sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Muhevaa ruokaa ja ruokaseuraa


Olipa mukava ilta eilen, kun ystävät kutsuivat syömään suomalaista syysruokaa ja maistelemaan muun maailman viinejä. Etelän-nuoriso meni myös kavereittensa luo illaksi ja Miss Turkki vietiin kotiin yökylän jälkeen.

Vaikka minulla ei ollut mitään suurisuuntaista tekemistä koko päivänä, onnistuin kehittämään kamalan kiireen lähdöstä. Perille päästyämme istahdin nenä helmeillen nojatuoliin kuohuviinilasi kädessä ja sanoin itselleni, että kiire loppuu nyt.

Sinisellä sohvalla lepää talon emännän käsi. Otin kuvan tasapainottamaan punaisia. Sininen ja punainen kun ovat lempivärejäni.

Suppilovahverokeitto maistui ihanalta, varsinkin kun omat sienisaaliimme jäivät tänä syksynä onnettoman pieniksi. Keittoa säesti puolikuiva valkoviini. Pääruokana oli tarjolla mehevää poropataa, sellainen herkku, jota en itse koskaan tee. Ei meidän marketista poroa edes saa, paitsi pakastekäristystä. Hyvien perunoitten ja kotitekoisen puolukkahillon ja mustaherukkahyytelön kanssa se maistui tosi aidolta.


Viinejä maisteltiin useampiakin. Oma suosikkini oli tuo ylläoleva australialainen Miss Harry, syvänpunainen, runsas ja hedelmäinen viini. Sen sijaan kuvassa oleva pinot noir ei ollut ollenkaan mieleeni. Sideways-elokuvan jälkeen olen ostanut useita kohtuuhintaisia pinot noir-pulloja enkä ole vieläkään päässyt niitten makuun, vaikka kuinka olisi ollut oikeanlaista ruokaa tarjolla. Ehkä en sitten vain tykkää mausta.

Migreeni dagen efter on aina mielessä ja siksi pidän lukua annoksista. Laskupääni ei ole maailman parhaita, mutta väittäisin että nyt meni kyllä ainakin kuusi annosta. Lopetin heti kuin tunsin vaikutukset ja päänsärky muine seurannaisineen pysyi poissa.

Näiden ystävien kanssa olemme asuneet naapureina siitä asti, kun samaikäiset lapsemme ovat syntyneet, kasvaneet ja lentäneet pesästä. Täytyy sanoa, että kun perheen komea nuorimies tuli syömään kanssamme, tuntui oudolta katsella, kun veikeä entinen vauva oli kasvattanut parran! Siitä aina huomaa, miten mennyt ja nykyinen elävät mielessä yhtä elävinä koko ajan.


Kuvat on napsittu pikkukameralla.

Ilta loppui hyvissä ajoin juuri kun räntäsade alkoi. Hetken kuluttua maa oli jo valkoinen.

10 kommenttia:

  1. Onpa kiva nähdä värikäs koti. Hauska ilta ystävien parissa on sitä mitä tarvitsee säännöllisesti. Liian harvoin tulee tehtyä asian eteen mitään.

    Parrakas vauva herätti pientä hilpeyttä..

    VastaaPoista
  2. Eicka, heillä on kaunis ja toimiva uusi koti. Siinä on mainio pohjapiirustus. Kysyin muuten luvankin näiden kuvien julkaisuun.

    Nyt olisi ollut meidän vuoromme olla isäntinä, mutta minusta ei tahdo olla järjestämään kutsuja edes läheisille ihmisille. Ehkä taas joskus.

    VastaaPoista
  3. On ihana saada joskus kutsu syömään jonkun ystävän luo, on niin paljon helpompaa mennä jonkun luo.

    Kiitti viinivinkeistä, vaikket pitänytkään Pinot Noirista. Olen kerran maistanut (en muista nimeä), myös Sidewaysista intoutuneena..

    VastaaPoista
  4. Sinulla ollut mukava ilta. Viiniä, ystävyyttä ja hyvää ruokaa.
    Minulla on muuten samoja kokemuksia pinot noir -viineistä, Samoin aloin niitä kokeilemaan tuon hienon Sideways-elokuvan innoittamana enkä ole oikein makuun vielä päässyt. Ovat liian voimallisia minun makuuni.

    VastaaPoista
  5. Muistatteko vielä kirjan "Into, parrakas vauva"?
    Netti on ihana. Aloin juuri kirjoittamaan, etten muista enää kirjoittajaa, mutta simsalabim! googlettamallahan se selvisi sekunnissa: Pekka Vuori.

    Mukavalta illalta kuulostaa. Yläkuvasta katsoin ensin, että hyvän näköistä ruisvelliä alkupalaksi, originelli idea.

    Muista L-E-V-Ä-T-Ä.

    Meri

    VastaaPoista
  6. Iltanne kuulostaa mukavalta ruokineen, juomineen ja isäntineen.

    Ensimmäinen ja kolmas kuva voisivat olla vaikka jonkun ruoka- tai sisustuslehden sivuilta. Hyvät kuvat :)

    VastaaPoista
  7. Ruokalista kuulostaa hyvältä, suppilovahverokeitto olisi mieleeni. Sama täällä, poro on harvinaista ruokaa täälläkin, jos sitä joskus on on se poronkäristystä.

    Viinien kanssa olen myös tarkka, nimittäin tanniiniset punaviinit tuovat auttamatta päänsäryn. Mutta voisi sanoa, että mitä kalliimpi punaviini, sitä todennäköisempää että en saa päänsärkyä.

    Värikästä on, punainen seinä ja sähkönsinistä sohvassa. Ei aivan tavanomainen yhdistelmä.

    VastaaPoista
  8. Sooloilija, pinot noir -innostus levisi elokuvan myötä koko maailmassa. Se on oikeastaan kiva asia, vaikkei itse viini niin miellytäkään.

    Maaretta, makuasiat ovat niin henkilökohtaisia. Kestää kauan tunnistaa jonkun hajuvedenkin todellinen olemus ja viineissä on ihan sama juttu.

    Meri, parrakas nainen on tuttu, mutta tuo Into-vauva olikin unohtunut. Sienikeitto maistui tosiaan hyvältä, kun en ole tehnyt YHTÄÄN sienikeittoa koko syksynä. En myöskään kastikkeita. Ihan outoa.

    Susanne, tuollainen punainen seinä on niin iloinen ja kutsuva. Meilläkin on yhden makuuhuoneen seinät bordellinpunaisia, kuten nuorimies silloin halusi. Nyt huone on vieraitten majoitukseen mitä parhain.

    Arleena, salamavalo vaalensi sohvan sähkönsiniseksi, oikeasti se on tummansininen ja valkoseinäisen olohuoneen puolella. Tuon punavalkoisen keittiön mustilla kivitasoilla ottaisin silti lennossa, se on energisen ja raikkaan näköinen :-)

    VastaaPoista
  9. Tosi mukavaa saada illlanviettokutsuja. Mie taidan itte olla emäntänä useammin, kuin saan kutsuja. Siksi kutsua todellakin arvostaa ja nauttii jonkun muun tekemästä ruoasta.Ihanaa on suppilovahverokeitto. Mulla on nyt niitä joulua varten pakasteessa. laitan niistä sitten alkukeiton. Keskiviikkona teen perinteisen ison kattilallisen lohisoppaa.

    VastaaPoista
  10. Vicki, lohisoppakin on niitä ihania herkkuja, joita äiti aina tarjoaa. Teen itse kahdenlaista versiota, tomaattista tai suurustettua ja pinaatilla höystettyä. Vieraitten kutsumisessa suurin homma on ruoanlaitossa, vaikka tekisi kuinka vaatimatonta -pizzakin on työläs- ja kun meidän miehestä ei ole kuin kuorimaan vihanneksia. Tuolla kyläpaikassakin rouva oli ollut lauantain töissä ja mies oli tehnyt alku- ja pääruoan. Vaimo teki sitten lisäkkeet ja banaanilla maustetun puolukkarahkan, joka muuten on lempijälkiruokani, ihanaa.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...