torstai 6. marraskuuta 2008

Primaalikokemuksia


Kyllä lepolomalaisen päivä on lyhyt! Aamulla ehdin katsoa Laakson kuninkaan ja lukea hiukan sähköposteja, kunnes täytyi jo lähteä kaupunkiin vyöhyketerapiaan. Tarkoitus oli kävellä upeassa neljän asteen pakkasessa, talven ensimmäisessä, mutta kauhea kiirehän siinä tuli ja oli hypättävä bussiin.

Kokemus oli tällä kerralla mielenkiintoinen, jotain, mitä en ole ennen kokenut. Selästä aloitettiin ja jossakin vaiheessa siirryttiin käsittelemään pään alueen pisteitä. Siellä tunto oli jotenkin herkempää kuin muualla.

kännykkäkuvassa osa Minja Revonkorven teoksesta, jonka nimeä en muista

Tunsin yhtäkkiä olevani uusi pieni ihminen, vauva, joka katselee kaikkea ennennäkemättömin silmin, vailla ennakkoasenteita, neutraalisti ja antaa elämän virrata. Näin ympärilleni, tunsin pehmeän kudosympäristön ja ajattelin, että tämä tuntemus on varmaankin muistuma kohdusta. Kyseessä oli nimenomaan aistittavissa oleva tunne, ei selvä kuva, ei sanoja. Hetken kuluttua tuntemus muuttui ja voin vaikka vannoa, että se oli syntymä. Outoa. En sentään huutanut.


Seuraavaksi tuli raskas ja pelottava olo. Sitä seurasi ajatus, että tämä on jotain isoa ja merkittävää, mikä odottaa selvittämistä, jotain, jonka kimppuun minun on nyt uskaltauduttava.

Viimeisenä näin jotain, minkä tulkitsin kuolemaksi. Luultavasti olin itse kuollut siinä. Että niin tuli lyhyessä ajassa käytyä läpi koko elämä!


Tästä kaikesta jäi hieman ristiriitainen olo, asioita kun voi tulkita niin monella tavalla. Ehkä näitä tunnelmia ei tarvitse tulkita millään tavalla, voi luottaa asioitten menevän sillä tavalla kuin ne menevät. Voi luottaa ruumiin ja sielunkin viisauteen. Toivoa, että osaan nyt olla omalla puolellani ja pitää puoliani tässä työasiassa, koska muuten minulle käy huonosti.


14 kommenttia:

  1. Oikein! Pidä puoliasi nyt.

    Mielenkiintoinen kokemus tuo vyöhyketerapia-istunto. Pitäisi varmaan kokeilla.

    VastaaPoista
  2. Lepis, joskus 80-luvulla oli muistaakseni muotia tuo primaaliterapia, jossa ihmisiä autettiin kokemaan syntymäsä uudelleen. Matti Pulkkinen kirjoitti siitä hauskasti kirjassaan Elämän herrat. Siksi minua rupesi itseänikin välillä naurattamaan. Kaikkea sitä kokee, kun on mieli avoinna.

    VastaaPoista
  3. Onpa hurja kokemus ollut, kaikki peräkkäin yhdellä kerralla. Uudelleensyntyminen!

    Brandon Baysin sanoin: luota prosessiin! Se menee aina oikein, erehtymätön syvä viisaus ohjaa sitä sisältä kun vain antautuu sille.
    Meri

    VastaaPoista
  4. Miekin muistan hyvin tuo primaaliterapia-ajan.

    Mutta olen kyllä itsekin kokenut vastaavan kokemuksen expressiivistä taideterapiaa opiskellessani. Maalasin kokemuksesta kuvankin ja siitä kokemuksesta seurasi muutenkin uusi näkökulma lapsuuteeni ja omaan ajatteluuni siitä. Se oli syvä ja vähän rajukin kokemus eikä tosiaan auennut heti vaan vasta pikkuhiljaa.

    Sanon samoin kuin edellinen kommentoija "luota prosessiin".
    Nythän sinulla on aikaa oman olosi tunnusteluunkiin tai joskus asiat vaan aukenevat kun on kerrankin yrittämättä tai tekemättä mitään!

    VastaaPoista
  5. Huh. Meri ja Maaretta, ajattelin tietysti ensin, että kuolema odottaa jo ihan lähiaikoina. Mutta onhan tuosta syntymästäkin jo aikaa, niin että pitäisi kai ajatella vähän enemmän vertauskuvallisesti.

    Kiitos hyvästä ajatuksesta, että erehtymätön syvä viisaus ohjaa kaikkea. Se on lohduttava. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, riittää kun kuuntelee ja antaa tapahtua.

    VastaaPoista
  6. Kävin viitisen vuotta sitten vyöhyketerapiassa. Mutta sitten se on jäänyt.

    Muistan myös tuntemukset lähinnä lapsuuden tapahtumasta, joka heijastui kipupisteenä.

    VastaaPoista
  7. Kuvitus tukee juttua oikein hyvin.
    Vaikea kommentoida kun en ole vyöhyketerapiassa (enkä oikein muissakaan) käynyt.
    Mietin kuinka astua ulos maailmaan sen jälkeen kun on kokenut jotain noin järisyttävää..

    VastaaPoista
  8. Sattuipa sama päivä! Olin juuri eilen "vauvana" energiaparannushoidossa erään terapeutin luona. Tunsin kuinka mahani killotti, minua rakastettiin, luotin elämään. Minullekin tuli tämä tunne yhtäkkiä hoidon lomassa. Samoin "muistin" ristiäisistäni sen hetken, miksi juuri tietty kummi valittiin minulle, näin elämäni yksi suuntaviivakin selkeni.

    Kävin vuosia vyöhyketerapiassa, mutta meistä tuli hoitajan kanssa niin tuttuja ja yhdessä olimme niin vilkkaita keskustelijoita, että hoidosta muodostui toisenlainen asioiden purkamis- ja kehon lulluttelupaikka.

    Tosiaan tuo eilinen energiahoito oli minulle merkityksellinen, vauvana olo oli yksi elementti siinä.

    VastaaPoista
  9. Upeita kuvia, paljon mietteitä ja jännittäviä kokemuksia.

    Olen itse joskus käynyt vyöhyketerapiassa (perinteisessä) josta pidin kovasti, mutta mitään tällaista en kokenut - apua vaivoihin kyllä sain.

    Tuttavani on tykännyt psykologisesta vyöhyketerapiasta ja aion sitä kokeilla heti kun rahavarat antavat myöden.

    Mukavaa päivänjatkoa

    VastaaPoista
  10. Hoito on ihmeellistä, melkoisia mullistuksia. Rosenissa olen kokenut samankaltaista. Sen jälkeen onkin paljon muuttunut.

    Niin, eikös vastasyntynyt vauva mene kaiken edelle, joten hoida sitä hyvin ja rakkaudella, pidä sen puolia. :)

    eicka

    VastaaPoista
  11. Arleena, olet ollut herkkä tuntemukselle. Minulle oli kyllä ensimmäinen kokemus muistumista vyöhyketerapiassa.

    Sooloilija, olihan se ristiriitaista lähteä ulos tuollaisen jälkeen. Kerroin kyllä ensin hoitajalle tuntemuksistani ja hän sanoi, että harvoin on kukaan puhunut sellaisesta.

    Pilviharso, onpa sinulla ollut samanlainen kokemus! Uskon vakaasti, että jonkinlaisia välähdyksiä ja tunnelmia voi hyvin muistaa varhaisvaiheistaan ensin hyvin rentoutettuna.

    Hanna, psykologinen vyöhyketerapia on minullekin ihan uusi termi. Vilkaisin googlesta, mitä se tarkoittaa, ja arvelen, että pitkälle sellaista hoitajani käyttää. Keskustelu on olennainen osa hoitoa. Mutta kallista se on! Minunkin täytyy nyt välillä pitää paussia.

    Eicka, pääsit jo kotiin eka opiskelusessiosta! Nyt oli ensimmäinen kerta, kun tuli rosenmaisia kokemuksia. Ehkä panssarini alkaa pehmetä.

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoinen kokemus, varmaan pelottavakin. Päähieronta on yleensä ihanaa, mutta uskaltautuukohan siihen enää...

    VastaaPoista
  13. Nimenomaan silloin se syvä sisäinen viisaus ottaa ohjat kun uskaltaa tuolla tavalla laskea irti tiukasta kontrollista ja antautuu kehon tuntemuksille. Se on mahtavaa! Ajatella mikä voima ja viisaus löytyy sisältä, ei tarvitse kuin olla hiljaa ja kuunnella.
    Meri

    VastaaPoista
  14. Iines, tuossa oli kyllä muutakin kuin pelkkää päänhierontaa, luulen. Samahan se on, mikä tekniikka, jos ruumis ja mieli vähitellen alkavat antautua sulattelemaan kaikenlaista koettua.

    Meri, parasta siinä on minusta se ajatus kehon viisaudesta. Se on samanlainen ajatus kuin se, että antaa elämän virrata lävitse ilman että yrittää vaikuttaa siihen. Että voisi hellittää ja olla vaan. Sellainen se vauva-tunne oli.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...