keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Kuvailua


Sain nuoriltani pyhänä lahjaksi ison ruusukimpun ja rasiallisen belgialaista suklaata. Voitte arvata, että tykkäsin! Suklaat söimme melkein heti, mutta kukat jäivät ilahduttamaan koko viikoksi.


Kuvittelin etukäteen harjoittelevani ruusuilla kukkakuvausta, mutta se olikin niin vaikeaa, että luovutin. Tässä kaksi edes jotenkin onnistunutta. Tulin kyllä konkreettisesti tietoiseksi, miten alussa tässä kuvaushommassa olen. Mutta ohjekirja on ja sen kanssa edetään.


Tämän kuvan kun näin suurena, huomasin selvän eron kuvanlaadussa. Suklaarasian kultanaru, vasara ja taulukoukut olivat jääneet pöydälle ja laukaisin kameran automaattisäädöllä. Ihastelin kuvan tarkkuutta entiseen verrattuna.

Tänään oli aurinkoinen päivä ja alkuviikon vaivannut mahatautikin tuntui lopulta rauhoittuneen, joten lähdin ulkoilemaan ensimmäistä kertaa uuden ja minusta nyt julmetun ison kameralaukun kanssa. Mutta ei noin isoa ja painavaa laitetta voi kuljettaa olkalaukussakaan baskeriin käärittynä.

klikkaa

On muuten aika kutkuttava tunne, kun on uusi laite, jonka käytöstä tietää vasta murto-osan. Ja josta tietää opittavaa riittävän ties kuinka pitkäksi aikaa. Tällaiselle ahmatille, joka haluaa aina kaiken nyt ja heti, se tieto tekee hemmetin hyvää!


10 kommenttia:

  1. Hyvältä alku ainakin näyttää! Voi kun jaksaisin perehtyä samalla hartaudella. Pikkunikonin palattua korjaamosta, olen vain kuvannut sillä ja tuo monitoimilaite on jäänyt paitsioon. Siispä mielenkiinnolla seuraan edistymistäsi :)

    VastaaPoista
  2. Lepis, nyt kun satuit mainitsemaan, niin mietin juuri, että tarvitsisin myös uuden hyvin pienen kameran. Sellaisen jonka voi pitää laukussa mukana esim. lähtiessäni viikonlopuksi reissuun ilman isoa kameraa. Eikö sinulla ole sellainen Coolpix? Sillähän saa loistavia kuvia.

    VastaaPoista
  3. Ihanat värikkäät kuvat. Niinkuin aikaisemminkin olen kirjoittanut, odotan jännittyneenä mitä kuvia postauksessasi on. Olen kyllä pitänyt kaikista valokuvistasi riippumatta siitä millä ne on otettu. Sinulla on visuaalista silmää.

    VastaaPoista
  4. Kuten sanoit, tuo rusettikuva on hyvä. Siinä on linjoja, jotka luovat jännitettä, lisäksi pöydän pinnalta heijastuva rusetin kuva! Ainoa, että pääkohde(=no se rusetti) on hiukan liian keskellä kuvaa.
    Edes nuo itse hyväksymäsi kukakuvat eivät mainintoja kaipaa, heh. Mutta sinä opettelet ja ja se on hyvä asia, se on parasta! , niin kuin itsekin toteat, tutkimusmatka on alussa. Olet käyttänyt salamaa ja se on taitolaji. Suora salama muuttaa kaiken valon kamalaksi, kovaksi. Osta ennemmin jalusta ja unohda salama pariksi vuodeksi! Opettele käyttämään manuaalilla eripituisia valotusaikoja (jalusta on välttämätön!) ja aukkoja. Ja sitten pihalle pimeään niitä (tärähtämättömiä) tunnelmakuvia näpsimään. Salaman pitäisi olla ulkoinen ja mieluummin vielä sellainen, jossa on kääntyvä pää. salamaa ei saisi koskaan kohdistaa suoraan kohteeseen vaan epäsuora valaistus on se, mikä rulettaa. Näin sen ainakin ymmärrän. Kamerassa itsessään olevaan pikkusalamaan voi tehdä helposti suodattimen tavallisesta paperista ja kuminauhalla sen tättärän sitten kietoo salaman päälle. En ole kokeillut, mutta pitäisi. Minä inhoan salamaa ja minun kamerapaketissani tuli aikanaan ulkoinen salamakin mukana, mutta se pää ei ole kääntyvä...

    VastaaPoista
  5. Kukakuvat? Vähän vihreitä, saathan selvää? ;)

    VastaaPoista
  6. Onnea uudelle kameralle:) Isoissa kuvissa sen eron tosiaan erityisesti huomaa. Tuo polkkapossuruusu on suloinen!

    VastaaPoista
  7. Kaunista. =)

    Ja siekin olet ollut omenapuun alla. =)

    Mun kuvaamani puun omput olivat liian korkealla...
    Nuo alemman postauksesi omput ovat juur sopivasti hollilla.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Susanne, kauniisti sanottu silmästä! Käytän siksi paljon kuvia, kun en ole kovin pitkän tekstin kirjoittaja ja usein tuntuu, ettei ole mitään sanottavaakaa. Kuvista se sitten lähtee.

    Krisu, tuota salamaa ei saanut pois päältä millään, kun käytti lähikuvausohjelmaa, otin kuvat nimittäin päivänvalossa ikkunan ääressä. Inhoan myös salamaa enkä edellisessäkään kamerassa juuri käyttänyt sitä.

    Muuan nuori mies neuvoi tuota samaa jekkua, miten kauppakuitista tehdään kuminauhalla salamalle verho ja kokeilimme sitä -toimi illalla ihmisiä kuvatessa. Seuraavaksi hankin tosiaan tuon jalustan.

    Inkivääri, hauska nimitys tuo polkkapossuruusu! Sitähän se on.

    Hallatar, olen muuten katsellut kuviasi varsin tarkkaan ja yrittänyt ottaa oppia :-)

    VastaaPoista
  9. Kuvat ovat hyviä, tarkkoja. Kyllä laadukas kamera ja sen ominaisuudet saavat aikaan laatua.

    VastaaPoista
  10. Arleena, toivon että kamerasta siirtyy laatua vähitellen minullekin korvien väliin :-)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...