torstai 4. joulukuuta 2008

Työ...?


Kiva päivä takana ja toinen odotettavissa tänään. Kävin eilen taas kaupungilla katselemassa ja oli ihan outoa, miten rahaa meni, vaikka en varsinaisesti hankkinut mitään. Joulukortteja alkaa ainakin olla nyt tarpeellinen määrä kasassa ja itsenäisyyspäivä voisi olla oikein sopiva päivä niiden kirjoittamiseen.

Iltapäivällä menen tapaamaan kahta vanhaa ystävää, joita näen nykyisin valitettavan harvoin. Olimme lähes kymmenen vuotta työtovereita pienessä kolmen hengen yksikössä. Jaoimme samanlaiset elämänarvot ja monet kiinnostuksen kohteet.

Oli inspiroivaa olla työssä ystävien kanssa. Vaikka jokainen teki hommansa suljetun oven takana (älkää nyt saako väärää kuvaa työn laadusta!), niin aina löytyi jostakin aikaa jutella, tauoilla tai töihin tullessa. Kukin sai vuorollaan purkaa ulos mieltä painavat asiat ja ammattikuuntelijat osasivat kuulla ja lohduttaa. Kannustuksen määrä oli valtava!


Nykyisessä isossa yksikössä tämä läheisyys ja mahdollisuus on lähes poistunut. Sen tilalle on kyllä saatu muuta, uusia virkistäviä ihmissuhteita ja vielä enemmän mahdollisuuksia jutella ja nauraa yhdessä toisten kanssa. On hienoa aloittaa aamunsa yhteisellä naurulla kahvikupin ääressä.

Mutta varsinainen keskustelu, myös tuikitärkeä työnohjauksellinen keskustelu, jota käytiin edellisessä paikassa, on vähentynyt minimiin. Isossa ruokapöydässä ei keskustella syvällisiä, ja rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei se työpaikalla ole tarkoitustkaan. Hankalien työtilanteiden purkamiseen sentään löytää jonkun vielä nykyisinkin.

Työmäärän, työn sisällön ja asiakkaiden vaativuuden lisäännyttyä aikaa työpäivän aikana virkistäytymiseen ja purkamiseen ei enää ole tahtonut löytyä. Kymmenen vuotta sitten tieto tuli postin mukana. Yhteiset postit käsiteltiin viikkokokouksessa. Nyt sähköposti tuo kaikille kymmeniä viestejä joka päivä ja osa niistä vaatisi aikaa ja paneutumista, myös muistiinpainamista. Suuria liitetiedostoja on helppo lähettää meilinä, sellaistakin mitä ennen olisi käsitelty kokouksissa. Nyt saatteena on vain, että lukekaa.



Aikaa siihen ei varata. Hankalimpia ovat minusta asiakkaitten sähköpostilla lähettämät asiat. On helppo listata yön tunteina miljoona kysymystä pitkään kirjeeseen sen sijaan että soittaisi. Vastauksen muotoilemiseen menee tuhottomasti aikaa eikä tarkentavia kysymyksiä voi tehdä.

Jostakin syystä työasiat tulvahtivat mieleen, vaikka en ole palaamassa sinne ihan heti. Alan näköjään olla kohta tuossa kukkahattuiässä, jolloin sanotaan, että ennen oli kaikki paremmin. Jotkut asiat olivatkin ehkä paremmin, ainakin työtä oli vähemmän.


Growing Old Disgracefully -kortti löytyi eilen, muut kuvat muistoja jostakin Jyväskylän taidemuseon näyttelystä.

10 kommenttia:

  1. Tähän työasiaan tuli mieleeni kommentoida, että luin tänään Iltalehdestä kuin 79-vuotias Kirsti Paakkanen kaipaa töihin ja oli juuri käynyt työhaastattelussa! Otsikossa hän sanoo, että 'En osaa olla jouten'.

    Olen aiemmin arvostanut Paakkasta hänen elämäntyöstään ja asenteestaan, mutta nyt meni jotenkin yli. Ärsytti lähinnä. Kyllä työtä pitäisi ehdottomasti olla tarjolla vastavalmistuneille ja meille kaikille työikäisille, muttei vanhuksille. Paakkasen tuskin tarvitsee rahan vuoksi töihin lähteä!

    Minun olisi lähdettävä töihin rahan vuoksi. Mutten ole vielä löytänyt töitä. Ilmaiseksi kyllä pääsisin, siis päivärahan hinnalla. Mutta silloin olen ennemmin kotona. Ja pidän huolta lapsistani.

    Anteeksi kun sivusi vähän tämä aihe kirjoitustasi. Mutta työstä kuitenkin kirjoitin..

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että on mukava tapaaminen tiedossa. Jos se vie ajatukset työelämän nykyiseen tilanteeseen, mitä se haittaa? Jospa se uupumusmykkyrä siellä mielessä alkaa pikku-pikku hiljaa silitä ja selvitä, kun siitä blogiinkin kirjoittaa. Tuli vaan mieleen, että onks pakko? tarkoittaa: jospa teidän alalla unohdettaisiinkin tuo s-postimahdollisuus kokonaan, sanottaisiin vaan kylmästi asiakkaille, että s-postin kuormittumisen vuoksi ja työntekijöiden ajan riittämättömyyden takia palataan pelkkiin puhelinkontakteihin ja naamakkain jutteluun.
    Minusta ideani on suorastaan nerokas!

    PS. houkuttelen sua (jälleen kerran!) wp:n puolelle, kun loppukesästä keksin, miten kuvasta saa linkin toiseen kuvaan (esin joulukalenteri) se on aivan naurettavan helppo homma, siinä ei tarvitse totisesti olla insinööri. Jos minä sen aivan omin avuin keksin, sen oppivat kaikki.

    VastaaPoista
  3. Jouluiseen asuun pukeutuneen kaupungin sykkeessä on jopa nautinto kulkea ilman mitään ostopakkoa ja ostaa sitä mitä mukavaa saattaa löytää. Se on jopa hauskaa. Varsinkin kun ei ole tungosta.

    Minusta sähköpostit ovat helpoin viestintätapa, saa kirjoittaa koska haluaa ja vastaanottaja on aina siellä toisessa päässä, jää myöskin sanomiset kirjalliseen muotoon.

    VastaaPoista
  4. Teksti on painavaa ja koskettavaa, kuvat ovat antoisia. Alimmassa kuvassa mua viehättää tasapaino, se ei tipu, koska varjo pitää paikallaan.

    Vasta etäisyyttä saatuaan kai sitä huomaa ne vaikuttavat asiat ja voi keksiä ratkaisuja.

    Joku raja viestinnässäkin. Puhelintunti, ei muuta. Kyllähän sen tietää, että on ärsyttävää soitella, mutta niin se menee nykyään muuallakin.

    VastaaPoista
  5. Sooloilija, minustakin Paakkanen kuulostaa siltä, että elämässä ei ole oikein muuta sisältöä ollutkaan kuin työ. Kun rahanpuutteestakaan ei voi olla kyse, voisi tuossa iässä ehkä miettiä jonkinlaisen vapaaehtoistyön mahdollisuutta. Voisi taas löytyä sisältöä.
    Sinulle kyllä toivon löytyvän mieleistä työtä, ja nimenomaan sellaista, josta maksetaan.

    Krisu, ideasi on tosiaan nerokas. Onneksi vain yksittäiset asiakkaat ovat huomanneet s-postikontaktien mahdollisuudet (ne kaikkein hankalimmat!).
    Minulle tämä Bloggerkin on vielä uutuuttaan hohteleva, enkä oikein keksi, mitä muuuta kaipaisin. Paitsi, että en osaa linkittää kuvia niin, että ne näkyisivät Picasa-albumistani. Ei vaan onnistu.

    Arleena, sähköposti on varmasti hyvä viestintämuoto monella alalla. Minun alallani ei ole, nimittäin asiakastyössä. Kirjallinen vastaus vaatii paljon aikaa, kun ei voi tietää, mitä asiakas itse tietää. Kysymykset nimittäin ovat laajoja ja niitä on paljon. Aikaa vastaamiseen ei ole muutamaa minuuttia enempää.

    Eicka, varjo pitää paikallaan...kiva ajatus. Puhelintunnin aikana on myös tarkoitus hoitaa sp-liikenne ja kaikki muutkin juoksevat työt. Sen pitäisi kestää kaksi tuntia, että luistaisi :)

    VastaaPoista
  6. Meri sanoo:
    Minä olen alkanut antamaan kaikille asiakkaille sähköpostiosoitteeni ja kehotuksen ottaa tarvittaessa yhteyttä. Harvat ottavat ja yleensä vain aiheesta. Vastaan mieluummin s-postiin ja vihaan soittopyyntöjä. Aikaa menee mutta asiat tulevat hoidetuksi. Ja saan itse tunteen että luon turvaa kun on lupa ottaa yhteyttä.
    Vaan meillä onkin ihan erilainen työn rytmi ja asiakasmäärät. Ja kysymysten määrät.

    VastaaPoista
  7. Yrityksemme, joka toimii monella paikkakunnalla Suomessa, ilmapiirikartoituksissa meidän toimistomme on saanut aina parhaimmat pisteet ilmapiiristä. Olemme yhdessä keskustelleet asiasta kahvipöydässä ja meidän konttorissa on tapana vuoda aamu- ja iltapäiväkahvit yhdessä isolla porukalla. Siinä tulee puhuttua puuta heinää, ei mitään syvällistä, mutta puhdistavaa. Olemme tulleet siihen tulokseen, että juuri nämä yhteiset hetkemme vaikuttavat tuohon hyvään ilmapiiriin.

    Sähköposti on nykytyöelämän yksi suurimmista aikavarkaista. Muita ovat turhat palaverit ja selän takana sermiin nojaava höpöttävä työkaveri. Ja tämän on sanonut työyhteisöjä kehittävän asiantuntijaorganisaation asiantuntija. Minä olen samaa mieltä hänen kanssaan.

    VastaaPoista
  8. Tupsahdin sivullesi linkkien kautta. Tykkäsin blogistasi. Sulla on kivan rauhallinen tapa kirjoittaa. Saatan tulla toistekki. ... Mulla mitää asiaa ollu, halusin vaan sanoa. :)

    VastaaPoista
  9. Meri, tuo sun s-postisysteemi vaikuttaa toimivalta. Meillä se on vaikeampaa, paitsi jos on kyse vain ajanvarauksesta. Puhelimessa sentään voi kysellä tarkemmin ja neuvotella jatkoista.

    Moninainen, teillä kuulostaa olevan tosi mukava työyhteisö, ja sen aikaansaamisessa sinäkin varmaan olet ollut mukana hengenrakentajana.
    Olen samaa mieltä myös noista työyhteisönkehittäjän teeseistä.

    VastaaPoista
  10. Tervehdys Nelle, en ensin huomannut tätä viestiä! Kiitos kommentista, oma blogisikin on tosi kiva löytö.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...