ääressä.

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti helpotti jo. Inhoan niitä, minulla ne kestää yleensä sen kolme päivää. Huonoa oloa ei tosin ole kuin päivän.

    Eikö olekkin hämmentävää miten päivä päivältä alamme muistuttamaan omia vanhempiamme. Joskus oikein hätkähtää sen edessä.

    VastaaPoista
  7. Ihan vain kokeilin toivomuksestasi.
    http://www.mtimagine.com/photos/

    :D

    VastaaPoista
  8. Susanne, tämä on varmaan uutta, että me keski-ikäisetkin nökötämme tietokoneilla vapaa-aikana ihan kuin vanhempamme telkkarin äärellä. Tai eihän osa halua ollenkaan olla koneitten kanssa tekemisissä kotonaan -en kyllä ymmärrä!

    Noeijoo, toisaaltahan ukkosi on valinnut juuri sinut eikä äitinsä kaltaista ;), ehkä siinä on tietty viisaus. Nyt voitte ehkä päteä eri asioissa?
    Meidän malli toimii tosiaan kuin rasvattu, niin hyvin, ettei tarvita minkäänlaista kommunikaatioitakaan. Jos oikein suopeita ollaan, voidaan puhuakin!

    Arleena, rauhanomaista rinnakkaineloa siinä työpöydän ääressä siis. Olettepa ainakin yhdessä vapaa-aikana.

    Lepis, kolme päivää olisi jo kamalaa, miten selviät siitä? Olen tosin huomannut, että joku outo olo ikäänkuin kasautuu pari päivää ennen säryn alkamista. Yhtenä päivänä oli vähän vilkkumista, toisena paskamainen olo ja kolmantena laukesi kohtaus päälle.

    Ari, tuohan näytti hienolta! Jotkut osaa. Ja talvikuvasi ovat olleet hengästyttävän kauniita, niitä voi katsella pitkään. Sinussa on paljon taiteilijaa.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Katriina, lämmitti sydäntä :D

    VastaaPoista
  10. Ihania talvikuvia. Meilläon molemmilla kannettavat ja sitten vielä pöytäkone (joka on melkein aina lukittuna siipan salasanan taakse) Ongelmia on vain silloin, kun tytär tulee käymään ja käyttää tietenkin mun konetta. enenmmän siippa kuitenkin istuu koneella kuin mie (vaikkei sitä myönnä) ja mie teen enemmän kotitöitä.

    VastaaPoista
  11. Vicki, kolme tietsiä samassa huusollissa ja tyttären tultua tulee ongelmia? Taidatte olla tekin aika koukussa ;)

    VastaaPoista
  12. Meillä toimitaan aika pitkälle samalla mallilla, kuin minun vanhempani. Sillä erotuksella, että äitini ei tee käsitöitä. Isäni sitä vastoin ompeli verhot, vaihtoi vetoketjut, korjasi vaatteet. Molemmat vanhempani olivat ja äitini vieläkin intohimoinen lukija. Miehen kotona hänen äitinsä teki kaikki koti- ja käsityöt. Miehen äiti ei lukenut mitään, isä jonkin verran.

    Meille taas molemmat tekevät kotitöitä, minä myös käsitöita ja luen. Mies on huono lukemaan, tietokirjallisuutta lähinnä.

    Emme ole vielä miettineet, että millä isovanhempien nimillä meitä sitten joskus kutsuttaisiin. Mutta minun vanhempani olivat (ja äitini vieläkin) Mummi ja Vaari ja miehen vanhemmat Mamma ja Pappa.

    VastaaPoista
  13. Moninainen, Mamma ja Pappa kuulostaisivat minusta ihanan kotoisilta. Ämmi en kyllä tahtoisi olla!

    Sinulla on kyllä ollut käsistään kätevä isä!

    VastaaPoista
  14. Voi a-p-u-a!!!!! Tiedän kyllä niin tarkkaan minkä mankelin läpi menit, kun itsellä on sama vaiva. helskutti, se mikään pikkuinen vaiva ole, se on jotain liian kamalaa, ei migreeniin kuvaamiseen ole tarpeeksi rankkaa sanaa edes. Mulla on vielä monimuotoinen, eli oireet vaihtelevat. Joskus tuo rajuna tuleva oksennusmigreeni (siihen suppoja! onhan sulla?) Joskus menee näkö, joskus kestää päiväkausia, yhtä kamaluutta kuitenkin aina. Mulla on estolääkitys päällä koko ajan, muuten mulla olisi kestomigreeni.
    Ja kyyyllä! Tuo tietokoneelta ohjelmien katsominen taisi olla se myrkky, joka laukaisi migreenin. Mistähän sekin johtuu, että tv:tä voi katsoa tietsikkaa ei? Mulla on yksi kaveri/kollega, joka ei voi suunnilleen s-postia lähettää, heti tulee mr. maigren visiitille.

    VastaaPoista
  15. Heips vaan, yksi migreenipää täälläkin. Mulla ei noin pahoja kohtauksia ole ollut kuin lapsena, mutta muistan hyvin, miten kamalia ne olivat. Nykyään lääkkeet auttavat onneksi heti eikä tule pahoinvointia.

    Mä en ole hoksannutkaan, että olette miehen kanssa molemmat kotona. Hassua ajatella teitä siellä mummoilemassa, sillä et sä ihan missään mummoiässä vielä ole. Mun äidinäitini oli muuten mummi ja isänäiti mamma ja äitini puolestaan on nykyään veljeni lapsille mamma. Muistan joskus kuulleeni, että mamma ja pappa nimitykset ovat suosituimpia täällä länsipuolella Suomea, mikä johtuu ehkä ruotsinkielen vaikutuksesta.

    VastaaPoista
  16. Langattoman tukiasemat säteilevät muuten yhtä paljon kuin mikroaaltouuni, sekin voi aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia.

    VastaaPoista
  17. Krisu, sulla on vielä pahempi migreeni. Näköhäiriöitä mulla ei ole, muuten kuin pientä sumenemista ja niitä enteileviä salamoita. Imigrania minä olen nenäsuihkeena käyttänyt, huomasin vain että annos on aika pieni, ei ehkä riittävä. Tietokoneella mulle tulee aina huono olo, joten se juutuubin katsominen saa nyt loppua.

    Iinuska, kyllä mun mies käy töissä. Se on silti paljon kotonakin, kun on opettajan kohtuulliset työajat. Tarkoitan, että roolit vuosien varrella muuttuvat, kumpikin on niin ennustettava ja turvallisen samanlainen.

    Ari, noissa jutuissa on varmaan paljon riskejä, joita ei vielä tunnetakaan.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...