tiistai 20. tammikuuta 2009

Ajatuksia

Klikkaa kuvaa

En vieläkään pääse ajatuksesta, onko oikein, että saan olla kotona tekemättä mitään. Kysyn jatkuvasti itseltäni, kuinka paljon mukana on laiskuutta, kun en saa aikaiseksi, en saa tartuttua toimeen ja tehtyä asioita, joita pitäisi. En saa laskettua verotusta, en soitettua terapeuttia, luettua kameran manuaalia tai edes tilattua kampaajaa. En pestyä jääkaappia, joka on selvästi sen tarpeessa. Kuinka paljon pelkkää kyllästymistä työhön ja elämänmuutoksen tarvetta?

Vai onko tämä osa prosessia? Osa sairaudenkuvaa? Pitäisikö osata tehdä jotakin itsensä hyväksi? Tarttua itseään niskasta? Kolme vuotta sitten, kun yllättäen sain kuulla sairastuneeni masennukseen, tiesin jotenkin heti, miten haluan hoitaa itseäni ja hakeuduin Rosen-terapiaan. Sen avulla pääsin nopeasti positiiviseen ja aktiiviseen paranemisvireeseen ja selvisin kolmen kuukauden lomalla.

Klikkaa

Tiesin myös silloin, että tämä ei luultavasti jää tähän, vaan tulee joskus jatkumaan. Nyt kaikki alkoi hitaasti, mutta en silti osannut tehdä asialle mitään. Sairauslomalle jäätyäni olen antanut itseni vain olla ja ajatellut, että antaa nyt sen sisäisen viisauden ohjata. Olen tehnyt vain jotakin pientä, mikä tuntuu hyvältä: katsonut elokuvia, kirjoittanut, kutonut, lukenut, valokuvannut, leiponut. Päivän puuhaksi riittää kuntosalilla käynti kerran tai kaksi viikossa. Silloin aamupäivä menee tsemppaamiseen, iltapäivä treenaamiseen ja ilta nukkumiseen.

Uusimman villapeiton hahmotelma -puolen vuoden projekti-

En ole osannut itse varsinaisesti hoitaa itseäni. Halusin kuitenkin nyt oikeaa hoitoa, siis psykiatrin ja psykoterapeutin hoitoa. Terapian alkaminen näyttää siirtyvän aika kauas, alkukesään tähän tietoon, joten jotakin jossakin voisin kustantaa itselleni jo ennen sitä.

En ole juuri nyt palavasti kiinnostunut mistään. Olen antanut periksi ja alentanut vaatimustasoa monessa asiassa. Siedän olosuhteiden pakosta paremmin epäjärjestystä ympärilläni. Itseni puunaaminen on vähentynyt, mutta toisaalta pidän ruokavalion entistäkin terveellisempänä, enkä halua lihoa, vaan mieluummin hävittää tuota rasvakorsettia keskivartalolta. Yritän lisätä liikuntaa ja nukun tarpeeksi.

Näin voi tehokkaan virkanaisen elämä muuttua! En kaipaa takaisin työhön, enkä siihen missään tapauksessa nyt pystyisikään. En silti tarkoita, ettenkö joskus haluaisi palata, mutta en vielä nyt. Siskojen esimerkin mukaan odotan paranevani tästä, vaikka muiden vaivojen takia vain osa-aikatyöhön.

Silkkiturkki isäntänsä sylissä

Tämä ei ole valitusta, uskokaa tai älkää, olen tyytyväinen elämääni! Tämäkin elämänvaihe on mielenkiintoinen ja antoisa.







13 kommenttia:

  1. Niin, jäin miettimään, mikä on oikeasti välttämätöntä, pitääkö sairauslomakin suorittaa, kaiken olla koko ajan merkityksellistä. Muistan sen kiireen.

    Vanhat rutiinit palaavat liiankin helposti arkeen, kun palaa töihin.

    Mikä viivyttää terapian saamisessa? Laitan varalta linkit alle, vaikka et tarviskaan. Ei sitä päätöstä tarvitse odottaa, tulee muuten päätöskin nopeammin kun terapeutti on valmiina.

    http://www.psyli.fi/etsitko_psykologia

    http://www.kognitiivinenpsykoterapia.org/terapeuttiluettelo.php#JYV%C3%84SKYL%C3%84

    VastaaPoista
  2. Joihinkin prosesseihin vaan tarvitaan aikaa, kai silläkin on tarkoituksensa. Kuvasi ovat taas kauniit, niinkuin aina!

    VastaaPoista
  3. Nomehitähti, monenlaisia epäilyjä ja ajatuksia nousee välillä mieleen. Silloin on hyvä kuulla muilta kokemuksia.
    Sain lopulta otettua yhteyttä kuuteen terapeuttiin. Sain yhdeltä vastauksen, että hänelle mahtuu touko-kesäkuun vaihteessa ja tartuin tietysti siihen, on vielä hyvä kuulemma. Ajattelin sen olevan aika kaukana, kun tarvitsisin jotakin jo nyt.
    Kiitos tuosta kongn.terap.listasta, sitä en ollut itse löytänyt.

    Yelian, aikaa on nyt, mikä on ihanaa. Kun vielä uskon, että olen sen ansainnut.

    VastaaPoista
  4. Enpä usko, että se, että et saa mitään aikaiseksi, on laiskuutta. Kyse on muusta. Eikä me kateellisia olla, jos sitä pelkäät. Olet aika armoton itsellesi, kun kannat huonoa omaatuntoa tekemättömistä kotitöistä tai kampaajakäynnistä. Ehkä voisit alentaa niitä vaatimuksia itseesi kohti. Teet mitä huvittaa ja jos ei huvita, et tee. Jääkaapin nyt äkkiä pyyhkäisee, ei se vaadi esipesua, varsinaista pesua, kuivausta ja desinfiointia:).

    Äläkä unohda huumoria. Sitä pitää olla. Vaikka jonkun räävittömän komedian parissa, missa ei ole päätä eikä häntää eikä juonta, mutta voi nauraa.

    VastaaPoista
  5. Tuli mieleen kun sanoit, ettet omaa juuri nyt suurta paloa oikein mihinkään niin itse pitäisin hyvänä juttuna sulla tuon kuntosaliharrastuksen ja sen, että haluat syödä terveellisesti, lihomatta, kenties laihtuen. Jos laihtuminen tulee itsestään siinä samalla kun on kiinnostunut siitä mitä syö, minkä verran syö ja millaista ravintoa syö.

    Itse yritän uskoa tuohon. Nyt kun jätin lihan pois ruokavaliostani, siitä on nyt 3 viikkoa, olen keventynyt 3 kg. Toivon, että laskua alaspäin tulee lisääkin, mutta tärkeintä on olla tietoinen ravinnostaan. Sekin on itsestä välittämistä. Olen tämän oivaltanut viime aikoina.

    VastaaPoista
  6. Moninainen, muuten normaalisti jääkaapin tosiaan pyyhkäisee äkkiä, mutta sekin vaatii nyt viikon tsemppaamisen ja aamupäivän valmistautumisen: taidan tehdä sen torstaina! Räävittömät komediat onkin hyvä ajatus, kiitos ideasta. Nyt ei ehkä kannata syventyä kovin syvällisiin juttuihin.

    Sooloilija, onnittelut isosta painonpudotuksesta. En ole vastaavaan tahtiin koskaan yltänyt edes painonvartijoissa. Itsestä välittämistä on myös vaikka lisäaineitten välttäminen ja vihreän teen juominen.

    VastaaPoista
  7. Jotenkin niin hyvä kirjoitus, reilusti myönnetty masentuminen, mutta myös paljon hyvää toimintaa. Olet mukavan realistinen etkä ole jäänyt masennuksen "alle". Kaikkea hyvää sinulle ja tulethan osallistumaan blogini kirja-arvontaan!

    VastaaPoista
  8. Olen monenmonituista kertaa kuullut, lähinnä äidiltäni, kuinka laiska ihminen olen. Ilmeisesti siksi etten ole työssä. Sairasloma on sitä varten, ettet ole kunnossa. Ei sun pidäkään jaksaa kaikkea sitä mitä normaalisti teet. Sulla on nyt oikein lääkärin lupa OLLA ja tehdä mitä haluat. Kotitöitä riittää aina. Kun olet pessyt jääkaapin, pitäisi varmaan sulattaa pakastin, kun on talvikin. Sittenm huomaat että pitäisi järjestellä kaappeja... Lista on loputon. Itse annan tuollaisten ikävien töiden olla (vaikka ihan oikeasti pitäisi) ja katselen mieluummin tv:tä keskellä päivää. Unohda tuo vaatimusten kolkutus ja OLE.

    VastaaPoista
  9. Minähän kapinoin suorituskeskeistä elämää vastaan. Työssä on käytävä jos elääkseen on pakko - en oikein ymmärrä sitä että työ olisi se elämänsisältö, jonka suorittamiseen kaikki muu elämä tähtää. Siis että syöt terveellisesti, harrastat liikuntaa ja nukut riittävästi - jotta jaksaisit työssäsi. Elämähän on elämistä varten ja työ on välttämätön elannon hankkimista varten. Parhaimmillaan se tietysti voi olla myös antoisaa ja kutsumuksesta tehtävää.

    Sen takia en ole mennyt töihin vaikka pojat ovat jo niin isoja ettei heidän hoitonsa kotona oloani vaatisi. Menen kyllä töihin, jos on taloudellinen pakko, mutta ilman sitä en näe siinä mitään järkeä.

    Kyllä ne kotityötkin ennen pitkää tulee tehtyä. Kiireisen elämänvaiheen jälkeen tuntuu aikaa olevan loputtomasti ja helposti siirtää asioita kun tietää, että ennättää tehdä ne milloin vain. Jossain vaiheessa siitä rytmistä saa kyllä kiinni ja hommat tulee hoidettua, ole vaan ihan hyvällä omalla tunnolla:)

    VastaaPoista
  10. Inkivääri kirjoitti niin hyvin tuossa edellisessä kommentissaan ettei siihen paljon ole lisättävää.

    Tämän pitkän sairauslomani aikana minäkin olen huomannut että normaalisti pienten asioiden hoitamiseen tarvitsee varata kokonainen päivä. Esimerkikisi postikortin kirjoittamisesta ajattelin että huomenna varaan aikaa sen kirjoittamiseen ja teen sen. Normaalisti sen kirjoittaa tuosta noin vaan muiden askareiden sivussa. Omituista:)

    VastaaPoista
  11. Katilein, nyt minusta välillä tuntuu, että olen jäänyt masennuksen alle, vaikka en siis tunne oloani varsinaisesti masentuneeksi. Silloin auttaa aina jutelle jonkun asioista paremmin tietävän kanssa ja kuulla, mikä kuuluu asiaan.

    Niina, patalaiskalta kai sitä näyttää sellaisen silmissä, joka ei yhtään ymmärrä, mistä on kysymys. Ennen kuin itse koin sen eka kerran, en olisi uskonut että joskus ei vaan jaksa tehdä MITÄÄN. Ilmeisesti nyt pitää tosiaan vain olla, tarpeeksi kauan.

    Inkivääri, kapinasi on oikein tervetullut täällä Suomen naisten suorituskeskeisessä kentässä. Työssäkäydessä kyllä meni niin, että oli 'pakkoliikuttava' illalla, että jaksaa taas töissä. Minun on ollut pakko käydä töissä, mutta olisin käynyt kyllä muutenkin. Siellä on saanut päteä, käyttää lahjojaan ja siitä on saanut paljon tyydytystä. Toisaalta se on vienyt terveyden ylikuormituksellaan.
    Maalla asuvana sinä olet tehnyt elämäntyösi kotona. Se on valtavan iso asia lapsillesi eikä sitä voi mitenkään rahassa mitata. Se mitataan jälkipolvien hyvinvointina.

    Susanne, minua lohduttaa aina, kun sinä sanot tuota samaa, että ei saa mitään aikaiseksi ;) VAikka et työuupunut olekaan, sinullekin tekee varmasti hirveän hyvää saada olla kotona pitempään.

    VastaaPoista
  12. Moikka :)
    Älä soimaa itseäsi tekemättömyydestä - kaikki tulee aikanaan kunhan paraneminen taas lähtee käyntiin :)

    Pääasia että kuuntelet omaa oloasi, tuntemuksiasi...

    Ja teet sitä mikä tuo mieleen iloa ja hyvää oloa.

    Kaikki muu saa odottaa!

    Oletko kokeillut psykologista vyöhyketerapiaa? Minua kiinnostaisi hirmusti kokeilla sitä kun olen kuullut positiivisia juttuja (olen parantumassa rask.jälk.masennuksesta - olo on nyt hyvä :) ).

    Tsemppiä ja onnellisia hetkiä
    sinulle :) T:Hanna

    VastaaPoista
  13. Hanna, hei! Psykologisesta vyöhyketerapiasta olen kuullut vain kerran -sinultako? Luin sen esittelyn ja se on kiinnostavaa. Muistuttaa aika paljon Rosenia, samasta asiastahan siinä on kyse, mutta hieman eri viitekehyksellä. Molemmista on luultavasti lopputulos samanlainen. Kokeile ihmeessä, jos löydät sellaisen ihmisen, täällä sitä ei näytä olevan tarjolla.

    Kiva että olet jo paranemassa. Voin kuvitella, millaista synnytyksenjälkeinen masennus on, vaikken itse siitä olekaan kärsinyt. Luin Brooke Shieldsin rehellisentuntuisen kirjan siitä.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...