keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Lisää valoa ja energiaa jostakin ja äkkiä!


Nyt on niin harmaata, ettei päivä lainkaan valkene. Kirkasvalolampun lisäksi tarvitaan punaista väriä edes valokuvana. En halua enää hyssytellä hämärässä, vaan sauvalenkiltä tultua sytytin kaikki valot päälle, olenhan minä kotona.

Teen kohta ison uunipannukakun ja tarjoan sen miehelle ja käymään tulevalle ystävälle marjahillon ja tumman kahvin kanssa. Sytytän kynttilöitä. Ehkä sitten taas elämä hymyilee.

Ja jatkuu vielä illalla:

Siinä sitä nyt on! On muuten opeteltu kuvausta uuden jalustan kanssa ja vannon että hiki tuli.

Pannari oli hyvää, kuten se aina on. Osaa sen jokainen tehdä omastakin muistista, mutta kaivan aina esille lempikeittokirjani, Anna Bergenstömin Joka kodin keittokirjan ja sieltä Uunipannukakun ohjeen.


Olen muokannut ohjetta hieman pienemmäksi, ettei pannari kiipeä uunissa pitkin seiniä, lisännyt sokeria ja vaihtanut osan jauhoista ohrajauhoiksi. Alkuperäisestä ohjeesta ei siis ole paljon mitään jäljellä, mutta siitä huolimatta tunnen tekeväni Annan pannukakkua!

- Riko kulhoon 3 munaa ja sekoita joukkoon ½ tl suolaa sekä ½ dl sokeria.
- Heitän usein mukaan mausteeksi myös puolen sitruunan mehun.
- Sekoita munaseokseen 4 dl maitoa, 1½ dl ohrajauhoja ja 2½ dl vehnäjauhoja.
- Vispaa lopuksi joukkoon vielä 4 dl maitoa eli yhteensä kahdeksan dl.

Sulata uunissa 225 asteessa 50 g voita ruskehtavaksi uunipannulla leivinpaperin päällä. Kaada sen jälkeen taikina pannulle, jolloin voi leviää herkullisesti pannarin pinnalle. Paista uunissa puolisen tuntia sopivan ruskeaksi.


Tykkään itse eniten rapeista ja melkein mustiksi palaneista reunoista. Jos vain voin, varaan itselleni nurkkapalat. Tai oikeastaan voisin seuraavalla kerralla syödä pelkät reunat, niin ei tarvitsisi ahtaa niin monta palaa muuten.


Kuvissa on kermavaahtoa vain siksi, että ostin Valion valmiskermavaahtopursotintötsän tässä joskus jotain sunnuntailounasta varten. Sulaneisiin pakastemarjoihin sekoitan hiukan vadelmahilloa joukkoon sidosteaineeksi ja makeutta tuomaan.


Tämä alin pannarikuva ja keittokirjakuvat olen napsinut pienellä taskukamerallani. Tiedättehän niitä karkkilaatikon kokoisia kevyitä laitteita. Tämä oli edullinen tarjous, mutta en tiedä oliko kannattava sittenkään. Ehkä sitäkin pitää opetella vielä käyttämään.






14 kommenttia:

  1. Katriina, valoa, energiaa ja aurinkoa löytyy Vicky Cristina Barcelonasta!

    VastaaPoista
  2. - kynttilät, tumma kahvi ja pannukakku. Toivottavasti tepsivät.

    Meilläkin kaikki lumi (jota en ennättänyt kunnolla nähdä) sulaa pois, vielä pienen pieni nökäre etupihalla. On niin pimeää.

    Ihana tuo punainen kukka. Hehkuvan kaunis.

    VastaaPoista
  3. On tosi upean värinen gerbera!

    VastaaPoista
  4. Hyvät konstit sinulla tätä pimeyttä vastaan. Minä olen haalinut ympärilleni tontuista lähtien kaikkea värikästä vastapainoksi luonnon harmaudelle. Kynttilöitä olemme polttaneet ahkerasti ja pihalla kynttilälyhtyjä. Kyllä ne mieltä piristävät.
    Herkullisen värinen gerbera.

    VastaaPoista
  5. Jos se hymyilisi. Tänään on kyllä ollut niin pimeää, että nukkuminen on houkutteleva vaihtoehto taas seuraaville kuukausille.

    VastaaPoista
  6. Sooloilija, minun täytyy päästä siis katsomaan Vicky Christina Barcelonaa ensi tilassa! Ehkä jo huomenna.

    Ritahelinä, ihan kiva tietää,että edes jossakin on ollut lunta. Toivottavasti saatte lisääkin, tänne ei uskalla edes toivoa.

    Raija, kiitos! Gerberan kuvaaminen onnistui edes jotenkuten, ruusuissa kamera ei tiennyt, mihin olisi tarkentanut ja tulos oli sillisalaattia. Itsekseen opettelu on hidasta eikä sitä jaksa koko aikaa tehdäkään.

    Susanne, joulujuttujen keräily onkin hyvää pimeäntorjuntaa, samoin kynttilälyhdyt ulkona. Antaa ystävällisen kuvan talosta.

    Eicka, nukkuminen olisi houkuttelevaa. Sinä et ehdi ja minä en muka ehdi.

    VastaaPoista
  7. Pannari näyttää niin hyvältä. Pakko tehdä ensi tilassa. Ensi avuksi kaamoksen kaatamiseksi. Minä käytän puolestani mielestäni ainoaa oikeaa ohjetta Muumimamman keittokirjasta.. joskin olen myös sitä hieman muuntanut. Sitruunamehu on kokeilematta, samoin tuo hillosysteemi oli hyvä vinkki. Ja kyllä, reunat on parhaat, niissä on se rasva..

    VastaaPoista
  8. Näissä kuvissa oli rutkasti energiaa ja kaloreita! Kyllä se pimeys kohta hälvenee, pohjoisessahan on jo lunta.

    VastaaPoista
  9. Kuola valuu tasaisesti molemmista suupielistä, lattia on siis vaaterissa. Pannukakkua ja äkkiä! Saatte multa reunat, en tykkää niistä vaan otan aina keskipalan jos kehtaan.

    VastaaPoista
  10. Eicka, ruskeaksi paahtunut voi maistuu NIIN hyvältä leivonnaisessa. Pannari on ikiaikaista lohturuokaa.

    Iines, kaloreita on hirveästi, mutta onneksi suuri osa tulee proteiineista, ja niiden pilkkomiseenkin menee energiaa -sanotaan vaikka, että kaikki mikä on syöty ;-)

    Meri, tykkäät vain keskipaloista!?

    VastaaPoista
  11. Aiai ja oioi, ihania pannarikuvia, tuo kermavaahto kruunaa kaiken. Minäkin paistoin tänään aamupalaksi meille kaikille pannaria. Maistuihan se. Tykkään myös reunapaloista, kovista ja hyvin paistuneista..

    VastaaPoista
  12. Sooloilija, sulla olikin kivan kuuloinen aamuhetki aikaisin tänä aamuna.

    VastaaPoista
  13. Jalka kameralle??? Kerro heti kaikki! Onnea! :D Huomaatkos, ei pahemmin pannarit kiinnosta, muka. Silloin kun söin vielä tuollaisia, varasin aina kanssa ne reunapalat itselleni. Nyt en ole erityisesti kenenkään jälkeläisistä varaavan niitä itselleen, kun teen pannaria.

    VastaaPoista
  14. Krisu, kävin Gigantista ostamassa sellaisen kevyen ja edullisen jalustan 24,90. Ei kuitenkaan ihan ohutjalkaisinta, vaan myyjän suositteleman tukevamman, jossa on vatupassi ja irrallinen kameraan ruuvattava kanta pikakiinnityksellä. Pöytätelinettä en erityisemmin kaipaa, siinä olen ennnekin käyttänyt maljakoita ja kirjapinoja. Ja kirkasvalolamppua!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...