torstai 15. tammikuuta 2009

Klassikon lumoissa

Olen taas koko päivän eksyttänyt itseäni tekemästä sitä, mitä pitäisi. Alan olla tässä jo aika hyvä. Entinen minäni olisi ajat sitten jo tarttunut toimeen ja alkanut soitella terapeutteja läpi saadakseen edes ennen pitkään ajan jollekin. Tehokkuus on ainakin täydellisesti karissut minusta. Ripaus siitä on näkyvissä enää sunnuntaisin.

Olen päässyt Forsytein tarussa jo kolmannen osan loppupuolelle ja huomasin tänään, että tietysti sekin löytyy tuubista. Voi onnen päivää! Siinäpä se on päivä sitten mennytkin ja olen vasta kolmannessatoista osassa menossa.

Vilkaisin ensin sitä ikivanhaa ensimmäistä sarjaa, että muistaisin, miltä henkilöt näyttivät. Tätä uudempaa 2000-luvun sarjaa muistan seuranneeni vain hetken. Inhosin Soamesia, minusta hän oli niin hyytävä ja ivallinen mies, etten voinut katsoa eteenpäin.

Niin tietysti, Damian Lewis osaa tehdä Soamesista sen, mitä hän kirjassakin on: omistushaluinen, tunnekylmä ja laskelmoiva aikansa brittimies. Hän himoitsee Irenea (Gina McKee), joka herkkänä ja hienovireisenä ihmisenä ei pysty vastaamaan tunteeseen ja huomaa pian tehneensä suuren virheen suostuessaan Soamesin kosintaan.

Samainen Lewis muuten esittää tyystin toisenlaista pääosaa lempisarjassani Taistelutoverit.

Tarinan edetessä elämä tuo kaikille päähenkilöille suuria yllätyksiä, katkeriakin. Forsytein sympaattisin hahmo on Jo Forsyte (Rupert Graves), sukunsa musta lammas, joka noudattaa elämässään enemmän sydämensä kuin pääomansa ääntä.

Tilasin nyt sarjan itselleni, että voin rauhassa vielä syventyä sen kaikkiin henkilöihin ja sävyihin. Ja onhan kirjastakin illaksi vielä vähän jäljellä. En edes muista, miten se loppuu.





10 kommenttia:

  1. Miten ihmeessä mulla on mennyt sekä kirjana että tv-sarjana tämä Forsytein tarina ihan ohi.. Milloin se on tullut tv:stä? Muutama vuosi sittenkö?

    VastaaPoista
  2. Ensimmäinen sarja on tehty joskus 60-luvulla ja tämä uusi 2002-2003. Huomasin netistä, että se on tullut tänä vuonnakin elokuussa, mutta ohi se silloin on mennyt minultakin.

    Luin kirjat nuorena jo eka kerran, mutta nyt tartuin uudestaan, kun Anitta kirjoitti siitä Kulttuuripäiväkirjassaan.

    Suosittelen kyllä, jos olet anglofiili kuten minä :)

    VastaaPoista
  3. Tuota uudemman version Forsyteä olisi kiva nähdä; Damien Lewis on hyvä näyttelijä, olen pitänyt hänestä jenkkisarjassa Life.

    VastaaPoista
  4. Life alkoi vasta täälläkin reilu viikko sitten. En huomannut juuri silloin tälläytyä katsomaan, mutta pitää yrittää seuraavalla kerralla.

    VastaaPoista
  5. Juuri kirjaston nettivarauksesta varasin Forsytein tarun (2006) ja saan sen aika pian..
    Kiitti vinkistä!

    VastaaPoista
  6. Sooloilija, kerropa sitten, mitä pidit!

    VastaaPoista
  7. Hämärästi sain jotain vanhasta sarjasta mieleen kun muistuttelit, lähinnä päähenkilöiden kasvot. Tuota uudempaa en varmaan ole nähnyt ollenkaan.

    Minäkin kaipasin tässä yhtenä iltana henkistä itsetyydytystä ja aloitin Gabaldonin Lumen ja tuhkan maan. Varmaan kolmatta kertaa.

    VastaaPoista
  8. Meri, on vain joskus niin mukava kadota johonkin toiseen maailmaan vähäksi aikaa. Kirja tarjoaa siihen parhaan mahdollisuuden, tarpeeksi pitkän. Gabaldonin tapauksessa Todella Pitkän.

    VastaaPoista
  9. ihanan surullinen. Katsoin joskus telkkarista.

    VastaaPoista
  10. Mordac, tervehdys! Surullinen tarina tuo on, samalla niin aikaansa kudottu.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...