tiistai 2. joulukuuta 2008

Repäisy


Kuuntelin aamulla rentoutuslevyä, joka auttoi pääsemään sen verran eteenpäin, että sain purettua mielen päältä ylimääräistä lastia. Raivosin mielessäni naapurille, joka möyhensi flyygelillä Finlandia-hymniä. Jatkoin harjoittelua raivoamalla mielessäni miehelle vanhasta asiasta, joka nousi mieleen ja jossa olisin voinut ilmaista kantani selvemmin ja pitää paremmin puoliani.


Ja niin vapautui hiukan energiaa ja päätin ensin lähteä lenkille ja sitten järjestellä muutaman laatikon. Kaikki alkoi tietysti tärkeimmästä: siirsin meikkikorin ylimpään laatikkoon, pois silmistä.

Nyt kotona ollessa en meikkaa, mikä on minulle aika uutta. Tuosta ylälaatikosta tarvikekorin kuitenkin nappaa helposti mukaan, kun pakkelin tarpeessa siirryn ikkunan ääreen luonnonvaloon.

Tämä homma vaati sen, että kaikki muutkin kylppärini laatikot oli järjestettävä.


Seuraavaksi siirryin makuuhuoneen lipastolle. Sieltä lähti osa säilytettävistä aarteista pahvilaatikossa varastoon. Silti on vielä aika paljon sellaista, minkä haluaa pitää lähellään ja mitä voi tarvita ja tarvitseekin jatkuvasti. Kuten ylälaatikossa kymmenen sentin pino erilaisia jumppa- ja venyttelyohjeita, joihin en ole vuoteen koskenutkaan.


Jumppakamoista siirsin loputkin vaatekaapin perimmäiseen nurkkaan häpeämään käytön puutetta. Sen sijaan keittiön sekasotkuseinään en vielä puuttunut, mutta sielläkin yksi kaappi odottaa tyhjän hyllyn kanssa.

Tämän kolmetuntisen puuhailun jälkeen oli aika painua sohvalle makaamaan ja kutsua viihdyttäjäksi tällä kertaa Bill Murray Jim Jarmuschin elokuvassa Broken Flowers. Sooloilija taisi mainita jokin aika sitten kommenteissa leffan musiikista jotakin.

No musiikki olikin kivaa, mutta minulle ei näköjään mene perille mikään muu kuin television tarjonta tällä hetkellä. Tämä elokuva oli yhtä hidas kuin muistinkin, niin hidas, että välillä kaksinkertaisella nopeudellakaan mikään ei edes liikahtanut. Oikeastaan mitään ei loppujen lopuksi edes tapahtunut.

Kärsivällisyyteni ei kertakaikkiaan riitä tällaiseen.

13 kommenttia:

  1. Oi kuinka siistiksi sait laatikot. Hyvä idea tuo meikkikori. Minulla on meikit pussukassa, mutta isossa korissa hiusharjat, vartalovoiteet ja huulirasvat eli sellaiset, joita pitää kuljettaa ympäri taloa..

    Broken flowers on myös sellainen 'hiljaisissa vesissä uiva' elokuva. Hyvät näyttelijät ja musiikki kutkuttaa ja tulee naurettua sisäänpäin.. No, joku toinen kerta se voi upota. Ehkä kevätaikaan tai kesällä..

    VastaaPoista
  2. Minusta on mukava joskus siivoilla kaappeja ja laatikoita, kun löytyy kaikkia "aarteita" mitä ei edes muista omistavansa. Ja siivoamisen jälkeen on niin tyytyväinen olo.

    Vähän samoilla linjoilla mennään täälläkin; jumppakamat häpeävät komeron pohjalla ja meikkiä laitan kaupoille lähtiessä vähän ja hätäisesti.

    VastaaPoista
  3. Kärsivällisyytesi riitti kuitenkin kaikkeen tuohon, mitä teit ennen elokuvaa!

    Meikit sinulla on aina ollutkin esimerkillisessä järjestyksessä.

    Onpa muuten kaunista puuta tuo lipasto. Ja Katriina vessa on varmasti Suomen kaunein!

    eicka

    VastaaPoista
  4. ruusu tuo mieleen kesän ja tuoksut...

    VastaaPoista
  5. Vai raivoa on ollut tarjolla sielläkin suunnalla. Omani lauhtui nopeasti, mutta jätti jälkensä jotka tunnistin vasta tänään shiatsussa. Kroppa se varastoi uskollisesti kaiken.
    Meri

    VastaaPoista
  6. Sooloilija, mulla ei ole koskaan ollut meikkipussia, se on minusta epäkäytännöllinen. Pienessä laatikossa tai korissa on kätevä siirtää meikit sinne, missä valo tulee parhaiten. Tähän asti kynät ja siveltimet ovat olleet pystyssä pienissä kipoissa, mutta kokeilen nyt näin.

    Susanne, ajattelinkin, että samalla tässä siivoilee omaa mieltään. Kun kaapit on kunnossa, tulee hyvä olo!

    Eicka, tuo lipasto on uusin hankintani tältä vuodelta. Mieluummin olisin ottanut vanhaa puuta, mutta ei tähän hätään löytynyt.

    Vicki, otin tuon ruusun juuri päivän vetisen harmauden takia. Sumu ei hälvennyt tänään ollenkaan!

    Meri, onneksi sulla oli kroppahoito tilattuna. Taidan huomenna varata myös jonkun, vaikka veronpalautuksen kunniaksi.

    VastaaPoista
  7. Katsoimme Broken flowersin elokuvateatterissa. Muistan, että sen loputtua tuli HÖH-olo. Tässäkö tämä olikin...

    VastaaPoista
  8. Mun jumppa-dvdeet ja muut vermeet on koko perheen iso vitsi! Jumppapallo tosin on ahkerassa käytössä: joku pojista keikkuu tai notkuu sen päällä aina, kun pelaavat yläkerrassa pleikalla tai katsovat omia dvditään siellä *oops*

    VastaaPoista
  9. mm, tuo leffa oli kaurismäkeläisen hidas, mutta minusta siitä puuttui kaurismäkeläinen kauneus. Ja mies jäi yhtä tyhjän päälle kuin oli alussakin.

    Krisu, jumppapallo oli alussa kiva temppuiltava minustakin, pompin ja venyttelin siinä telkkaria katsoessakin. Sitten mies meinasi taittaa niskansa kaatuessaan siihen ja pallo hautautui nurkkaan.

    VastaaPoista
  10. Mä saan raivarin yleensä siivotessani, en etukäteen. Silloin imuri saa yleensä kyytiä, se inhottava kapine. Raivarin syykin on useasti imurissa, sillä se takertuu aina ovenkarmeihin, pöydänjalkoihin tai mihin vain keksii.

    Ihan reipas päivä sulla oli, mä en tehnyt mitään hyödyllistä.

    VastaaPoista
  11. Iinuska, meidän mies imuroi perkeleen voimin kuten näemmä sinäkin ;)

    Huomaan nyt, että saan ylipäätään jotakin aikaiseksi riuhtaisemalla kunnolla. Muuten ei synny mitään: joulukortit makaavat pöydällä, muutama lahja ollut viikon paketoimatta. Saan kulumaan päivän myös tekemättä mitään tähdellistä.

    VastaaPoista
  12. Meilläkin vaimo saa joskus tuollaisia kohtauksia. Sen jälkeen en koskaan löydä mitään etsimääni ;) Mutta pitäähän paikkoja järjestellä.

    VastaaPoista
  13. Kari, vasta sijoitin miehen vanhoja vaatteita vaatekeräykseen eikä hän ole ainakaan vielä huomannut mitään. Kun kaapit on kunnossa, voi keskittyä tärkeämpiin asioihin. Mutta näitä kohtauksia ei ihan varmasti tule miehille!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...