tiistai 11. marraskuuta 2008

Pientä hyvitystä


Kävin taas aamulla varmistamassa, että loma jatkuu vielä ainakin tämän viikon. Hullulta tuntuu, että muutamaa työpäivää lukuun ottamatta olen jo seitsemättä viikkoa kotona. Mutta painetaso toisaalta on laskenut nyt normaaliksi, siis tällä entisellä melko maksimaalisella lääkityksellä, vain syke on vielä koholla.

Kun vain ajattelenkin työhön paluuta, alkaa vatsaani kääntää nurin. Ja kyse on sentään paikasta, jossa olen aina viihtynyt sinänsä hyvin, ja työstä josta pidän. Tavallisesti kesäloman viimeisellä viikolla ajattelee töihin menoa jo ihan myönteisesti, niin viime kesänäkin, mutta nyt en voi edes ajatella.

Eikä onneksi tarvitsekaan.


Kaupungissa bussinvaihdon välissä ajattelin ilahduttaa itseäni jollakin kivalla. Suklaa ja jäätelö ei tullut kysymykseenkään ja kahvitkin olin jo juonut. Mikä siis ilahduttaisi eniten näiden jälkeen, kun seksiäkään ei voi ostaa...Elokuvat tietenkin!

Löysin Kotiopettajattaren romaanin, juuri ilmestyneen lähes nelituntisen elokuvan ihanasta sarjasta, jota esitettiin toissakeväänä televisiossa. Kirjoitin silloin, miten nautin siitä ja luin kirjankin heti perään.

Toinen suuri löytöni oli kaikki neljä tuotantokautta sisältävä Coupling-boxi, jota olen himoinnut jo pitkään. Sain sen viime keväänä lainaksi pojan avovaimolta. Katsoimme miehen kanssa yhdessä läpi kaikki kaudet kaksi-kolme jaksoa illassa -tahdilla ja nauroimme silloin itsemme kipeiksi. Nyt voin siis varmaan nauraa itseni terveeksi.

Coupling maksoi muuten Sokoksella suurinpiirtein saman kuin nettikaupassa.

Olisi siellä ollut vielä Taistelutoverit-boxikin, se jota en ole vieläkään hankkinut, vaikka sarja on mielestäni maailmanhistorian paras. Olen katsonut sen läpi ainakin viiteen kertaan.


16 kommenttia:

  1. Hyviä löytöjä olet tehnyt, tuo Kotiopettajattaren romaani olisi mielenkiintoinen.
    Varasin muuten kirjastosta katsomasi Ladies in Lavender,joten kiitti vinkistä.

    Luuletko että tämä viikko riittää sairaslomaa, vai pitääkö sinun taas ensi viikolla käydä lääkärissä? Sekään kun ei ole mitään kivaa hommaa rampata siellä arvioitavana..

    VastaaPoista
  2. Sooloilija, ei tosiaankaan ole kiva käydä kerjäämässä lomaa! Olen odottanut puolitoista kuukautta sitä oikean työterveyslääkärin aikaa, jonka luulin olevan eilen. Se on nyt siis perjantaina ja hänen kanssaan pitäisi miettiä todellisia mahdollisuuksiani. Itse olen varma, että nykyisessä kuormittavassa kokopäivätyössäni en enää jaksa muuten kuin jos asiakasmäärä putoaa puoleen.

    Hyvä ettet ostanut sitä Ladies in Lavenderia, ei se niin hyvä ole. Mutta kannattaa kyllä katsoa, varsinkin jos pidät Cranfordin neideistä.

    VastaaPoista
  3. Minäkin ihmettelen tuota "viikko kerrallaan lomaa"-tiputtelua. Kuka siitä hyötyy? Potilaan ainakin luulisi ahdistuvan.
    Kuva on taas hyvä, väreissä voimaa ja silmä hakeutuu vettä pitkin kauas.

    VastaaPoista
  4. Jaksamista ja voimien keruuta sinulle toivotellen ja ihania kuvia blogistasi ihastellen.....
    Valoa ja iloa joulun odotteluun ja tähän ankeaan harmauteen.....
    Itsekin olen ollut 4 viikkoa saikulla ja 2 vielä jäljellä, polvi operoitiin, vaan ei mokoma meinaa tulla kuntoon, äh. Mutta tsemppiä sinnepäin!!!!

    VastaaPoista
  5. Olet lomasi ansainnut, mutta ei tipottain. Krisu jo mainitsikin, että tuollainen viikko kerrallaan on masentavaa. Varmaan sekin vaikuttaa verenpaineeseesi.

    Hyviä lohdutuspalkintoja olet hankkinut itsellesi. :) Olin tänään kaupungilla vähän sillä mielellä, että hemmottelen itseäni. Lopulta olin kuitenkin niin väsynyt, että läksin kotiin miltei tyhjin käsin. Flunssa mokoma uhkaa viedä jalat alta.

    VastaaPoista
  6. P.S. Kosintatarinasi on ihastuttava. :)

    VastaaPoista
  7. Minä olen kuudetta viikkoa pois töistä. Kaksi lomaviikkoa ja olkapäästä neljättä viikkoa. Minustakin tuntuu ahdistavalta palata töihin. En tiedä miksi koska työpaikka on ihan kiva.

    Tämän pitkän lomani loppuaikana olen taas innostunut katsomaan elokuvia. Alussa en jaksanut keskittyä.

    VastaaPoista
  8. Jos saisi kerralla pitemmän vapaan, voisi keskittyä itsensä hoitamiseen ja vapaasta nauttimiseen sen sijaan että rimpuilee jaksamisen ja tulevaisuudensuunnitelmien kanssa.

    Elokuvat ovatkin parempi vaihtoehto.

    Edelliseen kirjoitukseen viitaten, tekee mieleni sanoa, että mokailu tervehdyttää, ainakin mut. Ei siihen kuole. Toisillakin on hauskempaa =D

    VastaaPoista
  9. Minä ostin joitakuita vuosia sitten itselleni tuon Kotiopettajattaren romaanin –kirjana. Vaikka teksti oli naivia, niin pidin siitä. Minäkin pidin tuosta Taistelutoverit-sarjasta, ja jopa mieheni, joka on huono katsomaan sarjoja (mitä nyt joskus Emmerdalea), katsoi sarjan.

    VastaaPoista
  10. Olen lukenut Kotiopettajattaren romaanin teinityttönä ja vieläkin muistan sen kuinka itkin vuolaasti lukiessani ja se ahmaistiin kerralla päätökseen.

    Televisiosta tullut versio ei ollut kirjan veroinen, vai oliko se vain nostalginen muisto kirjasta. Pitäisikä katsoa elokuva vielä.

    On varmaan ahdistavaa, kun mielikuva työpaikasta seuraa lomallekin.
    Toivotan rentouttavaa loma-aikaa.

    VastaaPoista
  11. Krisu, kiitos kuvakehusta! Taas kerran mietin, näkeeköhän kukaan muu siinä mitään vai miellyttääkö se vain omaa silmääni.

    Tinttarus, kiva kuulla että muillakin on vaivoja, vaikka ei kai polvivaiva sinuakaan itseäsi paljon ilahduta ;-) Onhan tässä jotain hyvääkin, saa pienen tauon työelämästä.

    Celia, ei ole tosiaankaan mieltäylentävää, jos ei kaupungilla keksi mitään itseä piristävää. Vaikka eihän kaikkea voi ostamalla saada eikä aina jaksa ottaa uutta vastaan. Toivottavasti flunssasi vähitellen jo hellittää otettaan.

    Susanne, en tajunnutkaan, että sinäkin olet ollut jo niin kauan pois töistä! Siitä tulikin sitten pitempi juttu; onneksi ei ole särkyä ja aika kuluu hyvin. Mutta tuo keskittymiskyvyn puute saattaa kertoa, että tauko oli paikallaan sullakin. Kyllä roppa tietää, kuten Eicka aina sanoo ;-)

    Eicka, rimpuilu on hyvä sana, juuri siltä tuntuu. Nyt huomasin muutenkin, että tällaisessa tilanteessa keskittyy sairauteen sen sijaan että keskittyisi paranemiseen.
    Mokailu hämmentää! Vaikka lukee, ei näe virhettä. Ei mitään uutta silti, pitää tosiaan vain ottaa ilo irti siitäkin.

    Moninainen, Taistelutovereissa on huomion keskiössä ihminen ja ihmissuhteet, siksi se vetoaa minuun (plus tietysti kaikki elokuvalliset arvot). Äksön-leffoja en kestä ollenkaan.
    Tuossa uudessa Kotiopettajatar-sarjassa on ihanan tuore kasvo päähenkilönä ja muut taattua laatua.

    Arleena, joskus on kiva lukea aikuisena uudelleen nuoruutensa suuria tunteita herättäneitä kirjoja. Monesti huomaa olleensa ihan sama ihminen jo silloin, ajatteli perusasioista samalla tavalla. Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjaa luin silloin ja nyt samoja asioita ihaillen.

    Surullista on se, kun oma kiva työ muuttuu ahdistavaksi. Kun tuntuu, että se syö minut elävältä ja kaikki johtuu vain siitä, että sitä on liikaa.

    VastaaPoista
  12. Oletko lukenut Jean Shinoda Bolenin kirjaa JUMALATTAREN AIKA - naisen kolmas ikä. Amerikkalasen naispsykiatrin ja psykologian professorin kirja, joka kertoo yli 50-vuotiaista naisista ja heidän voimastaan. Kirjoittaa paljon alkuperäisistä naisjumalaa ja naisellista viisautta ja luomisvoimaa palvovista uskonnoista. Olen juuri lukemassa sitä ja se antaa uskoa itseen!

    VastaaPoista
  13. Enpä ole kuullutkaan, täytyy panna ylös. Kuulostaa ainakin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  14. http://3.bp.blogspot.com/_h_77C0TaMyc/SRllGUb2_qI/AAAAAAAABBo/ovE7QB0Ho0I/s1600/5.11..2008%2B046.jpg tuo kuva on aivan upea!!

    VastaaPoista
  15. Coupling (Paritellen?) ei ole tuttu muuten kuin nimeltä, mutta nuo toiset hankintasi ovat oivallisia. Mies ja minä pidimme molemmat Taistelutovereista ja minä pidin Kotiopettajattaren romaanista, tietenkin.

    Et ole selvästikään vielä valmis töihin, mutta mä alan tuntea itseni vähitellen työkykyiseksi. Väsymys vaivaa yhä, mutta masennusta ei ole ollut aikoihin. Jos vain työviikko olisi 3-päiväinen, ei olisi mitään valittamista. Jaksamista!!!

    VastaaPoista
  16. Kiitos Joona! Siinä meni tarkennus kohdalleen kerrankin.

    Iines, tuo Paritellen on niin upeaa brittikomediaa miehen ja naisen eroista ja parisuhteiden kiemuroista, että tällaiset viisikymppisetkin kiemurtelevat naurusta.
    Kuulostaa hyvältä sun toipuminen. Ehkä uudet haasteet työssä ovat suorastaan virkistäviä, toivottavasti ovat. Kolmipäiväinen työviikko olisi houkutteleva, minulle voisi joskus olla jopa mahdollinen.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...