keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Nopea vuosi


Omenapuun alla on tehty tilinpäätöstä tästä vuodesta. Kauppareissulla puhuimme miehen kanssa autossa, että tämä vuosi on mennyt nopeasti, erittäin nopeasti.

Omasta vuodestani olen ollut puolet töissä ja puolet erilaisilla lomilla. Käytännössä olen siis jo kaksi vuotta ollut vain puolipäiväisesti töissä. Panee ajattelemaan.

Mutta, kuohuvat on nyt saatu kylmään ja illan valmistelut alkavat. Minä leivon sämpylät ja heilun keittiössä ja mies jonottaa autopesulaan ristisanat mukanaan, niin se menee.


Toivotan kaikille illaksi iloista mieltä ja hauskaa vuodenvaihdetta. Kristallipalloni näyttää, että ensi vuodesta on tulossa erityisen hyvä!


tiistai 30. joulukuuta 2008

2 x 20 kertaa

Huonekuusi ikkunalla sai jouluksi tähden latvaan

Joulusta toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Eevis houkutteli eilen jo toista kertaa yhdessä kuntosalille ja innostuimme menemään tänään uudelleen jo aamusta. Aikaa vierähti yllättäen lähes pari tuntia, kun lämmittelimme pitkään ja teimme sarjat rauhassa ja huolellisesti. Venyttely kaiken sen jälkeen oli nautinnollista.

Ja mitäpä sitä joutilas tyhjäntoimittaja muuta sitten tekisi, kuin nukkuisi päiväunia koko iltapäivän.

Onneksi ostin edullisen kanelitankonipun ennen joulua

Kuvat ovat joulupyhiltä, joskin nyt on joululiinat ja -verhot jo riisuttu ja pesty silitystä ja kaappiin viikausta varten. Kaikki muukin jouluinen tavara on pitänyt siirtää pois, sen aika vain on ohi. Kuusi koristeineen on saanut vielä jäädä. Punaiset joulukukatkin siirsin keittiöön.

Klikkaa
Huomenna uudenvuodenaattona tulee uudet vieraat, ystäväpariskunta etelästä pohjoiseen matkalla, ja tämä vakiovieras kuvasta tietysti. Luvassa on hänellekin herraseuraa, toinen pitkäkarvainen, kymmenen vuotta vanhempi mäyräkoira.

Jos tarjoaisikin vähän roisimpaa ruokaa, herkullista Überböögöriä esimerkiksi, ihmisille siis. Meneehän sekin skumpan kanssa. Voisin tehdä päivällä rouhesämpylät itse... Saas nähdä, en jaksa stressata.



maanantai 29. joulukuuta 2008

Joulumenu lattiatasolla


Jouluvieras kalusi kinkunluuta autuaana! Ensin piti tietysti päivystää kinkkua aina, kun se otettiin esille. Tuoksu oli niin h e r k u l l i n e n. Ja sitten piti päivystää jokaisen syöjän suupaloja, jos vaikka joku heltyisi. Ja joulunahan on mieli hellä jokaisella!



Se luu kaluttiin tarkkaan, mikään muu se sitten pyhinä maistunutkaan. -Isäntänsä ikuisti nämä herkkuhetket kamerallani.

Siihen sitten simahdin! Melkein kesken hypyn.



sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Impressions



Käsittelin tänään kaikki 250 kuvaa joulun ajalta ja sain sellaisen päänsäryn, ettei nyt irtoa tarinaa. En meinaa oppia mitään kohtuutta tässäkään, vaan kaikki on saatava kuntoon kerralla.

Intouduin tekemään tänne kolme kuvakoostetta. Tuo punainen glögitorttu oli muuten aika hyvää, juustokakku aidolla piparkakkupohjalla. Sitä aion tehdä vastakin joulun jälkiruoaksi. Täyte on maustettu appelsiinilla ja pinnalle hyydytetty glögitiivistettä. Hyytelö valui ensin kyllä vuoan reunan rakosista suoraan lattialle, mutta sain jotakin jäämään kakun pinnallekin.



Tämän kauniimpaa ei jouluna olisi voinut täällä olla, paitsi ehkä, jos olisi saatu vielä aurinkoa. Lunta oli aivan kiitettävästi, ja pieni pakkanen piti sen puiden oksilla kuin satuelokuvassa tai Lapinlomalla ainakin. Nythän se ihanuus on ohi eikä ulos viitsi mennä liukastelemaan, varsinkaan kun mies tänään lensi jäisellä pihalla selälleen. Onneksi ei käynyt pahasti.



Joulun herkkupöytä vajuu hyvää vauhtia elokuvia katsellessa. Jouluomenat, mandariinit ja pähkinät maistuvat ja kompiaiskulho on jo tyhjä. En kyllä tiedä miten, kun minä olen ainoa, joka niitä syö...

Aika monta kertaa sain muuten kuulla kuittailua viimevuotisesta kinkusta, jonka kuorrutin omasta mielestä hyvin onnistuneesti chilikastikkeella ja pinjansiemenillä. Oli näköjään jättänyt lähtemättömän jäljen nuoriin sieluihin. Tänä vuonna piti sitten ottaa varman päälle ja levittää pinnalle perinteisesti sinappia ja korppujauhoja, koristeksi tähtianiksia. Ettei tule sanomista.



lauantai 27. joulukuuta 2008

Väsynyt ja onnellinen


Joulua on juhlittu omenapuun alla perinteisin menoin ja nyt on sydän tulvillaan hyvää mieltä ja onnea nuorison ja vanhemmankin polven tapaamisesta.

Meininki alkoi tiistaina anopin saapumisella. Hän on jo vuosia käynyt meillä vain joulunaikaan, myös silloin kun viettää pyhät muuten toisen poikansa luona Tampereella.

Illalla saapui poika avovaimoineen Helsingistä auto täynnä joululahjoja ja he viihtyivät lauantaihin asti. Nuorempi poika avovaimoineen ja koirineen kun vielä tuli, niin oltiin aattoaamun riisipuurolla koko bändi kasassa. Aattoyönä oli nukkujia kaikissa makuuhuoneissa ja Silkkiturkki-parka vaelsi huoneesta toiseen koko yön vahtimassa. Oli raukka ihan sekaisin.

Sanoisin, että ruoka riitti! Se 7.7 kilon juhlakinkku, jota sain kaksin käsin tunkea uuniin, että sain luukun kiinni, onnistui hyvin ja riitti neljäksi päiväksi. Koira sai siitä vielä muhkean luun järsittäväksi. Tänään syötiin siivouspäivän kunniaksi vielä kinkunloput pyttipannuna. Niin että tästä eteenpäin jotain muuta, kiitos!

Sain lahjaksi Mamma Mia -elokuvan ja Taistelutoverit-boxin, toivelahjojani. Joulutonttu muisti minua myös pyjamalla ja miehen kanssa yhteisesti kahvimyllyllä. Nyt maistuu kahvi vielä paremmalta, kun on juuri jauhettua.

Pyhät ovat sujuneet rauhallisissa merkeissä laiskotellen, lukien, televisiota yhdessä katsellen, pienillä lenkeillä koiran kanssa, syöden ja leikkien kameralla. Kuvia on tullut otettua reilusti kolmattasataa, suurin osa tietysti ihan bullshittiä, mutta kunhan harjoittelin.

Blogitauko on pitänyt kiitettävästi ja on tehnyt hyvää. Miten paljon ehtiikään maata sohvalla, kun ei ole täällä koneella koko ajan. Sieltä voi muun muassa ihailla joulukuusta, joka jokavuotiseen tapaan on minusta erityisen ihana ja niin aistikkaasti koristeltu, mistä epäilemättä voi olla montaa mieltä. Pelkkiä palloja ja paljon.


tiistai 23. joulukuuta 2008

Hiljaa, hiljaa...


Jouluvieraita alkaa kohta saapua ja anoppi valtaa tietokonehuoneen, joten vedän vielä hetken tässä henkeä ja toivotan matkalaisille turvallista kyytiä, meille kaikille reipasta ulkoilua ja hyviä unia kinkunsyönnin ja suklaarasian tuhoamisen välissä. Nautitaan leppoisista pyhistä hyvässä seurassa kaiken tohinan jälkeen.

Joulurauhaa!


sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Aamupohdintaa lumisateessa

(Onneksi Silkkiturkki ei lue tätä blogia, se saa nimittäin lahjaksi norsun, joka nyt odottaa paketoituna)

Minulta ei tahdo irrota joulukoristelu nyt mitenkään. Tavallisesti se on parasta aikaa vuodesta, eikä tässä ajassa tietysti mitään vikaa nytkään ole. Ei vaan ole samanlaista intoa kuin tavallisesti. Ruoanlaitto ja leivonta sujuvat, koska saan niistä suurta mielihyvää. Sisustuspuoli ei etene.

Vaihdoin tummanpunaiset jouluverhot keittiöön, ne jotka ovat yleensä tuoneet tunnelmaa verhottomaan olohuoneeseen. Olohuone on nyt kovin valkoinen. Jollakin tavalla sinne pitäisi saada loihdittua juhlatunnelma.

Jutun ydin voi olla siinä, että olen tyytyväinen olohuoneen uuteen vaaleaan ilmeeseen ja valaistukseen. Yleensä tähän aikaan vuodesta sieluni suorastaan huutaa punaisen perään, mutta nyt se vain ärsyttää. Tahdon valkoista. Ja kuitenkaan valkoisella ei saa loihdittua joulutunnelmaa, valkoinen ja hopea on minulle uudenvuoden väritystä.

Kahteen sohvatyynyyn vaihdoin vanhat joulunpunaiset päälliset kahden luumunpunaisen tyynyn seuraksi. Nyt tarvitaan pari punaista joulukukkaa ja yksi hyasintti. Ostan ne jostakin halvalla, koska hyasintin voi joutua viemään ulos aika pian tällaisten niiskuttajien joukossa ja joulukukista haluan eroon aina heti pyhien jälkeen. Valkoinen amaryllis sen sijaan saa loistaa nyt niin kauan kuin jaksaa!




lauantai 20. joulukuuta 2008

Karpaloita, kauraa ja klassikoita


Pirkka-lehden karpalo-kaurakuula -ohje houkutteli tekemään poikkeuksen pikkuleipien väkerrysinhosta ja kokeilemaan, olisiko niistä joulun naposteltavaksi. Pikkutortut kun ovat lähes haihtuneet pakastimesta ja uusia on tulossa miniältä vasta aatoksi.

Ensin soimaan Anne-Sofie von Otterin joululevy ja sitten ohjeen kimppuun. Sattumalta olin nimittäin ostanut joulutorilta kuivattuja karpaloita ison pussin. Ihania isoja marjoja, joita olin käynyt kylmiön lasipurkista satunnaiseen makeannälkään napsimassa, siis päivittäin.

Homma alkaa paistinpannusta:
3 rkl voita
2 dl kaurahiutaleita
3 rkl sokeria (kokeile fariinia)

Pannulla sulatettuun voihin sekoitetaan kaurahiutaleet ja sokeri paahtumaan rapeaksi ja saamaan vähän väriä.


Homma jatkuu leikkuulaudalla hienontamalla 100 g kuivattuja karpaloita veitsellä pienemmäksi. Samalla ehtii kerrata taas pottulootan tekoa iltaa varten.

Taikina vatkataan koneella vaaleaksi vaahdoksi:
200 g voita tai margariinia
1½ dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

Lisätään 1 muna
4½ dl vehnäjauhoja (laitoin taas osan grahamia)
½ tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja lisätään taikinaan maidon kanssa kevyesti sekoittaen.
1/3 paahdetusta kauraseoksesta ja 1/2 karpaloista sekoitetaan vielä taikinaan mukaan. Loput sekoitetaan keskenään syvälle lautaselle.

Ohjeen mukaan taikinasta voi ottaa suoraan lusikalla nokareita ja pyöritellä jauhotetuilla käsillä palloksi. Kätevää, mutta en huomannut tätä kohtaa ollenkaan, vaan tein muinaisten kouluoppien mukaan ja laskin, että tulee luvatut 60 kappaletta pikkuleipiä.

Taikinapallot kieritellään sitten kaura-karpaloseoksessa. Niihin voi oikein painella seosta. Tämä taikina ei leviä uunissa, joten kannattaa samantien tehdä sen muotoisia kuin haluaa.


Tai viitsii. Pikkuleipien teossa pitää jaksaa tehdä sama liike sata kertaa ja se kiinnostaa minua yhtä vähän kuin vatsaliikkeet, joten nämä ovat vähän vaikka minkä näköisiä.


Tässä vaiheessa on kuunneltu läpi joululevyt ja pyörimässä on itsetehty kokoelma omista vanhoista suosikeista, mm. vanhaa Steve Miller Bandia, The Joker. Pikkuleipiä maistellessa voi samalla muistella itsekseen keittiössä vanhoja hyviä aikoja. Kyllä 70-luvulla elämä maistui! Tulee myös mieleen, että kauraseoksessa joku ruskea sokeri maistuisi voimakkaammin ja sitä samaa voisi olla myös taikinassa.



Päiväunia ja päiväunia


Kuusi tuli taloon

Heräsin eilen sohvalla iltapäiväunilta siihen, kun mies asteli iso kuusi olallaan olohuoneeseen kuin vanhanajan isäntä konsanaan. Tämän uroteon vuoksi ei sentään tarvinnut kaupungin metsää hakata, vaan valita kuusimyyjältä sopiva puu ja kantaa sitä kilometri kotiin.

Kuusen valinnassa mies on aina osunut nappiin ja osannut löytää hyvän ja paikalleen sopivan puun. Tämänkertainen yksilö on paksuvartinen, iso ja tuuhea, erityisen hyvä, vaikka siltä minusta joka vuosi tuntuu. Pieniä järjestelyjä sinne ja tänne ja kuusi on jo paikallaan odottamassa koristelua. Maltan ehkä odottaa huomiseen.

Omiin aikaansaannoksiin eilen kuului maksapateen teko ja yhden kakun leipominen. Kai minä jotakin muutakin touhusin, kun olin ihan hikinen ja poikki sen jälkeen. Se on erikoista! Ennen sentään tein kaiken tämän työssäkäynnin ohella ja nyt kivatkin hommat vievät valtavasti energiaa. Yritän muistaa käydä välillä lepäämässä, mutta jo viiden minuutin kuluttua nousen tekemään jotakin. Joululevyjen siivittämänä on niin hyvä hommailla.

Nyt vasta kolmen kuukauden sairausloman jälkeen leposykkeeni on palannut entiselle normaalille tasolleen, siis sille, millä sen on ollut beetasalpaajan avustamana.


Poikien päiväuni, Lux Lisbon
Katsoin eilen pitkästä aikaa Sofia Coppolan esikoisohjauksen Virgin Suicides. Se on kyllä harvinaisen ehjä ja hieno kokonaisuus! Lisbonin perheen viisi teini-ikäistä tytärtä ovat naapuruston poikien päiväunien ja kiinnostuksen kohteena ja pojat ovat elokuvan kertojina. Tämä sopivasti etäännyttävä näkökulma säilyy johdonmukaisesti loppuun asti. Asioita ei selitellä liikaa, vaan mysteerit jäävät mysteereiksi ja tyttöjen kohtalo jää askarruttamaan poikia koko elämän ajaksi.

Lisbonin perheen isä (James Woods) on koulun matematiikanopettaja, omituinen mutta hyväntahtoinen tyyppi, joka muuttuu elokuvan kuluessa skitsofreeniseksi. Äiti (Kathleen Turner) on hyytävästi Nurse Ratchetin oloinen näennäisen huolehtiva, tukahduttava äiti. Vanhemmat ovat melko vanhoja ja äidin kasvatusajatukset vanhanaikaisia. Tytöistä päähenkilönä hehkuu Lux (Kirsten Dunst).

Leffan alussa perheen nuorin tytär Cecilia on vajonnut omaan maailmaansa ja päättää ensimmäisenä tappaa itsensä. Tämän jälkeen äiti alkaa eristää tyttöjä muusta maailmasta.

Tässä on arvostelu, josta olen samaa mieltä, jos joku tästä kiinnostuu. Leffatykin mainitsema musiikki jäi minulla tällä kertaa täysin sivuosaan, kun ihailin ohjausta, kuvausta ja näyttelijäsuorituksia. Se onkin muuten yksi nykyiloja: kun elokuvat voi ostaa itselleen, voi eri kerroille keskittyä seuraamaan sitä eri näkökulmista. Voi löytää aina jotakin uutta.


P.S. Mietin kuumeisesti, mistä luin vasta nimen Lux Lisbon ja sain kimmokkeen ruveta katsomaan elokuvaa. Löysin sen Anitan mielenkiintoisesta Kulttuuripäiväkirja-blogista. Sieltä sain myös kimmokkeen kaivaa taas Forsytein taru esille joululukemiseksi. Kiitos vinkeistä, Anitta.




torstai 18. joulukuuta 2008

Joulun tuoksuva juurespaistos


Kuva lainattu täältä

Meillä on syöty jouluruukkua jostakin yhdeksänkymmentäluvulta asti ja siitä on tullut supersuosittu. Yrteillä maustettu ruoka ei tuoksu varsinaisesti joululta, vaan enemmän talviselta ja täyteläiseltä ja modernilta, joten siitä ovat myös lapset ja nuoret tykänneet.

Alkuperäinen ja varmaan levinnein ohje on kotoisin Valiolta. Juurekset, kerma, juusto ja yrtit muhitetaan tuoksuvaksi paistokseksi uunissa, josta leviää hurmaava tuoksu taloon. Ruukkua ei kannata tehdä etukäteen pakastettavaksi, vaan vasta samana päivänä. Kokeiltu on ja maku ja rakenne kärsivät selvästi. Ei myöskään kannata tehdä kevytversiota mistään prosentti-kasvirasvasta, ei onnistu sekään. Eli kaikki kalorit mukaan, niin maistuu oikealta. Kerran vuodessahan se joulu vaan on!

Valio on julkaissut tästä myös toisen version, jossa kuohukerma ja punaleimaraaste on korvattu maidosta ja Koskenlaskijasta keitetyllä juustokastikkeella ja juureksia täydennetty punajuurella, yhtä hyvää sekin on.

Tästä riittää kahteen vuokaan ja kahdelle päivälle tai sitten kahdeksalle muulla kuin jouluaterialla.

       JOULURUUKKU
Teen siis tämän annoksen kahteen astiaan, koska yksi pienempi ruukku riittää jouluna aika isolle porukalle. Tai vaihtoehtoisesti kannattaa tehdä puoli annosta. Silti meidän väki odottaa jouluruukkua kaikkein eniten kinkun ja kalojen jälkeen.
½ kg porkkanaa
½ kg lanttua
200 g selleriä
2 isoa sipulia
½ rkl suolaa
2 tl timjamia
1 tl salviaa
1 tl rosmariinia
½ tl mustapippuria
2 dl kuohukermaa
1 rkl vehnäjauhoja
200 g punaleimaista emmental-raastetta


Kuori kasvikset ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Yhdistä suola ja mausteet. Kaada kerma kattilaan, lisää jauhot ja kuumenna sekoittaen. Lisää raastettu juusto ja sekoita kunnes juusto sulaa, lisää mausteet.
Kippaa juurekset noin kahden litran astiaan. Levitä juustokastiketta päälle. Peitä kannella tai alumiinifoliolla ja paista 175 asteessa 2,5–3 tuntia. Poista kansi loppuvaiheessa, jotta paistos saa väriä.



Näitä täyteläisiä makuja ei jaksa syödä kovin montaa päivää. Tapanina kita halajaa jo kummasti jotain raikasta sekä tietysti pestospagettia ja parmesaania...



Kakkulointia

klikkaa
Voi minua onnetonta tunaria, kun olin jättänyt kakkupostauksesta sokerin pois! Toivottavasti kukaan ei tehnyt sillä reseptillä vielä mitään. Meri nimittäin innostui leipomaan, mutta nokkelana naisena huomasi heti virheen. Nyt sokeri on lisätty ohjeeseen. Muutenhan se on ihan tavallinen, kaikilla varmaan on oma taatelikakkuohjeensa.

Suut makeaksi, joulu tulee!

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Mietteitä sohvalta



Tämän alkuviikon olen pyhittänyt kokonaan itselleni ilman suorituspaineita. Käynyt kuntosalilla ystävän houkuttelemana, kävellyt edestakaisin kaupunkiin huuruisia puita ihaillen, käynyt hieronnassa ja neuvotellut tulevasta työnkuvasta kevättalveksi tai milloin nyt palaankaan työhön.

Aamupäivän hieronnan jälkeen maistuikin pitkät päiväunet sohvalla villahuovan alla. Maanantain kuntosalisessio meni näköjään myös ihan nappiin, kun mikään paikka ei tullut kipeäksi. Teinkin aika kevyet sarjat aluksi.

En jaksa ottaa mistään paineita, mikä on minulle uutta. Joko lääkitys tehoaa tai alan parantua. Toisaalta eihän mitään paineita olekaan, olenhan nyt kotona. Tavalliseen tapaan jätetään hommat viime tinkaan ja repäistään sitten kunnolla!

Joulun valmistelu on aina ollut mieluisinta puuhaani. Olen organisoinut tehtävät työt aina keittiön kalenteriin tai paperille jääkaapin oveen ja vetänyt viivaa yli sitä mukaan kun homma on hoidettu.

Lista siellä ovessa on nytkin jo: minä päivänä otetaan kinkku kylmiöön sulamaan, milloin imelletään perunalaatikko, marinoidaan sillit ja minä päivänä keitetään rosollin ainekset. Siivouksen hoitaa mies viikonloppuna ja kuusi tuodaan sisälle heti sen jälkeen.

Viime joulun koiravauva kuusen kimpussa, kun se tuotiin sisälle

Lista on vain vielä kovin puutteellinen. Sinappia voisi tehdä nyt ja valmistella jotakin pakastimeen.

Mitä te muut teette etukäteen?



maanantai 15. joulukuuta 2008

Taatelikakkua jouluksi

Klikkaa kuvaa

Vaikka olin pyhästi päättänyt olla leipomatta jouluksi, pelkkä jouluruokavihkoni selailu sai veden nousemaan kielelle. Olen kerännyt sinne keskeiset ohjeet ja menut vuosien varrelta sekä tietysti omat kommentit niistä. Ja näitä sentään voi tehdä etukäteen.

Opin joskus Merillä syömään taatelikakkua ja sittemmin se on kuulunut minunkin joululeipomuksiini.

200 g kivettömiä taateleita
2 dl vettä
200 g voita tai margariinia

Paloittelin taatelipaakun kasariin ja keitin veden ja rasvan kanssa soseeksi. Sekoittelin seosta välillä, joten se soseutui nopeasti.

2 munaa
2 dl sokeria
1 dl hapanta kermaa tai kermaviiliä (laitoin piimää)
1½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
3½ dl karkeita vehnäjauhoja (1 dl voi olla grahamjauhoja)


Vatkasin seuraavaksi sokerin ja munat vaahdoksi ja lisäsin vaahtoa taateli-rasvaseokseen. Tai niin ohjeessa sanottiin. Minä lisäsin muna-sokerivaahtoon taateliseosta koneen käydessä ja sieltä alkoi kuulua yllättävän kova kopse. Ajattelin koko leikkuriterän lentävän seuraavaksi tappavana hyrrärä pitkin keittiötä, joten siirsin varmuuden vuoksi koko taikinan kulhoon. Sieltä löytyi yksi taatelinkivi!

Lopulta päästiin eteenpäin. Sekoitin kuivat aineet keskenään ja lisäsin varovasti taikinaan vuorotellen piimän kanssa.

Kakkua paistetaan noin 1.8 l vetoisessa vuoassa eli tavallisessa kakkuvuoassa 45 minuuttia 175 asteessa eli kunnes kakku irtoaa reunoista eikä tartu tikkuun.

Koska jouluna leivonnaisia ei mene kovin paljon, leikkaan kakun neljään osaan ja pakastan foliossa. Tämä tumma ja mehevä kakku on minusta maukas, mutta siinä ei ole varsinaisia joulumausteita. Yksi pala kruunaa kahvihetken, no ehkä sen minitortun kanssa.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Pikkutorttuja leipomassa

Klikkaa kuvaa
Lauantai-ilta sujui leppoisasti leipoessa, erään yli-innokkaan apulaisen kanssa. Meille kummallekin nimittäin olisi rahkavoitaikina maistunut erittäin hyvin, mutta minä sentään sain paremmin pidettyä mielihaluni aisoissa.


Tällä taikinalla tehdyistä tortuista olen aina tykännyt eniten. Rahkan happamuus tarjoaa kivan kontrastin ylimakealle luumuhillolle. Taikinasta tulee kiinteitä torttuja, ei lehteviä.





250 g voita tai margariinia (käytin hiukan kevyempää Oivariinia)
4 dl eli 250 g vehnäkauhoja
1 tl leivinjauhetta
250 g = 1 prk maitorahkaa

Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja paloittele rasva joukkoon. Nypi ainekset käsin tai koneella keskenään murumaiseksi. Sekoita rahka joukkoon.
Taputtele sitten taikina litteäksi ja anna olla viileässä vähintään puoli tuntia ennen kaulimista. Taikina säilyy jääkaapissa päivän, pari.

Huiskaise sitten leivinpöydälle jauhoja, taputtele taikina levyksi ja kauli ohueksi. Taita taikina kolmeen osaan ja kauli uudelleen levyksi. Toista tämä kolmeen kertaan, siitä tulee hiukan lehtevyyttä torttuihin.


Käytin tällä kertaa kuvassa olevaa uutta luumusosetuubia, joka oli todella kätevä. Itse tehty luumusose on vain niin paljon parempaa! Silloin kannattaa aloittaa torttujen leipominen luumuista.

1-2 pussia kivettömiä luumuja
vettä, sokeria
kanelitanko, konjakkia tai rommia

Keitä luumut vähässä vedessä pehmeiksi. Mausteena voi olla kanelitanko ja sokeria maun mukaan, sekä tilkka konjakkia kaapin perukoilta. Poista kanelitanko ja soseuta luumut. (En muista soseuttaneeni, olen keittänyt vain pitempään.)

Valmiita torttuja paistetaan 5-10 minuuttia 225 asteessa koosta ja uunista riippuen. Teen aina pieniä torttuja, joita en halua voidella. Paistan ne lisäksi oman makuni mukaan reilusti väriä saaneiksi.

Ja hyvää on! Parhaita kylminä, syön näitä melkein suoraan pakastimestakin.


P.S. Korjasin jälkeenpäin uunin asteet, ei tietenkään 250°, vaan 225.

lauantai 13. joulukuuta 2008

Ystävällinen pieni elokuva

Löysin eilen kirjastosta mukavan pienen elokuvan, Ruokala Lokin. Olen usein kaupoissa hypistellyt sitä käsissäni ja miettinyt, kannattaisiko ostaa. Arvostelut ovat kulkeneet sen verran laidasta laitaan, että on toistaiseksi jäänyt. Nyt sen sai sopivasti perjantai-illan viihdykkeeksi ilmaiseksi.

Sachie on japanilainen sinkkunainen, joka jostakin syystä asuu Helsingissä ja perustaa sinne japanilaista ruokaa tarjoavan ravintolan Punavuoreen.

Hän haluaa kutsua pientä paikkaansa ruokalaksi. Se on viileän ilmavasti sisustettu avokeittiöineen, todellinen ilo silmälle. Asiakkaat vain puuttuvat.

Sachie törmää kahteen maannaiseensa, jotka ovat kumpikin matkalla ja jollakin tavalla eksyksissä omassa elämässään. Sitä miettiessään kumpikin päättää jäädä toistaiseksi työskentelemään ruokalassa. Naiset ovat kaikki hyvin erilaisia, suosikkini on kuvassa oikealla oleva pitkä ja hiukan omituinen Midor.

Vähitellen paikalle eksyy ensimmäinen asiakas ja sitten muutama lisääkin. Suomalaiset nähdään tässä ulkomaalaisen silmin, mikä on ihan hauskaa. Vähäpuheiset ja ujot ihmiset, jotka ovat japanilaisten mielestä ihmeellisen rauhallisia. On surua, Koskenkorvaa, muumeja ja Marimekkoa, mutta siltä kai se näyttää.

Me ainakin tykättiin!

Nyt torttuja leipomaan, eilen tehty rahkavoitaikina odottaa. Koira torkkuu miehen kanssa television ääressä. Rauha maassa.


Klikkaa kuvaa


perjantai 12. joulukuuta 2008

Loppuvuoden yllätyksiä


Päivä on painunut pitkälle iltapäivään ja ainoa näkyvä tulos on se, että olen kävellyt postiin ostamaan joulupostimerkit. Olen silti hoitanut paljon asioita puhelimitse lääkärin, Kelan, palkanlaskijan ja pankin kanssa. En liene ensimmäinen, joka ei ole jaksanut ottaa tarpeeksi tarkasti asioista selvää etukäteen ja on uskonut muitten puheisiin. Edes esimieheni ja Kela eivät asiasta kysyessäni osanneet vastata oikein.

Ei minulle mikään hätä tule, kun meitä on kaksi ja asioita voi järjestellä. Ajattelen niitä, jotka ovat hyvin sairaita eivätkä pysty ottamaan selvää asioista. Mistään ei nimittäin tule ilmoitusta, että tulot kohta laskevat, jopa takautuvasti.

Onneksi melkein kaikki joululahjat on jo ostettu. Kaikille on muutama pieni lahja ja tiedän, että saan itsekin pari. En kestä ajatusta joulusta kokonaan ilman lahjoja! Yhden saan vielä itse valita, saan ehkä anopilta ison nahkakantinen kalenterin tai toalettilaukun. Anoppi puolestaan saa vilukissana meiltä pitkähihaisen silkkisen aluspaidan.

Viikonloppuna on tiedossa sitten korttien kirjoittelua ja koiranhoitoa. Miellyttävää perjantai-iltaa!

Tässä ilman salamaa otettu kuva lumisateisesta toissaillasta


torstai 11. joulukuuta 2008

Amaryllis



Valkoinen amaryllikseni päätti sittenkin kukkia ennen kuin varsi on kasvanut kattoon asti. Tätä näkyä on jo odotettu.


Laitoin yhden kukkakuvan t i i r a i l u a-blogiinkin. Sinne ei juurikaan tule kuvia lisäiltyä, ehkä sen aika tulee myöhemmin, kunhan opin käyttämään kameraani paremmin.


Ylimmän kuvan kanssa opettelin kuvan liittämistä suoraan Picasa-albumista. Tämä on nyt ensimmäinen kokeilu. Sain muuten hyvät ohjeet Krisulta, itse en olisi tuota systeemiä keksinyt.


keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Joululaulujen siivittämänä

Iltalenkillä eilen illalla oli näin idyllistä, kun taskukameran salama välähti vahingossa

Käykö teille koskaan niin, että puolenpäivän aikaan joka puolelta taloa löytyy aloitettuja ja keskenjääneitä tehtäviä? Eilisen kurjan päänsärkypäivän jälkeen oli tänä aamuna vähän enemmän virtaa ja aloitin aamun kuvaamalla peräti neljällä kukalla kukkivaa amaryllistäni.

Kuvien siirto koneeseen ja muokkaamaan. Mutta sitä ennen ehtii toki vilkaista ainakin pari blogia. Kas, Arleena on jo ehtinyt postata tänään upeat amarylliskuvat. No, minä teen saman huomenna.

Sitten huomasin, että muutama joululahja odottaa paketoimista ja vein ne kodinhoitohuoneen pöydälle papereitten ja narujen kanssa. Samalla huomasin panna pesukoneen päälle. Käydessäni hakemassa keittiöstä teippirullan paketointia varten muistin, että keittiön kaksi roinakaappia odotti edelleen uudelleenjärjestelyä. Nyt kerrankin jaksaisin tehdä sen!

Sitä ennen nopea lounas: vihanneksia ja pieni purkki tonnikalaa pannulle, nopea kypsennys ja maustaminen chilikastikkeella. Yksi leipä ja rasvatonta piimää. Joululaulut soimaan ja jatkuu!

Kaappien tyhjennys, hyllyjen pesu ja uudelleenjärjestely ei ollutkaan ihan pieni homma. Jotain lähti roskiin, muita järjestelin uudelleen ja silti jäi vielä ylimääräistä tavaraa sijoitettavaksi jonnekin. Oli niin rasittavaa, että päätin välillä rojahtaa sohvalle kuuntelemaan rentoutuslevyä viltin alle.

Mutta sitä ennen oli pyykit ripustettava. Ja sitä ennen tehtävä ne paketit. Äh! Ja tyhjennettävä kuivauskaappi.

Lopulta pääsin sohvalle. Risto Ranta alkoi ihanan rauhallisella äänellään vaivuttaa minua hiukan rentoutumaan. Melkein onnistuikin, mutta puolen tunnin kuluttua huomasin, että päivänvaloa on tullut jo enemmän ja voisin kuvata kukkaani ikkunan lähellä. Ja ne edellisetkin ovat vielä käsittelyvaiheessa.

Turha kai kertoakaan, että verenpaine on ollut taas korkea.



tiistai 9. joulukuuta 2008

Lumisateessa


Harvinaista päivitystaukoa on pitänyt. Kaikki on ihan hyvin, mutta ei ole tehnyt mieli kirjoittaa, eikä sen puoleen kuvatakaan. Olen lukenut vanhoja lehtiä.

Päätin taas alkuviikosta putsata lehtipinoja pienemmiksi ja säilyttää vain kesän jälkeen ilmestyneet. Paitsi kaikki tämän vuoden Gloriat, G. kodit ja G. ruokalehdet, niin ja Sarat. Eihän täältä lähde kovinkaan paljon loppujen lopuksi, mutta nekin pitää lukea läpi.

Kansikuvia en edes muista Annoista ja Kodin kuvalehdistä, joita tänne on kulkeutunut, on kuin saisi käteensä ihan uusia lehtiä. Tämä on juuri sopivaa hommaa naiselle, joka on sairauslomalla ja aloittanut juuri uuden lääkityksen.

Huomasin, että oloni ei parane pelkällä levolla ja pyysin mielialalääkettä. Nyt pienelläkin annoksella aloittaessa olo on kuin raskauspahoinvoinnissa: kelju isolla K:lla. Mikään ei huvita, huono olo ja pieni päänsärky päällä koko ajan, lievästi levoton olo, huonot yöunet. Silloin joskus odotusaikoina kauhea putki kesti alussa kaksi-kolme kuukautta, toivottavasti tästä selviää parilla viikolla. Aika paljon auttaa, kun tietää, että tämä kuuluu kuvioon, siis että aluksi olo pahenee.

Päätin hoitaa itseäni kävelemällä tänään pimpelipom-lumisateessa hierontaan. Luottohierojani on lupsakka mies, jolla olen käynyt vuosia. Kummasti siellä olo taas parani, vaikka ranka oli taas niin jäykkä, että pehmittely jatkuu vielä ensi viikollakin.

Ettei mene ihan valitukseksi, kerron vielä, että kävin eilen työpaikalla joululounaalla. Käynti oli oikeasti ihana! Iloitsin kaikkien ystävien ja tuttujen tapaamisesta ja muistin taas, miksi olen niin hyvin viihtynyt siellä.

Itse työtä en kaipaa enkä siihen nyt pystyisikään. Selvästi huomaa, mikä ero on lomalla ja sairauslomalla.




lauantai 6. joulukuuta 2008

Muffinsseja mussutellen


Vietän aika autuaana viikonloppua yksin kotona. Se tekee joskus hemmetin hyvää, samoin kuin epäilemättä Hra Miehelle tekee hyvää olla välillä jossakin muualla, tällä kertaa pikkujouluristeilyllä. Mösjöö lähettikin kuvaviestin ulkomailta jonkun alusvaateputiikin ikkunan ääreltä, joten ilmeisesti hauskaa on.

Loppuviikkoni onkin ollut harvinaisen sosiaalinen ja puhelias. Kävin peräti kahtena päivänä yksityisellä psykiatrilla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Hakeuduin sinne, kun tänä syksynä huomasin, että pelkkä lepo ei tällä kertaa riitä. En parane näin, vaan tarvitsen terapiaa. Alkuvuodesta voin sitten hakea Kelalta päätöstä. Lomailuni näyttää myös jatkuvan odotettua pitempään.



Torstaina vietimme laatuaikaa kahden ystävän kanssa kynttilöitä valaen. Minä kun en ole ollenkaan askarteluhenkinen, en ollut tietenkään koskaan tehnyt sitä ennen. Oli aivan verratonta istua tuntikausia ensin yhdessä ruokapöydässä ja sitten keittiössä steariinipadan ympärillä ja jutella niitä näitä.

Tai siinä nyt juteltiin samantien kaikkien lapsuudentraumatkin läpi. On mielenkiintoista peilata yhdessä viisikymppisenä, millä tavalla kunkin vanhempien käytös meissä edelleen näkyy ja vaikuttaa.

Toiset tekivät tuollaiset kolmihaaraiset kynttilät, minä tyydyin noihin suoriin. Tökkäsin yhden sitten eilen illalla korkeaan vaasiin pikkukivimurskaan palamaan (yläkuva), kun rupesin katsomaan Järki ja tunteet -elokuvaa taas kerran. Elinor Dashwood ja minä ollaan NIIN samanlaisia...


Reippaan pakkaslenkin jälkeen olikin nyt iltapäivällä ruoanlaiton ja leivonnan vuoro. Tein sitruuna-mustikkamuffinsseja Siskot kokkaa -blogin Nellen ohjeella, jonka löysin tänä aamuna. Taikinaan laitettiin raastettua sitruunankuorta ja puolen sitruunan mehu, ja niistähän tulee aivan verrattoman raikas maku mihin tahansa. Olisin voinut syödä nuo jo taikinavaiheessa, niin hyvältä maistuivat. Näitä muffareita on tuossa alakuvassa oikealla.


Kun kerran oli uuni kuumana, sekoitin nopeasti vielä aamiaismuffinitaikinan huomisaamun yllätykseksi miehelle, joka (toivottavasti) yöllä palaa risteilyltä. Niiden nimi on Äitin taatelimuffinit Prinsessakeittiöstä, minkä takia ne tietysti voisi nimetä Kuningattaren aamiaismuffinsseiksi.

Ei minulla mitään soijajauhoja laarissani ollut, mutta laitoin niiden tilalle gluteenitonta jauhoseosta. Jokin muu olisi voinut kyllä sopia paremmin. Mutta kanelia, taateleita, rusinoita ja raastettua porkkanaa oli ja vielä vähän sitruunaa oli pakko roiskauttaa tähänkin taikinaan!

Eiköhän näillä eväillä päästä eteenpäin. Kohta alkaa Illan Ohjelma. Ensin kynttilät ikkunoille palamaan, höyryävä glögi käteen ja televisio auki. Juhlallista iltaa!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...