lauantai 22. marraskuuta 2008

Myötätuulta ja lempeää lauantaita


Mikäs sitä on kaikkien ruuhkavuosien jälkeen ollessa, kun saa lauantaiaamuna nukkua niin pitkään kuin unta riittää -luojan kiitos riittää- ja sen jälkeen ainoa tehtävä on päättää, miten viihdyttäisi itseään!

Ennen olisi käyty sauvakävelyllä jo kymmeltä, mutta se ajatus on nyt helposti ja nopeasti ohitettu. Ehkä huomenna, siis varmasti huomenna, joo. Tänään, heti tunnin aamiaisen ja lehdenluvun jälkeen lähdetään kaupungille.

Sängynpeite olisi hakusassa. Keskustan kaupat on äkkiä katsottu. Päässäni on vain kalpea aavistus siitä, mitä haen: hiekanruskeaa. Olen hakenut jo vuoden tähän uuteen sänkyyn. Olen ottanut makuuhuoneen vanhat pellavaverhot alas, koska ne eivät sovi yhteen uusien pimennysverhojen kanssa. Verhot voi kuitenkin hankkia vasta peitteen jälkeen. Samalla saisi takaseinä vaihtaa väria sinisestä luumunpunaiseksi. Muutos on pyörähtänyt liikkelle.

Taas kerran otimme kolme peitettä kotiin sovitettavaksi ja palautimme saman tien. Kaupassa kaikki näyttivät hyviltä, mutta kotona yksi näytti ihan vanhempieni kodilta, yksi nuorelta hippikodilta, yksi oli muuten vain keinokuitua. Ensi viikolla on siis tehtävä toivioretki kangaskauppaan, jos vaikka nyt se oikea kangas kävelisi siellä vastaan.

Välillä lounas intialaisessa ravintolassa. Ruoka on niin hyvää, että sitä ei voi olla syömättä vähän liikaa, varsinkin tandoori-uunissa paistettua naan-leipää. Kana Tikka Masalakin on viedä kielen ja mangolassi lopuksi kruunaa aterian.

Sitten joutaakin jo kotiin päiväunille.


Yläkuvassa osa Ann Hortonin kangasteoksesta Salaisia lahjoja.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa leppoisalta, teet mitä haluat ja missä aikataulussa haluat. Ehtii sitä sauvoja ulkoiluttamaan joskus myöhemminkin... Onnea päiväpeiton hakuun!

    VastaaPoista
  2. Elämä ilman aikatauluja on ihanaa. Kun miettii aamulla mitä tänään huvittaa tehdä ja tekee jos vielä päivälläkin huvittaa. Kiireisen elämän keskellä tämmöiset jaksot ja viikonloputkin ovat niin ihania.

    Toivottavasti saat mieleisen päiväpeiton ja verhotkin sitten.

    VastaaPoista
  3. Oulussa on myös hyvä intialainen, uudempi, ravintola. Myös viihtyisäksi laitettu sisältä.

    Kyllä se peite vastaan kävelee, kun rauhassa katselee. Kävelee vaan juuri siihen oikeaan kauppaan..

    VastaaPoista
  4. Kyllähän sitä itselleen suokin tuollaisen vapauden kaikkien pikkulapsi-ja teinivuosien jälkeen.

    Ja siitä peitosta samaa mieltä Eickan kanssa, että se saattaa hyvinkin kävellä vastaan joku päivä jossain.
    Minä etsin pinkkiä tai violetin pinkkiä päiväpeitettä sohvasänkyyn, se onkin vaikeaa, sillä koko pitää olla just sopiva. Ei iso eikä pieni..

    VastaaPoista
  5. Nam. Intialainen ruoka maistuu mullekin. Makusilmut ovat suustani vähentyneet ja nyt tarvii mausteita, että maistuisi edes joltakin. Sama koskee koko elämää, tarttee paljon, ennenkuin tuntuu missään.
    Päiväpeiton etsiminen on tarkka juttu. Tosin meillä jää aika usein koko peti petaamatta. Hyi meitä!

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille! Samanlaista kokeilua oli muutamia vuosia sitten, kun uuden sohvan myötä piti löytää olohuoneeseen iso matto. Kannoimme kotiin ties kuinka monta, ennen kuin löytyi juuri se oikea. Vaikka olen melko hyvällä mielikuvituksella varustettu, olisin muuten tehnyt ihan vääriä valintoja. Siksi nytkin jatkan kokeiluja.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...