keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Pinkkii pinkkii

Uudet yövaatteet ja satuhyllyni 

Oli day well spent. Löysin aamupäivällä lopultakin Forsytein tarun postilaatikosta. Nyt on yksitoista tuntia nautintoa odottamassa. Kävelin sitten kaupunkiin tukanleikkuuseen. Olen aikaisemminkin maininnut, ettei siellä ehdi lehtiä vilkuilla, kun keskustelu lentää eloisana koko ajan. Sellaisesta tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Kuulin monta pöyristyttävää juttua, joita on joskus kiva kuulla, mutta täällä kotona jää paitsi.

Sattumoisin tapasin sen jälkeen Merin ja istuimme puoli tuntia pullakahvilla juttelemassa. Se oli myös sellaista arjen ylellisyyttä, jonka arvon ymmärtävät kaikki.

Löysin alennusmyynneistä vielä hennon pinkin silkkipyjaman -70% ja pehmustetun satiinikimonon -50% eikä onnellani ollut rajoja. Juuri pinkkiä minä nyt tahdon! Se sopii loistavasti raidallisen maantieblondin väreihin ja on lupaus kevään valosta.

Sitten olikin aika mennä päiväunille.

8 kommenttia:

  1. Pinkkiä ja silkkiä, alennuksia ja kampaajaa. Kahvit siskon kanssa. Siinäpä rakennusainetta muillekin hyvän päivän tavoittelijoille.

    Minä odotan taas perjantaita, kun tapaan taas ystävän päivällisen merkeissä, ne ovat olleet tärkeitä tapaamisia.

    noeijoo

    VastaaPoista
  2. Noeijoo, tämmösen päivän jälkeen on suu messingillä vielä illallakin. Samoin varmaan sulla perjantaisin. Hyvää loppuviikkoa, toivottavasti taas jaksat.

    VastaaPoista
  3. Minä en osaa pitää pyjamaa enkä yöpaitaakaan. Untuvapeiton alle on niin ihana käpertyä.
    Ihanaa kiiltävää pinkkiä, ylellistä ja mukavaa.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa pinkkiä!Kiva että sulla oli oikein kiva päivä Katriina:-)

    VastaaPoista
  5. Ihanalta kuulostaa toi sun päiväsi! Voi kun minäkin nautein tollasista kaupunkiseikkailupäivistä kun olin mein Onnista äippälomalla. Kaffeet rauhassa ihmisiä katsellen, pikkuinen veteli sikeitä vaunuissaan, ei ollut kiire mihkään... ahhhhh. *katse lasittuu*

    VastaaPoista
  6. Oli tosiaan kiva tavata. Ei kyllä uskois että ollaan ihan hyvissä väleissä kun ajattelee sitä kuinka harvoin me tavataan!

    Kävin perjantaina samalla kampaajalla. Sanoin tullessa päivää ja lähtiessä kiitos ja näkemiin enkä sanaakaan siinä välissä. Enintään kehräsin mielihyvästä päänahkaa hierottaessa. En ollut yhtään juttutuulella ja sain olla ihan rauhassa.

    VastaaPoista
  7. Ihailen aina noita sun kirjahyllyjäsi.. Mikä muuten on tuo Band of Brothers? En nyt hoksaa yhtäkkiä..

    Ostappa muuten vielä pinkkejä tulppaaneja niin johan tulee keväistä. Nuo satiiniunelmat ovat ihania löytöjä!

    VastaaPoista
  8. Arleena, mies on teillä varmaan aika tyytyväinen! Minä en ole koskaan osannut nukkua ilman yöpaitaa ja yösukkia, paitsi joskus kesähelteillä. Muuten saatan kyllä kulkea kotona kelteisilläni varsin estottomasti.

    Yelian, eri vuodenaikoina sielu vaatii eri värejä ja joskus se tarve iskee voimakkaana.

    Kutri, itsekin muistelen joskus haikeana äitiyslomia, silloin oli rauhallista aikaa kulkea kaupungilla ja imettää kahviloissa, varsinkin ensimmäisen kanssa. Tosin toisenkin tultua ennätin lukea paljon, joten ehkä meillä oli helpot lapset.

    Meri, töissä käydessä minäkään en usein jaksanut puhua mitään kampaajalla. Nyt on toinen tilanne ja tykkään jutustella.

    Sooloilija, Band on Brothers on siis se Taistelutoverit-sarja. Sain tuon boxin pojalta joululahjaksi, hänellä on itselläänkin se ja olen sitä lainaillut. Olen lukenut myös kirjan, jonka pohjalta tuo sarja on tehty. Filmissä on mukana oikeiden päähenkilöiden haastattelujakin, hyvin koskettavasti. Päähenkilöä majuri Wintersiä esittää sama mies kuin Soames Forsyteä ja Lifen poliisia.

    -Ja tulppaaneja ostan heti tänään!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...